Aurinkoinen välipäivä

Tää bloggeri on muuttunut uudelleen englanniksi, tyhmää!!

No mutta, tänään on taas sellainen päivä, että miehelle tuli kavereita puuhommiin, oli kiva katsoa kun 3 miestä ja kaksi koiraa meni työntäen maitokärryjä.
Minä laittelin miehille tulokahvit ja sitten joskus puolentoista tunnin päästä, eli puolilta päivin on ruoka.
Tänään onkin hyvä sää, mutta huomenna olis tulossa kuulemma sadetta, meillä olis kahden seurakunnan yhteinen vapputapahtuma kaupungissa, mutta en tiedä lähdenkö jos sataa...en tykkää kylmästä, enkä sateesta.






Tässä kuva joltakin vuodelta samasta tapahtumasta.















Minua pyydettiin tuuraamaan pyhäkoulussa perjantaina, kun ystävälläni, joka siellä on, on muuta menoa. Toisella pyhis-opella on opetus-vuoro ja mun pitäisi keksiä joku kiva askartelu. No, eiköhän se onnistu,olenhan mä siellä pyhiksessä ollut aiemmin jo vuosia :)






Elmon kanssa oltiin lenkillä yhtenä päivänä ja taas kuvailin maisemia... täältä tulimme...













...tässä olimme...













...ja tänne menimme :)
















Takaisin tullessa kuvailin kukkia.



























Ilmiselvästi kevät!

Muistoja ja muisteluita

Vielä tuohon Sarah Kay-postaukseen,että näistä purkeista tulee myös Sarah Kay mieleen, vaikka ovat ilmeisesti Carl Larssonin.





























Tuo ylimmäinen on purkki, joka pitää sisällään pieniä muistoja, sekä omasta että lasten lapsuudesta. Siellä on omat äitiyskortit, lasten neuvolakortit sekä itsetehtyjä kortteja ja kirjeitä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä lasten antamia lapsukaisina.






Kuinka moni teistä on kuulunut Kultapossukerhoon? Minut on sinne liitetty 27.6.-64.
















Kultaista possua ei minulla ole enää jäljellä, se on hävinnyt elämän saatossa. Vuonna 1973 sain Kultapossukerhosta jäähyväiskirjeen, kun olin 15-vuotias.















Siellä on myös erittäin kärsinyt muistovihkoni. Se on joskus ollut omien lapsienkin käsissä ja sivujakaan ei ole kovin montaa enää jäljellä. Sain sen muistaakseni 8-vuotiaana. Johan siitä onkin aikaa noin 53 vuotta :)















Yksi muisto kuitenkin sieltä näytille.

















Myös ystävän kanssa lapsena kehittämämme salakielellä kirjoitetut pari kirjettä, tässä toinen kärsinyt. Osaisin tuon vieläkin lukea, jos siihen paneutuisin :)















Lasten antamia lappusia löytyy myös.







Tässä toiseksi vanhemman antama hellyttävä kortti, ulko ja sisäpuolelta:





















Se aika, kun hän "lähti mun luota" niinkuin kortissa sanotaan koitti silloin kun hän 18 vuotiaana muutti omaan asuntoon. Siitäkin on jo parikymmentä vuotta ...onneksi aina näemme :)







Tässä sitten vanhimman syvämietteinen piirros:














..ja kortti minulle, miksiköhän siinä on käytetty etunimeä, vaikka yleensä luki aina "äiti".















Tämänkin kortin tekijä on jo täyttänyt 40 v :)








Tässä sopiikin esitellä samalla pikkuiset tuohivirsut, jotka Siipirikko halusi nähdä. Vanhin poikani sai ne jo ennen syntymäänsä miehen serkun perheeltä. Eli niilläkin on ikää jo reilu 40 vuotta. Miehen serkku oli tehnyt ne itse, hän kun teki tuohitöitä ja muutakin käsin tehtävää. Päältäpäin ne näyttävät jo aika vanhoilta, ja lenkki joka piti ne yhdessä ja mistä ne roikkuivat seinällä, on jo irronnut...















....altapäin näyttävät paremmilta.














Tällaisia muistoja tänään, vaikka eilen jo nämä kokosin. Tänään sataa vettä ja on harmaata. Täytyy laittaa uuniin vähän tulta :)

Sarah Kay ja muuta romanttista

Viime postauksen raskaasta aiheesta siirrytään nyt iloisempaan aiheeseen. Moni varmaan muistaa Sarah Kayn kortit 70-luvulta lähtien. Minusta ne olivat silloin nuorena niin söpöjä. Muutamia löysin ihan vintin isosta korttilaatikosta...en siis ole niitä kerännyt, mutta jokusen olen saanut postissa.






Tässä 70-luvulla tulleet. Tämä on vanhin minulla olevista. Postileimassa päivämäärä 15.12.-77. Tämä on kyllä aikojen saatossa kärsinyt, joku lapsista on vetänyt siihen viiruja ja ex-mies kirjoittanut meidän nimet siihen. Kortin on lähettänyt silloinen paras ystäväni.












Tämä seuraava kortti on samalta ystävältä, tästä ei näe päivämäärää, mutta meidän osoitteesta tiedän, että se on tullut vuonna -77-78.













Tämä alempi on näistä minun suosikkini. Postikortissa päiväys 7.12.79. Suloinen kortti.














Pari "uudempaa" Sarah Kay´tä






80-luvulta.Postileima ilmeisesti 4.8.-80. Tähän asti kaikki kortit on tulleet samalta ystävältä, hän taisi pitää näistä :)














Seuraava kortti on ilmeisesti käsialasta päätellen tullut Ruotsista serkultani, vaikka lähettäjän nimi on jäänyt pois. Ja osoitteen perusteella tämä on myös 80-luvulta.














Tämä kortti on käyttämätön ja minusta ehkä vanhempi kuin kaksi seuraavaa, jotka on jotain uudistuotantoa. Ja erinomainen lause, allekirjoitan sen :)
















Näistä uudemmista en ole niin viehättynyt...





















Laitan tähän vielä pari muuta korttia, jotka ovat kuitenkin myös tällaista vanhahtavaa, romanttista tyyliä. Ei siis Sarah Kayltä.







Miss Petticoat, vuodelta -80
















...ja iso kaksosainen kortti, Bonnie, vuodelta-85















Seuraavassakin postauksessa ehkä jotain vanhaa :) Näkemisiin!

Perheväkivalta - vaiettu salaisuus

Heti alkuun sanon, että tämä kirjoitus liittyy ensimmäiseen avioliittooni, nykyisessä ei ole mitään väkivaltaa :)




Rankkoja ajatuksia olen ajatellut illalla ja heti aamusta. Aiemmin kuulin, että eräs nainen, noin minun ikäinen, oli surmattu ja ajattelin silloin jo: "Tuo olisin voinut olla minä... jos ei olisi ollut varjelusta elämässä. Eilen kuulin asiasta tarkemmin ja selvisi, että heillä oli jo virallinen ero, mutta surma oli ex-miehen tekemä. Lisäksi tunsin naista jonkunverran ja kun itsellä on ensimmäinen avioliitto kärsinyt perheväkivallasta, ja sen jälkeenkin oli vainoamista ja uhkailuja, niin se olisin voinut olla minä... se tuli niin lähelle, jotenkin kohtikäyväksi, että aamullakin oli ensimmäinen ajatus herätessäni: "Miksi, voi miksi?"




Kunpa ei kenenkään tarvitsi kärsiä väkivallasta rakkaimpiensa taholta, se särkee sydämen.





"Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä
kun kaikesta huolimatta on niitäkin
jotka näkevät
julkisivun taakse
jotka tietävät
ja ymmärtävät

Mutta sitten on kaikki
vain entistä vaikeampaa


Sitten tulee kysymys:
Miksi et lähde?

Lukemattomia kertoja
olen ollut lähdössä.

Jos tämä juomakausi ei ole viimeinen
minä lähden

Jos ilkeydet kohdistuvat lapsiin
minä lähden

Jos hän vielä alkaa valehdella
minä lähden

Ja jos hän ikinä käy käsiksi minuun
minä lähden

Kun lapset eivät enää jaksa
silloin minun on kertakaikkiaan pakko

Ja kaikki tämä tapahtui
enkä minä kuitenkaan lähtenyt

Miksi?"

Märta Tikkanen










Illalla ajattelin tuota asiaa niin kovasti, kun olimme ystävän kanssa viestitelleet, että oli pakotettava itsensä lopuksi ajattelemaan jotain muuta, että olisi saanut nukuttuakin. Silti heti herättyä tuo kysymys: "Miksi, voi miksi?"






"Sinä tulet pelko
ja sidot ranteeni.
Istut suuni päällä
ja puristat silmäluomia.
Katsot minuun, naurat
ja minä vapisen.

Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet
ja aina joku ovi on auki.
Sinä tulet pelko,
ja minä olen pieni jälleen."


Maria Vaara





En halunnut pilata teidän päiväänne näillä rankoilla asioilla, mutta perheväkivalta on totta, vaikka se monesti on piilossa julkisivun takana, koska sitä hävetään ja väkivallan uhri monesti syyllistää itsensä turhaan.





"Hidastettu filmi
sinä kohotat kättäsi
joka tulee lyömään minua
Aivojeni läpi
ennättää kulkea paljon
ennenkuin kätesi
on perillä ja osuu.

. . .

tunne
että on hylätty
että paluuta ei ole
että mikään ei hyödytä mitään
että ei pysty
ei jaksa
ei onnistu
ei voi tehdä mitään."

Märta Tikkanen









Minun oli pakko kirjoittaa tämä itsestäni pois, etten masentuisi itse tästä asiasta, kun otan sen niin raskaasti. Runot ovat vanhasta vihkostani, johon olen kirjoittanut niitä lehdistä ja kirjoista.



Loppuun oma runoni niiltä loppu ajoilta:



Näen suljetun kivisen oven
sitä taon ja taon
verisin nyrkein,
viimeisin voimin,
avaatko ollenkaan?
Herra, kuuletko lapsesi ääntä,
kuuletko tuskaa tätä?
Itkien vaivun ovesi eteen,
valmis olen luopumaan.

Kuitenkin jostain nousee toive
ehkä Herra avaa sittenkin,
nostaa lapsensa väsyneen,
sitoo sydämen särkyneen,
hoitaa rakkaudella
ja näyttää uuden tien.




Ja Hän teki sen :)











Hyvää viikonlopun alkua!

Kevään ensi kukkaset

Joka päivä näkee lisää kevään merkkejä. Leskenlehtiä ja sinivuokkoja olen nähnyt jo aiemmin... nyt yhtenä päivänä näin lenkillä ensimmäiset valkovuokot. Ja eilen huomasin ikkunasta jotain liilaa ja kappas vain, ensimmäiset krookukset olivat nousseet yllättäen maasta :)
Luulin jo ettei niitä tänä vuonna nousekaan.













Muuten ärsytti kun kissat olivat käyneet kukkapenkissä lannoittamassa sitä ja samalla pöyhineet ylös vanhoja mininarsissin sipuleita, joissa oli jo alut. Istutin ne uudelleen multaan ja peitin penkin verkolla. Jospa jaksaisivat vielä toipua. Kivahan se on ettei hiekkalaatikot sisällä ole koko ajan likaisia, mutta tarviiko sitä mennä mamman kukkapenkkiin !!




Ulkona on aurinkoinen sää ja sain sentään imuroitua ja raivattua pääsiäisjutut (vihdoin) pois. Postissa tuli ilmoitus, että sähkönsiirtomaksu nousee, sehän on muutenkin korkea, höh!





Mutta näillähän se on mentävä... mukavaa päivää teille!

Torstain tuumailuja

Ihanaa, tänään paistaa aurinko...jospa väsymyskin alkaisi helpottaa. Varsinkin kun viime yönäkin nukuin 9-10 tuntia. Liekö tuo vatsavaivakin vaikuttanut väsymystä. Onneksi se taitaa nyt olla jo parempi. Eräs ystävä soitti eilen ja sanoi, että kyllä mun kannattaisi pyytää pääsyä tähystykseen, ja mieskin oli samaa mieltä....toisaalta, kun eihän tuo vaiva kuitenkaan ole jokapäiväistä, jos se olisi jotain vakavaa, kai se tuntuisi joka päivä..hmm... Eilen oli aamusta viileää ja sateista, niinpä piti sytyttää tuli uuniin.














Iltapäivällä oli jo parempi sää ja käytiin miehen kanssa kävelylenkillä. Alussa oli viileä tuuli, mutta kun aurinko alkoi enemmän paistaa, niin sitten olikin jo hiki. Illalla miehellä oli menoa, niin aloin taas harjoitella kirjomista, kun sitä en olekaan elämässäni juuri harrastanut. Mulla ei ole kirjontakehystä,paitsi sellainen super-pieni, jossa pystyisi esim. yhden keskikokoisen kukan kirjomaan. Niinpä harjoittelin ihan vaan vapaalla kädellä kangaslaatikostani löytämääni pellavaliinan palaan. Tuossa, mistä lie tulleesta, pellavan palassa oli kolme sivua ommeltu ja yksi oli leikattu reuna. Niinpä ompelin sen neljännenkin reunan, tosin vasta sen jälkeen kun olin kirjaillut siihen jonkunlaisia kukkasia...enhän tiennyt tuleeko siitä mitään...





Tässä valo värjäsi liinan värin oudoksi, alemmassa kuvassa liina on oikean värinen.






















Sellainen pikku näperrys.






Tällaisen kuvan laitoin nyt tietokoneen näytölle taustakuvaksi, muutamia vuosia sitten otettu meidän talosta.













Ajattelin aamulla, kun sitä katsoin, että näyttää niin kivalta ja suojaiselta paikalta tuossa kuvassa, oikeasti täällä ei juurikaan ole näkösuojaa,kun on aukealla paikalla tien vieressä...itse kun olen tämmöinen "erakkoluonne" kaipaisin joskus vähän enemmän yksityisyyttä pihassakin... no se on vaan sellainen tunne. Eikös Raamatussakin sanota, että apostolitkin olivat "kaiken kansan katseltavina" :)

Kevätväsymys!

Siitäkö lie kyse, kun ainakin kolme-neljä päivää olen nyt ollut tosi väsynyt. Koko viikonlopun ja edelleen. Tänään nukuin jopa päikkäritkin kaupungista tulon jälkeen, vaikken normaalisti saa päivällä nukuttua. Ja illalla menin jo 9:ltä sänkyyn, enkä lukemaan, vaan ihan nukkumaan...heräsin yöllä kolmen maissa, kun Rasmus naukui, se oli poikkeuksellisesti jäänyt illalla sisälle ja silloin yöllä halusi ruokaa ja sitten ulos. Sen jälkeen nukuin vielä 7:n asti.






Kaupungissa kävimme, minä tavanomaiset paikat läpi...eräs kauppa, kirjasto ja kirppis. Sen jälkeen diakonia-ruokailuun, jossa saimme ihanan vappu-lounaan.
Pöytä oli koristeltu vappuiseksi ja oli kaikenlaista vappuherkkua: salaattia, pikkulihapullia, pikkunakkeja, silliä, lohta, perunoita, munakokkelia, patonkia ja maustettuja levitteitä, nams! (Eipähän tarvitse kotona vappulounasta syödä :)

Jälkkäriksi kahvia, juuri paistettuja munkkirinkeleitä ja simaa.








Puhumassa oli edesmenneen evankelistan Kalevi Lehtisen vaimo Leena Lehtinen. Hän puhui kätketystä vihasta, mitä se tekee ihmiselle, jos sitä ei saa purettua.









Pois tullessa poikkesimme vielä eräässä ruuanjakelupaikassa tuttuja tapaamassa ja sieltä saimme kotiin leipää ja hedelmiä, sekä ruokakaupassa ostoksilla.








Olen lukenut tässä välillä edelleen sitä Viimeisten päivien vaellus-sarjaa, nyt on yhteensä 8 osaa luettu, ja seuraavat kaksi varasin taas kirjastosta. Nyt sillä aikaa lainasin nämä kaksi kirjaa:








Linnea Alho: "Todistaja" sekä Geraldine Brooks: "Kirjan kansa." Kummassakin ilmeisesti mennään vuorotellen menneisyyteen ja nykyisyyteen... en tiedä miksi minulle on nykyisin useampiakin tuon tapaisia kirjoja "sattunut" tulemaan luettavaksi... onko mikään sattumaa...

















Itsekin olen omaa "elämäntarinaani" kirjoittanut.








Tein tv:tä katsoessani toiset kierrätys-helmet, autonistuimen pompulasuojan helmistä. Eli päällystin pompulat pujottelemalla neulan kanssa lankaa pompuloiden ympärille. Aiemmat tekemäni ovat nuo jossa on välissä ruskeita helmiä, uusissa on vaaleita puuhelmiä välissä.















Väsymyksen lisäksi tuli taas vatsavaivaa, jonka takia en lähtenyt miehen ja hänen tuttavansa kanssa yhteisen tuttavamme luo kylään, vaan miehet lähtivät kahdestaan ja minä sain jäädä kotiin lepäämään. Ihan hyvä... olisi ollut vaikeata istua kylässä, kun mahassa kiertää. Nytkin tulin vain lopettelemaan tämän aiemmin päivällä kirjoittamani postauksen loppuun. Heippa!

Luonnon keskellä ja toimimaton video :(

Eilen läksin Elmon kanssa tielle, jossa olen viime syksynä ollut viimeksi. Johtuen siitä, että Elmohan ei uskalla "pikatiellä" kulkea ja metsäinen oikotie on ollut lumen alla. Tosin märkää oli nytkin ja mulla rikkinäiset saappaat... Ensiksi sillan yli joen toiselle puolelle ja sieltä kapeaa ja paikoin huonokulkuista polkua ikivanhan Helsinki-Turku maantien pohjalle, joka vielä näkyy... tässä näin. Sen saman joka aikoinaan kauan, kauan sitten on kulkenut meidän pihan läpi ja siis jatkuu metsän puolella.













Me läksimme siis ikäänkuin Helsinkiin päin, ensin entistä tienpohjaa ja sitten oikeaa pikku tietä. Koko lenkillä emme nähneet ainuttakaan ihmistä, vain lintuja ja yhden oravan. Tuolla tien varressa on vähän asutusta, enimmäkseen kesämökkejä, jotka olivat tyhjiä.







Tuolla lammen lähellä kuulimme kurkien huutavan, mutta emme nähneet niitä.























Siellä oli myös jylhiä kallioita.






















Parissa kalliossa oli iso kolo, ihan kuin luolan suuaukko...pitäisiköhän käydä joskus tutkimassa tarkemmin... en nyt viitsinyt kiivetä ylemmäksi. Takaisin päin tullessa poikkesimme katsomaan tätä ihanaa pikku koskea :)
Ensimmäinen ottamani video kännykällä :) Ihanaa veden ääntä, Elmo hassu oli puuhun kiinnitettynä sen aikaa ja haukkui...











Näytin Elmolle itselleen tämän videon tänään, ei se hassu tunnistanut omaa ääntään, vaan luuli, että ulkona haukkuu koira ja halusi ulos :D



Lisätty! Ps. Ei näköjään täällä toiminut tuo video, vaikka Fasessa toimi :(

Pikkuhiljaa kukkaa pukkaa

Kuvailin, oliko se nyt toissapäivänä, pihalla kukan alkuja. Nyt lumi on sulanut pihasta,niin pieniä alkuja alkaa näkyä.




Tulppaanit nousevat maasta




















Tämä Saku sammakkoni oli jäänyt koko talveksi kukkapenkin reunalle...












Täpläimikkä penkistä nousee sipulikukkia,tässä vasta yksi, mutta tänään (lauantaina) löysin vaikka kuinka paljon alkuja... en itse asiassa muistanutkaan, että olin sinne jotain istuttanut...kai ne oli entisiä mininarsissin sipuleita...













Uutta kasvustoa ryömii maasta ylös muutenkin













Ja lenkillä kukkivat sinivuokot jo reippaasti :)













Tuon yllä olevan kirjoitin jo eilen. Olen ollut koko viikonlopun jotenkin niin väsynyt, ei ole juuri muuta tullut tehtyä kuin vähän ulkohommia ja laitettua eteisen ikkunoihin kesäverhot.













En tiedä mikä ihme väsyttää... Lattiatkin olivat jo hiekassa, karvoissa ja roskissa, tänä aamuna ne vaan lakaisin. Kyllä koiran turkin mukana tulee ulkoa paljon kaikenlaista... Ja ilmeisesti kissojen mukana on tullut taas lintukirppuja, kun jaloissani on ollut kutisevia näppyjä (niinkuin viime keväänäkin) ja pari pikkuista punkkiakin olen nähnyt. Eilen aamulla kyllä laitoin sekä koiralle että kissoille kirppuja ja punkkeja estävää liuosta niskaan, mistä se sitten leviää ihon läpi. Eihän mulla näin loppukuusta olisi ollut varaa siihen , mutta ihana ystäväni laittoi mulle viestiä, että hän haluaa sponsoroida meidän eläimille kirppu/punkki-lääkkeet...en kai voinut kieltäytyä :) Hän jopa toi ne minulle seurakuntaan.







Aamulla oli kiva katsella keittiön ikkunasta, kun linnut pyörivät lintulaudan alapuolella, en ole laudalle enää mitään laittanut, mutta sen alle heitin siemenleivistä tippuneita siemeniä. Ja vielä laudallakin taitaa olla entisiä auringonkukan siemeniä vähäsen.
Vihervarpus-pariskunta oli mukana, ja uros keräsi nokkaansa Elmon parturoinnista jääneitä karvatuppoja. Pesänrakennus puuhissa :)





Hyvää viikonlopun jatkoa!