Voi että..

..kyllä tää elämä on kummallista. Tuossa edellisessä kirjoituksessa luulin, että Minillä alkoi "juoksu" , kun veri tippoja oli lattialla.. ei siitä sen kummempaa kuitenkaan seurannut..taisi olla väärä hälytys. Ei nyt ole mitään tietoa "menkoista" sillä. Vatsavaivakin on mennyt sillä ohi. Helpotuksen huokaus!

 

 

Mutta itse olin aivan "paniikissa" tänän kun hukkasin laukkuni!! Arvatkaa vaan kun tuli mieleen, että jos se ei enää löydykkään. Se kävi näin: Mentiin käymään kaupassa, ja vietiin ostokset kotiin. Lähdettiin melkein samantien käymään Kasvihuoneilmiössä kahvilla. Otettiin Mini mukaan autoon ja Kasvihuoneilmiöön sisällekin. Siellä juteltiin viereisessä pöydässä olevan avioparin kanssa.

 Kahvin jälkeen lähdettiin kävelemään sellaista pikku tietä Minin kanssa. Sitten lenkin jälkeen ajettiin kotiin. Takaisin tultua huomasin, ettei mulla ollut laukkua autossa...huh huh..  Enkä saanut oveakaan auki, koska minulla oli ollut väliovi lukossa. Muistin että laukku oli ollut kaupassa ja Kasvihuoneilmiöllä mukana, niin ainoa ajateltavissa oleva paikka oli Kasvihuoneilmiö, missä se voisi olla... jos oli jäljellä, ettei kukaan ole napannut sitä mukaansa.

Kyllä rukous maistui , kun ajettiin takaisin Kasvuhuoneilmiöön. Kassalla oli sama nainen, joka oli ollut meidän käydessäkin. Menin kysymään onko minun laukkua näkynyt... ja kiitos Herralle joku nainen oli tuonut sen kassalle, kun se oli jäänyt penkin viereen. 

Onneksi rehellisiä ihmisiäkin on! Laukku oli viety talteen toiselle kassalle ja muutaman tuntomerkin jälkeen sain sen takaisin. Huh helpotusta :)

Ajatella jos joku olisi vaan napannut sen mukaansa ja sen mukana olisi mennyt kaikkea tärkeää... 

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! Tuli vaan mieleen, että pitäisikö siirtyä jo olkalaukkuun jonka  pitäisi aina kaulassa, se ei varmaan kaulalta niin helposti jäisi mihinkään. Vanhuus ei tule yksin...