Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

torstai 12. elokuuta 2021

Vieras puutarhassa

 Tänä aamuna kun katsoin ulos keittiön ikkunasta, hämmästyin, ja kutsuin äkkiä miehenkin katsomaan: puutarhassa oli peura/kauris syömässä pudonneita omenoita.




Heti kun ei ollut koiraa talossa, niin muutkin eläimet uskaltavat tulla pihaan.


Tänään meillä oli kaupunki-päivä, ja illalla on vielä menoa. Kaupungissa kävin ihan "ex tempore" parturissa lyhentämässä hiukset, kun oli mainos että ilman ajanvarausta. Ihan kiva, että on vähän lyhyemmät hiukset ja kevyempi pää :) Kuitenkin pystyy vielä pitämään hyvinkin ponnarilla. 35 e sai siitä maksaa. Hyvin leikkasi tukan nuori nainen. Olin jo pitempään parturiin menoa suunnitellut, nyt se kävi kätevästi.

Pikkuisen satoi kaupungista tullessa, mutta nyt taas paistaa aurinko.


9 kommenttia:

  1. Peura on niin kaunis eläin. Minäkään en ole kuin kerran elämässäni nähnyt peuran.
    Minulla on jo vuosia oma tytär leikannut lyhyen tukkani vaikka ei olekkaan ammattilainen. Valtava säästö, eikä eroa juurikaan ammattilaisen työhön huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käyn tosi harvoin parturissa, niin ei kyllä kampaamoon paljon rahaa mene..kun on suora tukka, niin saa taas kasvaa :)Täällä päin on paljon peuroja ja isolla tiellä saa olla varovainen varsinkin näihin aikoihin.

      Poista
  2. Ahaa, teidän pihassa on vieraita! On se vaan kaunis eläin. Mutta monien pihoissa tekevät omia tuhotöitään. Syövät sellaista mikä ei heille kuulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis on eläin, mutta ei ole näkynyt taas sen jälkeen kun pelästyi minua.. ehkä parempi niin :)

      Poista
  3. Hämmentävä näky aamutuimaan.

    VastaaPoista
  4. Meilläkin käy noita takapihalla lähinnä talvisaikaan, kun ne tulevat etsimään ruokaa, esimerkiksi maahan pudonneita omenoita. Samalla menee muutakin parempiin suihin. Esimerkiksi timanttituijien alaoksat on monen talvena kaluttu, vadelmapensaiden tuoreemmat oksat, siis juuri ne, joihin tulisi vadelmia seuraavana kesänä, pensasmustikoiden varret ja krookuksien nuput. Tosin jälkimmäiset on varmaan menneet pupujen suuhun. Nyt ollaan jo opittu vähän paremmin suojaamaan niitä. Muutama vuosi sitten virittelin omatekoisia pelättimiä takapihalle timanttituijien oksille ja muuallekin peurojen
    kulkureitille. Löysin kaupasta pakastettua poron verta. Kastelin sillä käytöstä poistettuja mustia puuvillasukkia ja ja laitoin siitä vanhoihin mustien sukkahousun teriin ja puuhun roikkumaan. Kyllä pysy peurat poissa. Haistoivat veren ja luulivat, että joku lajitoveri on päässyt hengestään. Musta väri siksi, ettei punainen väri erotu siitä. Keväällä löysin sukkahousut roikkumasta naapurin panssariaidasta... Perheen parissa olen tällä tempulla päässyt jonkinlaiseen shamaanin maineeseen. Muistavat aina varmistaa, että onhan nyt varmaan täyden kuun aika, kun käyt ripustelemassa niitä verisiä sukkia sinne puutarhaan. :D

    VastaaPoista
  5. Ihana vieras teillä! Minunkin pitäisi mennä kampaajalle, mutta olen aina niin saamaton ajan varaamisessa, että viikot vierivät... Täällä pääsee yhteen paikkaan tiistaisin ilman ajanvarausta, mutta enhän minä sellaista ikinä muista, kun se on vain yhtenä päivänä viikossa.

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)