Pieni polku lintulaudalle vie...

Eilen oli Kynttilänpäivä, vanhat sanoivat ennen, että "Kynttelistä kevättä". Eli sitä kohti mennään.














Tänään kun läksin lenkille, huomasin melkein heti, että auraaja ei ollut käynyt vielä meidän ohi kulkevalla tiellä ollenkaan, parin ahkeran lenkkeilijän jalanjäljet menivät vain tiellä. Elmo oli lähtenyt mukaan ja oli niin villillä päällä ja "kiusasi" mua, yritti napata kinnasta ym, ihan kuin nuoruus aikoinaan. Väsyttävää oli kävellä lumisella tiellä. Käännyin takaisin, ennenkuin tie meni siihen kohtaan, johon talvi-kunnossapito loppuu kokonaan. Siellä olisi ollut vielä enemmän lunta.







Kesämökin tikapuut
















Kuusiaita














Takaisin tullessa lumituisku oli muuttunut vedeksi, silmälasit olivat ihan sumeat ja takki märkä.






Nyt sen jälkeen auraustraktori kävikin. Naapuri oli meillä kahvilla, jutteli taas tämän seudun historiaa.






Tein tänään ruuaksi pitkästä aikaa pitsaa, tosi hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Tosin ihan tavallisista vehnä- ja sämpyläjauhoista, joten saa nähdä miten vatsaan vaikuttaa. Täytteenä oli ketsupia, paistettua jauhelihaa, paprikaa, tavallista juustoa ja homejuustoa sekä mausteita. Eli mitä kaapista löytyi.





Olen lukenut Laura Honkasalon kirjaa:"Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta-" Siinä kerrotaan käsillä tekemisen eri alueista historiasta nykyaikaan.





Mukavaa sunnuntaita!