Helmikuun 6. (Nuorimman muruseni 23-vuotispäivä).
Tänään tuli muistot mieleen tuon tytön syntymäpäivän takia, millaista oli 23 vuotta sitten... ensimmäinen avioliitto oli jo aika loppumetreillä, kun pikkuinen tyttö syntyi. Minua oltiin pahoinpidelty odotusaikanakin, ja olin jo miettinyt oman asunnon etsimistä. Ajattelin taas sitä sairaalassa, kun isompia lapsia tuli minua katsomaan, ja eräs lapsista kertoi minulle itku silmässä, miten mies oli humalassa huutaen komentanut hänet laittamaan ruokaa.
Voi Herra...huokasin itsekseni, auta meitä! Miten voisin pienen vauvan kanssa mennä sinne... Päivän sana-kirjassa oli silloin sana: "Löytäähän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee..." Otin sen kirjaimellisesti Jumalan vastauksena.
Palasin kotiin vauvan kanssa, ja vielä meni aikaa, kun oma vuokra-asunto toteutui. Tyttö oli silloin 10 kuukautta. Sen jälkeen luin tuon saman sanan Raamatusta, ja siinä lukikin nyt näin: "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon poikasensa laskee"... Valtava kiitollisuus tulvahti sisimpääni, vaikka ei elämä aina helppoa ollutkaan neljän lapsen yksinhuoltajana (Esikoinen oli muuttanut jo pois kotoa, eli 4 oli kotona) ja alkuajat ex-mies vainosi minua puhelinsoitoilla ja oven takana käyden sekä joskus kaupungilla uhkaillen. Ja esimerkiksi potkaisi minua kaupungilla alaselkään.
Mutta kuitenkin minulla oli oma turvallinen koti!!!
Minun piti kirjoittaa ihan eri asiasta, mutta tuo tytön syntymäpäivä toi kaiken niin elävästi mieleen. Ihmettelen miten olen jaksanut tuon kaiken, nuorempana jaksaa, mutta kyllä se elämä varmaan on jälkensä jättänyt psyykeeni. Ja valitettavasti ehkä myös lasteni mieleen. Joskus tulee hirveät itsesyytökset, mutta kai se oli määrätty, että näille lapsille oli määrä syntyä,ja toivottavasti heidän elämänsä on parempaa. Jokaista lastani rakastan <3
Yritin, etsiä sitä Päivän sanan sivua, jonka otin silloin talteen 1996 kirjasta, se sivu on edelleen minulla jossain tallessa, mutta oli liian hyvässä tallessa! Mutta tosiaan siinä oli muodossa "Löytäähän lintunen..." eli niinkuin tulevassa muodossa...tai sitten Jumala vain näytti sen minulle siinä muodossa.
Kirjoitin tämän aluksi tuonne Kotimatkalla-blogin puolelle, mutta sitten halusin julkaista sen tännekin. Koska elämä ei aina ole ruusuista tässä pahassa maailmassa, mutta kuitenkin meillä on aina toivo.
Ei ole sinulla ollut kovin kivat tunnelmat silloin siellä sairaalassa... Usein saattaa olla niin, että ilo ja suru on jotenkin limittäin. Mutta olipa ihmeellinen tuo miten sait siitä päivän sanasta lupauksena sen kohdan. Ja se sitten täyttyikin ja oli luettavissa ihan sitten siinäkin täyttyneesä muodossaan! Siinä oli yksi arjen rukousvastaus! Oli hyvä kun laitoit sen tännekin blogiin. Siunausta nuorimmaisesi syntymäpäivään:)
VastaaPoistaTuo oli minulle silloin siinä tilanteessa tärkeä lupaus :)
PoistaOn sulla ollut rankkaa. Humalainen lyöjä on vaarallinen ihminen. Hyvä kun uskalsit lähteä etsimään uutta kotia ja Herra auttoi että löysit sen.
VastaaPoistaTällaisia tapauksia on vain alkanut tulla enemmän ja enemmän, surullista.
Kauan sitä kestinkin, mutta onneksi viimein tuli rohkeus lähteä :)
PoistaKiitos Sesse!
VastaaPoistaLaitoin sinulle sähköpostia!!
Paljon Onnea -murullesi:)))
Kiitos Liisa, vastasin postiisi!
PoistaOnnellisimmillaan voisi ajatella elämän olevan, kun saa terveen lapsen, mutta samalla pelko, miten elämä jatkuu. Voin kuvitella. Eipä ihme kun nuo rankat ajat tulee mieleen. Onneksi olette selvinneet ja nyt ne ajat on ohi.
VastaaPoistaPaljon onnea teille!
Kiitos Emilie! :)
PoistaOnpa ihmeellisesti Jumala sinua kuljettanut. Kyyneleet tulivat silmiin kun ajattelin tilannettasi ison perheen äitinä, paljon on sinun pitänyt nähdä elämässä. Kun muistaa niin hyvin sen, millainen ilo on saada vauva..ja sitten siihen tuo valtava huoli. Kyllä Herra siellä on, kaikessa mukana. Jeesuksenkin käsissä näkyvät elämän haavat, hän avasi meille särkyneille tien taivaaseen, kotiin, Isän tykö. Olkaa koko perhe Isän suojeluksen ja varjeluksen alla, Hänessä yksin meillä on toivo ja tulevaisuus, Hän pitää huolen!! Rukouksen lapset eivät ole hukassa!!
VastaaPoistaKiitos Sanni! Nykyinen meheni on uskossa eikä juo, on kiltti mies. Lapsista vanhin on nelikympinen ja nuorin tuon 23. Minusta oli ihanaa olla äiti, ja on tietysti vieläkin :) Lapset olivat minun elämäni valo silloin vaikeina aikoina :) Jumala, uskova ystävä ja eräs tukihenkilö, jonka luona kävin puhumassa silloin vahvistivat vihdoin mua siihen päätökseen erosta, jotkut kun olivat sitä mieltä ettei uskova saa erota. Lapsiani muistan aina rukouksissa :)
Poista