Kyläilyä..

 ..vai saisiko sitä harrastaa... No, joka tapauksessa meidät oli pyydetty ystävien luo syömään ja kahville, eihän sitä kehdannut kieltäytyäkään. He asuvat täällä lähistöllä . Kävin ostamassa emännälle tulppaanikimpun viemisiksi.

Talon isäntä oli lämmittänyt myös saunan miehille. Me naiset ei haluttu. Juttua riitti ja useampi tunti vierähti rattoisasti. Me kaikki neljä ollaan eläkeläisiä. Muisteltiin samalla kunkin nuoruutta ym.

Lopussa rukoilimme ja muistimme tuttavia jotka olivat saaneet  koronan, toiselta kylältä, emme ole heidän kanssaan ollut tekemisisssä. Toivottavasti saavat sen lievänä! Heistä saimme jo aamupäivällä esirukous pyynnön.

Kotiin tultua minä kävin koiran kanssa pikkulenkin. 

 

 

---

Tuohon asti olin eilen kirjoittanut. Eilen olikin niin aurinkoinen sää, nyt on puoli-aurinkoista. Mittari näyttää jotain 6 astetta ulkona. Siivosin yläkerran makuuhuoneen, pesin lattiankin. Alakerran siivouksen jätän ensiviikkoon. Kissa pahus pudotti eilen sen pullon, jossa oli ikiruusut, siitä lohkesi pala kulmasta pois. Tykkäsin siitä limenvihreästä pullosta. Käänsin vaan lohkeaman takapuolelle. Heitän sen myöhemmin pois.

Aamulla oli vähän ahdistava olo, onneksi sain purettua sen siivoukseen. Rasmuskin tuli taas eilen kotiin,oli ollut pari päivää "reissussa". Pihassa pikku hiljaa alkaa lumet sulaa, ja Elmon tassut joutuu putsaamaan kurasta, kun se tulee ulkoa sisälle. Mulla on sitä varten kuistilla rätti.

Sain sen pääsiäispupun valmiiksi, mutta ei siitä tullut hyvä omasta mielestäni, en esittele sitä. Pistin sen kuitenkin kirjahyllyyn istumaan toistaiseksi.

Hyvää viikonlopun alkua!

Uusia luettuja

 Tässä uudet rikos-kirjat, jotka lainasin kirjastosta.

Nämäkin on Myllylahden kustantamia, niinkuin ne sammattilais-dekkaritkin. Kun ovat naisten kirjoittamia eivät ole niin raakoja minusta, kuin mitä miesten kirjoittamat. Tosin tykkäsin myös niistä yksistä   dekkareista, joissa mies ratkoi kaikenlaisia rikosmysteereitä. En enää muista hänen nimeään. Hänen dekkareissaan oltiin vanhassa Helsingissä sekä ainakin Berliinissä. Oliko se joku Björk? Mutta kirjoittaja taisi olla niissäkin nainen, oliko Virpi Hämeen-Anttila? En nyt ole yhtään seurannut, onko häneltä tullut uusia kirjoja.

Näissä kirjoissa Rikosylikonstaapeli Kristiina Elo Lahdesta ratkoo murhia. Nämäkin otin summanmutikassa, kun ei niitä ensimmäisiä kirjoja ollut lähikirjastossa. Mutta taas puhuttiin tutun kirjastonhoitajan kanssa, että näitä voi lukea ihan epäjärjestyksessäkin, kun aina on uusi rikos.

Kun tänään käytiin taajamassa, niin olisi tehnyt mieli sanoa isännälle, että mennäänkö kirjastoon...(katsomaan  dekkareita)... en kyllä sanonut. Mentiin kauppaan...

Tällä hetkellä luen kahta kirjaa, kirjaa kissoista ja toista inkeristä ja inkeriläisistä kertovaa kirjaa.

Pilvistä ja kylmä tuuli, missä viipyy luvatut kevättuulet? Jouluvalot sain vihdoin otettua ulkoa pois, eihän ne ikuisuuksiin ole ollut päällä, mutta nyt sain ne pois ja vietyä vinttiin.

Hyvää päivän jatkoa!

Vatsavaivaa ja lukemista

 

Kuva vanha.

 Ulkona on pilvistä, noin 5 astetta lämmintä. Eilen oli aurinkoinen päivä ja oltiin miehen ja Elmon kanssa lenkillä, vähän pitemmällä sellaisella. Oltiin auto jätetty erään liikkeen pihaan, ja kun siitä alkoi jalankulkutie, niin oli hyvä kävellä. Tosin piti samaa kautta kävellä takaisin, niin jalat oli loppumatkasta kaikilla väsyneet, mutta kiva oli että auto odotti siinä. Mun piti taas kotona vaihtaa paita, kun selkä oli ihan märkä.

 Oltiin käänntöpaikassa syöty jäätelöt ulkona, en tiedä siitäkö vai ehkä kuitenkin lounaan kanssa syödystä kaalisalaatista meni illemmalla vatsa ihan sekaisin. Jäinkin alkuyöksi pikku huoneen laverille lepäämään (lähelle vessaa). Nukahdin sitten kuitenkin, vaatteet päällä kun paleli, kolmen viltin alle... yöllä siirryin  yläkertaan, omaan sänkyyn, nukkumaan edelleen vaatteet päällä. Luulen, että en uskalla enää tuota kaalisalaattia syödä...kun kaalihan oikeastaan kuuluu kiellettyihin ruokiin ärtyvän suolen oireyhtymässä. Ei siis ollut kuumetta tai mitään muuta, tavallinen vatsan ärtyminen vain ja siitä ripulista ja viileästä huoneesta johtuva palelu.

Nyt on taas ihan normaali olo. Kahvia en kuitenkaan uskaltanut juoda nyt aamulla. Muutenhan on vatsa ollutkin paljon parempana, kun stressi on helpottanut :)

Olen neulonut "pääsiäspupua", sellaista pitkäsääristä rimpulaa, erään vanhan ohjeen mukaan. Kun on noita jämälankoja (pienenpiä keriä) jäänyt. Nyt se alkaa valmistua, vain korvat ja mekko puuttuu. 

 Käytiin yhtenä päivänä myös lähi-kirjastossa, lainasin taas kaksi rikoskirjaa, toiselta kirjoittajalta, hyviä olivat nekin. Ainoa haittapuoli niissä on se, että niissä on niin paljon henkilöitä, ei muista aina lukiessa "kukahan tuo oli", mutta onneksi niissä on alussa "henkilö-luettelo" josta voi muistia virkistää. Pari muuta kirjaakin lainasin.

Eipä tässä tämän kummempaa.

Aurinkoista

 Tultiin juuri aurinkoiselta lenkiltä,mulla oli sauvat, ja oli niin kuuma, että piti paidat vaihtaa kun tultiin  kotiin, tuli niin lämmin.

Niinkuin kerroin olen pikkuhiljaa laittanut pääsiäistä, samalla saa kotiin kevät värejä. Emilie pyysi, että laittaisin kuvaa pääsiäiskoristeista. Tässä niitä tulee, koristeet on kyllä samoja vanhoja, vintistä kaivettu esiin.

Munivia kanoja ja joku kukkokin minulla on :)

Kaapin päällä on keväisiä värejä. Tänään kun isäntä tuli kaupungista, hänellä oli kädessään kaksi ruusua, luulin että ne on oikeita, mutta olikin ostanut Rustasta, ikiruusut. Pistin ne pulloon kaapin päälle.

Eilen katselin lattialla liinavaatekaapin edessä virkattuja pikku liinoja, sovittelin niitä keskenään taas kerran, että saisiko niistä isomman verhon, mutta ei ne oikein sovi yhteen.

Tänään sain imuroitua ja illalla on vielä Kylätalo-tilaisuus, jos sinne joku tulee. En nyt keitä sinne kahvia,koska kahviloissakaan ei saa sisällä juoda kahvia. Saadaan olla maskit päässä koko ajan.

Mukavaa iltaa teillekin!

Hiuksista ja vaatteista

 Lunta sataa hiljalleen... +3 astetta lämpötila. Tuolla facebookin puolella oli eräs lähes parikymmentä vuotta vanha valokuvamme, jonka Face tarjosi muistoksi... kommentoin sitä, että kun siinä oli isännällä lyhyt tukka ja minullakin vain hartioihin, että olin isännälle sanonut, että nyt me ollaan kaksi hippiä :)

 Mieskin on antanut tukkansa kasvaa, on jo hartiolle...kesäksi kuulemma lyhentää tai ajaa kaljuksi. Minun tukkanikin on kasvanut pisimmäksi mitä on koskaan ennen ollut. Ihan hippityyliin :)

Yleensä pidän sen ponnarilla, saunan jälkeen laitan kahdelle letille yöksi, kun se on vapaana ja märkänä ikävän tuntuinen. Niin eilen illallakin, muuten tukkani on ihan suora.

Eilen näin tv:stä jotain ohjelmaa, missä oli vaatteista, jotka käyvät kummallekin sukupuolelle. Itse ajattelin, että kesällä saan taas pitää naisellisia hameitakin. Meillä on talvi-aikaan sen verran viileätä sisällä (lämpö pienellä/tai lämmitetään vaan kakluunia), niin talvella pidän enimmäkseen pitkiä "naisten kalsareita" ja tyttöjeni entisiä trikoosametti housuja ja paksua villatakkia, joka alkaa olla erittäin nyppyinen, mutta se on kaikista lämpimin :)

Nythän se kai onkin lupaillut lyhyen kylmemmän jakson jälkeen lämpimämpää ja keväisempää. Oltiin eilen  jakamassa lehtiä, niin siellä oli paljon sulempaa, kuin täällä meidän lumisilla kulmilla. Tämmöistä höpötystä tänään.

Kevättä odotellen

 

Kuva vanha.

 Ensimmäiset pääsiäis koristeet laitettu. Alunperin piti laittaa vasta sitten, kun on siivottu kunnolla, mutta tänään joutessani jo yhden nurkan laitoin pääsiäistä. Jospa tässä pikkuhiljaa laitan pääsiäistä, aina jonkun nurkan kerrallaan... kivasti piristi jo tuo yksi nurkka :)

Tänään oli parempi sää, käytiin isännän kanssa lenkillä. Eilen kun oltiin jakamassa srk:n lehtiä postilaatikkoihin, silloin satoi vettä ja lumiräntää. Osa jäi vielä jakamatta. Tänään oli jo hetken keväinen sää. Laitettiin myös uusi linnunpönttö puuhun. Nyt on kolme pönttöä valmiina paikallaan, yksi taitaa olla vielä jossain.

Tekis mieli tehdä jotain luovaa..askartelua tai vastaavaa, vaan ei ole ideoita. Niitä odotellessa...ja kunnon kevät päiviä :)

Sodan sirpaleet

 

Tytön päiväkirja Tsetseniasta.

Lainasin viimeksi kirjastosta tämän kirjan. Oli aika rankkaa luettavaa toisaalta, mutta niinkuin miehelle sanoin, että meillä on helppoa (koronasta huolimatta), kun vertasi tuohon luettuun.

Kirjan takasivulta:

"Kun Polina Zereptsova oli neljätoista vuotias, toinen tsetsenian sota alkoi. Sota oli jo kolmas tytön elämässä. Hän haavoittui pommituksessa ja joutui jäämään Groznyiin äitinsä kanssa, kun muut lähtivät. Oli vuosi 1999. Keskellä sotaa Polina Zerebtsova janosi tietoa ja elämää, rakastui, opiskeli karatea ja kirjoitti runoja. Hän merkitsi kokemukset päiväkiraansa. Sodan sirpaleet kertoo nuoren naisen tunteista, pelosta ja surusta keskellä piiritystä ja nälänhätää. Raaka tuho ja eloonjäämistaistelu limittyvät unelmiin tavalla, joka valaa uskoa inhimillisyyteen myös äärimmäisissä olosuhteissa."

Tammikuun alkaessa v. 2000 Polina kirjoitti päiväkirjaansa:

"Hyvää uutta vuotta! Leivoimme kaksi päivää perätysten, yhden pienen leivän kumpanakin päivänä. Söin sen, kuuman ja raaán ja huusin. "Herkullista!". Sitten me palasimme jauhoveteen joka on sekoitettu mukiin sipulin kanssa. Minua ällöttää. 

-Sipuli on välttämätöntä ikenille , äiti sanoo. Muuten menetämme kaikki hampaat.

Kaikki hampaani heiluvat ja ovat tummentuneet hieman. Pääasiassa me vain makaamme suojapaikassamme koko päivän ajan. Aikaisin aamulla, kun ei vielä ammuta, menemme kaivolle kävellen mahdollisimman lähellä taloja. Kaivon ja kotimme välissä on yksi talo. Vieressä kulkevat ihmiset haukkuvat ja riitelevät kanssamme. Vettä ei ole paljon, ja siinä on roskia..."

Aika rankkaa luettavaa toisin paikoin, eläinten ystävänä sekin kun kissat kuolivat nälkään ja koira haavoittui ja kuoli :(

Vaikea käsittää miten ihmiset taistelevat hengestään hirvittävien koettelemusten keskellä, ja tuokin sota on ollut 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa.

Ainakin saa olla kiitollinen, että on rauha!