Lyhyttä kauneutta ja naapureita

"Tänään putosi omenapuista
kukkien hauras hopea.
Taas on tultu
askelta lähemmäs kesää."





Tuo runo, en muista kenen, tuli mieleen eilen kun huomasin, ettei omenapuussa ollut enää yhtään kukkia. Hetkisen ne kukoistaa ja sitten katoaa.
Tänään leikkasin nurmikon (ison sellaisen) melkein kokonaan,kun mies teki sillä aikaa puuhommia. Vaan sitten tuli yht´äkkiä jotenkin huono olo, ja pikkuinen läntti jäi leikkaamatta, kun menin sisälle juomaan ja lepäämään. Mies huusi perään, että hän voi ajaa loput, mutta sitten ei ruohonleikkuri suostunutkaan enää käynistymään...mitä lie oikuttelee. Niinpä nyt on tuossa keskellä nurmikkoa ala pitempää ruohoa voikukkineen :( Aamulla haettiin myös mökkinaapurin tarjoamia vanhoja puita sieltä mökiltä maitokärryillä. Niitä mies sitten pilkkoi, hyvin halkesivat, monta vuotta vanhat ja rutikuivat pölkyt :)
Samalla reissulla lähinaapuri pyysi meitä pihalleen mehulle ja juteltiin siellä. Meillä on tosi mukava lähinaapuri ja yleensä muutenkin naapurit. Samalla sovittiin siellä, että kun hälle tulee paikallislehti, niin saadaan hänen lukema lehti omaan postilaatikkoon :)







Eilen käytiin moikkaamassa eräitä "kesänaapureita" joita oli laitumelle ilmestynyt. Nämä eivät taida ollakaan edellisistä kesistä poiketen hevosia, vaan oisiko jotain poneja? En ole kyllä hevos-asiantuntija. Söpöjä olivat, varsinkin tuo pienempi :)
















Tässä tuo pienempi
















Elmohan pelkää hevosia, niinpä se ei enää halua kävellä tuonne suuntaan. Se on joka kesäinen ilmiö.






Eipä tässä muuta kummempaa.