Viime postaukseen palatakseni...

Viimeksi ajattelin, että pitäisi tavaraa vähentää...nyt on tullut kolme tavaraa lisää sen jälkeen...
Olin eilen lepäämässä sohvalla, kun mies tuli talkoista ja ruokailusta. Nosti sohvapöydälle nämä ja sanoi "hyvää naistenpäivää"...











...kaksi samovaaria. Mies oli ollut kirppiksen tyhjennystalkoissa, ja nämä olisivat menneet muuten pois heitettäviin, niin pitihän miehen ne pelastaa :)
Minä olin väsynyt ja sanoin vähän äreästi, että "mitä me noilla tehdään", johon mies "koristeeksi"... Johon minä taas ettei meille mahdu kun joka paikka on täynnä tavaraa muutenkin... No nousin ylös ja tutkin asiaa, tyhjensin niille paikan kaapin päältä ja ei ne nyt ollenkaan hassummalta näytä... ("Kyllä siihen silmä tottuu" on yksi miehen lempi sanonta, kun joku paikka on vaikka rempallaan tai huonosti tehty...mikä mua ärsyttää...)
No, noihin silmä jo tottui :)





Tänään sitten ostin kirppikseltä pienen naulakon 1,50 e. (Se on se kolmas tavara). Kaupungissa oltiin taas. Kävin vähän asioita hoitamassa, tai ainakin yrittämässä hoitaa. Ensin Kelassa, josta tulin masentuneena ulos... onneksi toinen asia järjestyi hyvin. Lopputulosta tosin ei vielä tiedä siitäkään.



Olimme saaneet jouluna pojalta lahjakortit pitseriaan, ja nyt käytimme ne. Käytiin syömässä valtavan isot pitsat cociksen kanssa. Juuri ja juuri mahtui massuun. Vähän ennen pois lähtöä tuli poika itsekin sattumalta ruokatunnilla sinne syömään, ja sain sanoa heti "Kiitos ruuasta, nyt käytettiin ne lahjakortit."
Nuorimman tytönkin tapasin kaupungissa.






Sain eilen sen vaatekomeronkin sotkut siivottua.











Ja sen "kuolinsiivous"-kirjan oikea nimi on Mitä jälkeen jää: taito tehdä kuolinsiivous. Kirjoittanut Margareta Magnusson.