Tämä Pääsiäiskuva kuistilta on vanha :)
Tänään meni taas kaupungissa monta tuntia. Mies sai houkuteltua mukaansa "leipäkirkkoon" ja sitä ennen sitten "pyörittiin" kaupungilla, tällä kertaa koko ajan yhdessä, niin en sitten kirppiksellekään mennyt. Kirjastosta lainasin kyllä kaksi kirjaa.
Leipäkirkossa meitä pyydettiin kuoroon mukaan, ja mikäs siinä kun oli tuttuja lauluja. Hartauden jälkeen oli tarjolla kahvia, voileipiä ja pullaa.
Tulomatkalla käytiin vielä eräässä tavaratalossa, ostin ruukkunarsisseja,pääsiäisruohoa ja pieniä suklaamunia...Pääsiäinen saa tulla :) Jos huomenna tai ensi viikolla saisi siivottua ja laitettua jotain pääsiäisjuttuja. Ettei menisi ihan viime tippaan...
Nyt illalla ollaan vielä menossa pitämään pieni hartaustilaisuus eräseen asuntolaan... Eräs pariskunta, jonka piti isännän mukaan sinne mennä, joutui perumaan tulonsa, ja siksi hän pyysi minua seurakseen sinne.
Tänään on kylmän yön jälkeen ollut niin kaunis ja keväisen aurinkoinen päivä, aurinko jo lämmittää :) Ihanaa, kevät lähestyy <3
Kiva on pääsiäistä kohta alkaa laitella:) Täälläkin oli aamulla napakka pakkanen ja niin vilakka tuuli. Päivällä kyllä paistoi ihan kauniisti aurinko! Mukavaa loppuviikkoa♥
VastaaPoistaTänäänkin (pe) paistaa aurinko, ulos vaan en ole kerennyt kun olen siivonnut. Mukavaa viikonloppua sinullekin :)
PoistaToivottavasti Pääsiäinen tuo kevään.
VastaaPoistaTäällä oli kylmä tuuli, mutta aurinkoista.
Hyvää viikonloppua
Täälläkin on tuuli ollut vilpoisa,muuten ihana sää ja hankikanto, käytiin miehen ja koiran kanssa pelloilla kävelemässä.. Mukavaa viikonloppua sinullekin Sylvi <3
PoistaIhana tuo kuva! Narsisseja minäkin olen kaupassa huomioinut, mutta ostettu ei ole vielä mitään. Mulla jää varmaan kaikki taas viime tippaan, kuten yleensäkin.
VastaaPoistaKaikki aikanaan :) Ei oteta paineita .
PoistaTäällä pääsi huokaus tuosta kolmannesta lauseestasi... "mies houkutteli kirkkoon". Minun mieheni ei suostu tulemaan kirkkoon edes konserttiin. Olen pian neljäkymmentä vuotta rukoillut, toivonut ja pettynyt. Alkuun puhuin uskosta, mutta sitten joku sanoi, että älä puhu miehelle Jumalasta vaan Jumalalle miehestä. Mies on ollut hyvä mies, ei siinä mitään, parempi varmaan kuin moni uskovainen. Mutta kova suru minulla on miehen puolesta ja on tämä vaikuttanut minun omaan seurakuntayhteyteenkin, kun en aina viitsi mennä minäkään, koska yksin mennessä aina syvällä herää jonkunlainen katkeruus, miksi Jumala ei vastaa rukoukseen (ja vähän nousee siis tällaisista teksteistäkin, jossa pariskunnat yhdessä menevät kirkkoon). Tietysti joku voi sanoa (ja on sanonutkin) että mitäs menit naimisiin ei-uskovaisen kanssa, mutta ihan rehellisesti sanottuna silloin muinoin seurakuntamme miesvalikoima oli sellainen, ettei sieltä puolisoa löytynyt (ja sama ongelma siellä näyttäisi minun näkökulmastani olevan nytkin nuorilla naisilla). Kyllähän Jumala voi pelastaa vaikka kuolivuoteelta, mutta on siinä koko maan päällinen elämä mennyt siltä osin kuin hukkaan. Itselläni on koko ajan sellainen olo tai paremminkin varma vakaumus, että syy on minussa. Olen huono ja kelvoton uskovainen, annan surkean kuvan uskosta. Ystävieni ei-uskovaiset puolisot sentään joskus tulevat tilaisuuksiin mukaan. Tjaa, nyt valehtelen, mieheni tuli 1980-luvulla kerran kauneimpiin joululauluihin. Ja on hän hautajaisissakin ollut. Mutta esimerkiksi rippijuhlissa aina vasta koteihin, ei kirkkoon. Tästä tuli nyt tällainen Puuskahdus. Voivoi.
VastaaPoistaMinullakin on tuttuja ja ystäviä joiden mies ei ole uskossa, tai jos on niin ei kuitenkaan käy välttämättä seurakunnassa... Kun uskoon tulin 90-luvun alussa, niin ex-mieheni ei myöskään ollut uskossa ja hänellä oli alkoholi-ongelma. Ymmärrän hyvin, ettei aina huvita yksin mennä srk:n. Mutta Jumala voi tehdä ihmeen, ja vaikka ei tekisikään, niin kiitos Hänelle, että sinä saat olla uskossa. Tsemppiä <3
PoistaPs. Oletko seurannut Kotimatkalla-blogiani, linkki oikealla.
Poista