Mitä kirjoja on yöpöydälläsi?

Vai luetko yleensä makuuhuoneessa? Meillä isännän kanssa kummallakin kerääntyy niitä keskeneräisiä kirjoja ja jo luettuja kirjoja yöpöydälle. Isännällä kyllä enemmän lattialle sängyn viereen.

Tällä hetkellä mulla on yöpöydällä nämä kirjat:

Vanha kärsinyt Raamattuni, uudempi on alakerrassa.

Kun luostarin muurit murtuvat..

Tuon olen lukenut joskus kirjaston lainakirjana, nyt kerran sain sen ilmaiseksi omakseni. Aloitin lukemaan uudestaan... mutta kesken jäi.

Tämä on joskus aikoinaan muistaakseni ihan ostettu/tilattu, ja tosi hyvä kirja Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta.

Tämä taitaa olla kirjaston poistomyynnistä tai jostain kirppikseltä. Hyvä kirja tämäkin.

Nyt on luvun alla Maija Järnefeltin muistelmat 1 ja 2, nuokin olen varmaan joskus aiemminkin lukenut... Kirjastosta nämä.

Kyllä hyviä kirjoja voi lukea useammankin kerran vuosien varrella, jos ei mitään mielenkiintoista uutta luettavaa ole :) Vai mitä mieltä siitä olette?

Kevät mieltä

 Tänään otin korkealla kaapin päällä olevan Piispankaura-kukan alas . Oli raukka pölyinen. Mutta ilahduin kuinka paljon uusia alkuja se oli talven aikana tehnyt.

Pyyhin pölyt lehdiltä ja laitoin sen nyt ikkunan lähelle. Pitkien lehtien takia nostin sen joskus tuunamani purkin päälle.

Tuli ihan kevät mieli :) Samalla kuvasin vähän muitakin kukkia.

Toisessa kaktuksessakin on ihan pieniä nupun alkuja.

Hipsukin halusi kuvaan, jos toiseenkin...

Tässä vähän kevät mieltä :)

Harhailua

 

 Eiliseksi meidät oli pyydetty vierailulle  erääseen paikkaan, jossa ei oltu koskaan käyty. No, laitoin osoitteen puhelimen navigaattoriin, ja lähdettiin matkaan. Kohde sijaitsi kaupungista vielä eteenpäin naapuri kuntaan. Navigaattori neuvoi hienosti, ilman sitä olisi ollut vaikea löytääkkään. Tulimme paikalle, jossa navikka sanoi: Määränpää on oikealla.

Kävelimme läheisen talon pihaan ja mies meni ovelle. Ihan vieras ulkomaalainen mies tuli avaamaan. Ei osannut paljon suomea, englantia enemmän. Isäntä yritti kysellä tätä perhettä jonne oltiin menossa, mutta ulkomaalainen mies ei tuntenut ketään sen nimistä...

Ei muuta kuin lähdettiin pois pihasta ja isäntä soitteli heille jonne oltiin menossa ja sai ohjeita. Ajoimme sitten pitkän matkaa toiseen suuntaan ja sitten taas takaisin päin, yritin laittaa navigaattorin uudestaan päälle, mutta se sanoi ettei saada yhteyttä...

Saimme neuvot puhelimessa ja perheen miesväki oli tullut autolla tienhaaraan odottamaan. Ja loppujen lopuksi se oli se paikka jossa olimme ensimmäiseksi käyneet, mutta toisen haarautuvan tien pätkän päässä. Hah! Meidän tavanomaista tuuria..

Mutta hyvä vierailu oli uskovan perheen luona. Kyllä sen takia kannatti vähän seikkaillakin :)

Ja lähtiessä vielä perheen emäntä tarjosi minulle lämmintä mustaa toppatakkia, jonka oli saanut tyttäreltään, mutta oli hänelle vähän iso. Minulle se oli sopiva. Musta ei ole mun suosikki väri, mutta lämpö on aina tarpeen näinä kylminä aikoina.

Pysytään lämpiminä :)

Kylätalolla

 

Eilen oli taas "epävirallinen" uskon ystävien tapaaminen Kylätalolla. Nyt oli seitsemän henkeä, eli yksi vähemmän kuin viimeksi. Hyvin pysytään rajoituksissa :)

Tuossa yläkuvassa on kylätalo joskus vuosia sitten, otettu näköjään meidän entisen limenvihreän Micran ikkunasta.

Kylätalo on vanha hirsitalo, rakennettu vuonna 1856. Se toimi silloin pitäjäntalona ja kätilön asuntona. Kunnantalona se toimi 1960 luvulle. Sitä voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Me aloitimme siellä hengellisten tilaisuuksien pitämisen jo vuosia sitten, kun olimme muuttaneet tänne kaupungista. Ensin olimme itse enemmän vastuussa, mutta myöhemmin seurakunta tuli mukaan toimintaan.

Nythän on välillä seurakunnan tilaisuudet olleet vähemmällä, osaksi netissä ja osin pienempinä kokoontumisina isommissa tiloissa. Siihen tuo kylätalokin on oiva paikka, kun siinä on iso sali. Kodikas vanhahtava paikka. Siellä vietin 60-vuotis päivänikin, vajaa 4 vuotta sitten.

Tuota kuvaa katsoessa tuntuu, että näytin väsyneeltä jo silloin.. hmm..

No mutta, näillä mennään, ja kyllä tuo eilinen tapaaminen kylätalolla piristi kuitenkin  :) Aurinkoista päivää teillekin!

"Pumpulipensas :)"

 

Meille on näköjään tullut pumpulipensas :)

 

 

 

Tultiin just kävely lenkiltä miehen kanssa. Ja hän pisti saunan lämpenemään. Osa lenkistä oli aika lumista polkua ja viimeiseksi iso ylämäki, ennen kuin käännyttiin takaisin päin. Joten ihan hiki tuli ja jalat väsyivät. Muuten on ihan reipas olo tänään :)

Aamupäivällä oli ihana auringon paiste,kun käytiin vähän ajelemassa. Oikein nautti siitä auringosta, ei sitä ole kovin usein näkynyt. Nyt kun oltiin lenkillä ei enää paistanut. Mutta kyllähän se raitis ilma ja liikunta tekee hyvää. Kevättä kohti kuitenkin mennään :)

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä päivä!

Väsyneen muisteluja

 

 Kuva vanha

Aurinkoinen pakkas aamu tänään. En tiedä mikä väsytti niin kovasti, kun joskus puoli 10 aikaan illalla nukahdin ja aamulla heräsin puoli yhdeksältä, kun mies tuli yläkertaan sanomaan heipat, kun lähti kaupunkiin. Tosin olin yöllä käynyt vessassa ja silloin valvonut jonkun aikaa.

Nyt vaan on koko ajan särkenyt päätä, äsken hierotin niskaa hierontalaitteella, se vähän auttoi. Eilen luin vanhaa päiväkirjaani, noin 10 vuotta sitten kirjoitettua..kyllä oli ollut vilkasta elämää, kun kaupungissa asuimme. Vaikka olin työttömänä silloin, kaksi nuorinta lasta oli vielä kotona, lapsenlapset olivat välillä hoidossa, seurakunnassa olin (oltiin) monessa mukana, pidettiin kotikokouksia, ystäviä/kavereita oli kaupungissa lähellä, kirppistelyä (kun ne olivat lähellä), välillä käytiin mökillä, joka silloin vielä oli meillä. Ja silloin taisi olla viimeinen rintasyövän jälkeinen korjausleikkauskin, vai oliko sen jälkeen vielä yksi leikkaus...en ole varma.

Nyt ei kyllä enää jaksaisikaan sellaista "huisketta". Nyt on muutenkin jumittunut tänne olosuhteiden pakostakin. Koronan yms. takia. 

Isäntä vei vaahtosammuttimen "vuositarkastukseen",olikohan se kahden vuoden välein tarkistettava. Samalla muutenkin hengailee kaupungissa :) Kello näyttää siltä, että pitää ruveta katsomaan mitähän ruokaa sitä laittaisi.. heissan vaan!

 

 

Eteen päin, sano mummo lumessa

 

 Stressi alkaa helpottaa, kun sain sekä lääke asian, että pankkiasian hoidettua. Oli se lääke tullut sinne apteekkiin sieltä päivystyksestä. Ei tarvinnut mennä nyt omalle lääkärille. Ja tunnusluku asiakin on alustavasti hoidettu.

Ja kun stressi alkaa helpottaa, niin muistikin alkaa pelata paremmin, toivottavasti :) On tosi ärsyttävää, että kun tulee paniikki jostain, niin muisti rupeaa pätkimään. Ulkona on kaunista, puolipilvistä. Vähän niinkuin yläkuvassa, joka on aiemmin otettu.

Käytiin isännän kanssa kauppareissulla, niin kun ajettiin kotiin päin, minä mietin sitä uusien pankkitunnusten saantia ja miten pitää ruveta sitä puhelimessa selvittelemään, kun kotiin pääsee, ahdisti ajatus... silloin tuli autoradiosta just siihen hetkeen laulu: "kyllä Jumala huolen pitää  hulluistaan, vieköön minne vain tahtoo Hän viedä"... se lohdutti kun ajatteli, että on kuitenkin "Korkeemmas käres" kaikki tuo muisti juttu ja tulevaisuus. Vaikka välillä pelottaa, että jos muisti koko ajan huononee. Mutta eihän sitä voi kuin elää päivän kerrallaan.

Näillä eväillä mennään mitä on annettu :)