Kohta kukkii...

Nimittäin tämä amaryllis :)















Tänään saatiin puutavaraa eli lautoja yms. tuttavilta. Saimme myös tällaisen vanhan ajan pulpetin. Muistan joskus kansakoulussa meilläkin olleen suurinpiirtein samanlaiset.















Tätä emme tietenkään hajota. Onhan siinä nostalgiaa :) Hioa ja lakata pitäisi, niin saisi siitä hienon.













Kirppiksellä kävin katselemassa farkkuja, kun tuo vatsan takia en voi pitää sellaisia farkkuja, jotka painaa vatsaa. (Eli jos vyötärö on tiukka). Vaan en löytänyt. Niinpä heitin kahdet sopivat farkkuni pesukoneeseen, että on taas puhtaat. Jotkut farkut täytyy jotenkin suurentaa vyötäröltä, jos en löydä kirppikseltä "uusia". Ajattelin kyllä katsoa vielä toiselta kirppikseltä. Se on tosi harmi, että se yksi hyvä kirppis keskustassa jo aikaa sitten lopetti, sieltä ostin joskus farkkujakin. Eipä tässä muuta nyt.

Kevät kuvia ja vatsavaivoja

Kevätkuvia eiliseltä pieneltä metsälenkiltä Elmon kanssa.





Joen rannasta. Sama joki kun menee meidänkin ohi, mutta nämä ei ole meidän rannasta. Pientä kosken kohinaa.













Rentukoita samasta rannasta.






















Jännä sammaleinen juuristo...















Voikukkiakin kukki tien penkalla.














Ulkona on kasvanut ruohosipuli ja raparperin alut. Niiden penkit pitäisi kyllä pistää kevät kuntoon. Tänään tuli enemmän oltua ulkona, kun oli aurinkoista ja lämpimämpää, tuuli oli kyllä viileä. Käytiin taajamassa miehen ja koiran kanssa kävelyllä, mies jakoi samalla lehtiä laatikkoihin. Ja lopuksi käytiin kaupalla jätskillä. Aamupäivällä oli jonkun aikaa vatsa tosi kipeä...mitä lienen syönyt... onneksi se meni aikanaan ohi, kun vaan makasin sängyssä peiton alla, kun oli vaikea istuakin. Liekö eilen syöty munkki vielä vaikuttanut :(




Että semmoista tänään.

Mietintää..

Eilis-illan tylsyydessä tuli jopa siivottua farkkusälä-korit. Ja tulipa tilaa koriin (nyt yksi kori riitti) kun heitin pois kaikki farkun osat, missä oli lähtemätöntä likaa, reikiä, ohueksi kulumaa yms. Kaksi pussillista meni roskiin. En myöskään mitään vyötärö-kappaleita säästänyt, koska en ole niistä juuri mitään tehnyt. Elikkä leikkelin vain hyvät kappaleet talteen sekä ehjät taka-taskut. Eräs seurakuntalainen tässä aiemmin tarjosi mulle yksiä farkkuja ompeluun, mutta silloin sanoin, ett mulla on niin paljon materiaalia, etten tarvitse...no, eipä sitä niin paljoa ollutkaan...ja jos aion vielä suurentaa tätä sydänpeittoa...tuon kuvan jälkeen olen sitä jo vähän suurentanut...














Lisäksi tuo farkkujen tarjoaja oli lähetysmyyjäisten vetäjä, ja sanoi että kun ne mun tekemät farkkukassit on menneet heti myyjäisissä..hmmm.. ehkä kysyn häneltä vieläkö hänellä on ne tarjolla...





Keskimmäinen tyttöni harrastaa kiipeilyä, ja hänelle rupesin tässä aiemmin (pyynnöstä) tekemään "mankkapussia" eli pussia mangneesiumjauheelle, (jotain sellaista se ilmeisesti on), mutta se jäi vaiheeseen vielä, kun pitäisi ostaa siihen ne kiinnityssysteemit, millä sen saa roikkumaan mukana...ja toinenkin ratkaisematon ongelma siinä vielä on...joten jos S luet tätä, niin katsomme tuleeko siitä mitään... :)





Jokohan tänään tulisi mentyä ulos... ettei ihan jumittuisi tänne sisälle. Västäräkki tuossa tepastelee nurmikolla ikkunan takana. Leppoissaa pyhäpäivää!

Mikätin?

Laitoin Face Bookin Pelastetaan vanhat esineet, tai joku sen tapainen ryhmä, kyselyn että mikä tämä on? Laitetaanpa tännekin jos joku tietää?












Muistaakseni äidin entisten ompelutavaroiden mukana tullut, ja edelleen on siellä äidin entisessä käsityö-tarvike lokerossa, vaikka en tiedäkän mikä se on. Fasessa oli vaan yksi kommentti jätetty, että se olisi joku langan pujotuksen apuväline, mutta en ymmrrä miten se sellaisena toimisi?

Se on rautaa tai vastaavaa metallia ja siinä on kolme pientä reikää. Pituus noin 4 cm. Sattuuko jollakin olemaan samanlainen tai muuten tietoa?





Muuten tämä päivä on mennyt ihan harakoille...ei ole tullut mitään järkevää tehtyä. No, ruokaa tietysti itselleni laitoin...mies on taas harkoissa. Uloskaan en ole viitsinyt lähteä, kun edelleen on kylmä. Olo on kyllä parantunut ja illalla oltiin seurakunnassakin. Mutta pätkääkään ei ole huvittanut tuonne kylmään lähteä. Muistatteko nallejen joulun vietto majan?












No, nyt muutin sen taas takaisin puutarha-majaksi, kevät on saapunut heille, ja nallet ovat saaneet vieraakseen pikku-tytön.











Siellä se vintin pöydällä nököttää. Mun olisi tehnyt mieli askarrella, mutta kun en mitään keksinyt, niin teinpähän tuon. Eli kannoin alas sisälle...ja tarvike/romulaatikon myös, vintissä oli kylmä...ja sitten vein taas takaisin ja otin kuvan.
Kahvia join ja "pusun" söin (ent. neekerinsuukko) sekä pähkinöitä. Väsymys on vähän helpottanut, mutta ei kokonaan. Mutta näillä mennään. Hyvää viikonloppua!

Luettua

Kirjastosta lainasin yhtenä päivänä kirjan nimeltä Kupai nau - nähdään pian.












Sen on kirjoittanut Mai Tolonen. Kirja on sekoitus faktaa ja fiktiota. Se sijoittuu 1900-luvun alkuun ja kertoo neljän Amerikkaan siirtolaiseksi matkustavan tarinan. Laivaan nousevat Hangossa: Renki Albin Määrinkäinen 21 v Jurvasta, veturinlämmittäjä August Leppimäki 31 v Viipurista, barnflikka Sofia (Fia) Lönnberg 19 v myös Viipurista ja opettaja Johan Liljestrand 47 v Pietarista. Ja tietysti koko joukko muita uuden paremman elämän toivossa Amerikkaan haluavia. Joillakin on myös takanaan jotakin tapahtumia, joita haluavat "paeta".














Näiden mainittujen elämää kirjassa seurataan. Opettaja Liljestrand kirjoittaa päiväkirjaa, jota hänen osaltaan seurataan. Muiden elämästä kerrotaan muuten.
Kirjan lopussa Suomeen palaa vain August Leppimäki, muiden elämä jäi Amerikkaan.






Minusta on mielenkiintoista lukea vanhoista ajoista ja ihmiskohtaloista, varsinkin jos ne kertovat oikeista henkilöistä, mutta fiktiotakin luen mielelläni myös. Tämä oli mielenkiintonen kirja.





Kirjan nimi on tullut nähtävästi siitä, kun Amerikassa papiksi päätynyt opettaja Liljestrand hautasi erään suomalaisen miehen, niin edesmenneen miehen leski tarttui arkuun, eikä meinannut päästää irti vaan hoki: Kupai nau, kupai nau... (Goodbye).

Kylmää...

Mites se joku vanha laulu menikään: "Kylmän kalpea aamu jo saa yksin heräämään, tahdon vettä ja lämpimän maan, tahdon aurinkoon. Solei, solei..."
Nollassa oli aamulla ja muutama räntä/lumi hiutale leijaili taivaalta.Onneksi ei enempää.




Nyt en enää ihmettele, miten olin niin väsynyt, kun eilen aamulla oli vähän flunssainen olo, kurkku kipeä/karhea, nenä vuosi ja toinen korvakin tuntui tukkoiselta.Ja väsytti. Kun soppakirkolle menin töihin, niin siellä sain hyvän tropin: Mynthoneja sulatettiin kuumaan veteen ja joukkoon hunajaa, lisäksi kehotus ottaa särkylääke sen kanssa ja kaksi kurkkutablettia sain myös. Ja niiden voimalla meni päivä hyvin. Mutta onnellinen olin edelleen siitä, etten ottanut sitä lastenhoito urakkaa.











Kotiin tullessa kävin ostamassa Mynthoneja ja tein samanlaisen juoman täälläkin. Ja nyt äsken tein myös, lisäksi olen syönyt vähän ylimääräistä sinkkiä.
Illalla käytiin saunassa ja sen jälkeen tuli kylmä, niin yöksi laitoin päälle yöpaidan, pyjamanhousut, unisukat, villasukat ja ohuen fleese-pusakan. Sillä varustuksella oli ihanan lämmin vielä aamullakin :) Ja kaksi kissaa vuoteessa. Yön olivat ulkona, mutta mies oli päästänyt jo aiemmin sisälle, niin mun sänkyynhän ne tulevat kylkeen makoilemaan.






Ei tuo flunssa nyt kuitenkaan taida kunnolla iskeä, hyvä niin! Eletään siinä toivossa, että menisi ohi minun. Nyt näkyy ikkunasta, että tulee pikkuisen ohutta lumi/räntäsadetta ja vilakka tuuli kolisuttelee talon rakenteita. Postikin näkyi tulevan, kohta pitäisi tuonne kylmään mennä kurkistamaan laatikkoon.
Illalla olisi srk:n tilaisuus, mutta täytyy nyt katsoa millainen olo on. Ei tässä mitään ihmeempiä, kunhan kirjoittelin aikani kuluksi. Ja kuvakin taas vanha. Tämä kuva on mun läppärin taustakuvana: Rasmus ja Elmo.

Vapputervehdys!

Oltiin siellä oman kaupungin yhteiskristisessä vapputapahtumassa, joka järjestettiin ulkona tavalliseen tapaan. Onneksi oli ihan suht mukava sää ja mulla tarpeeksi päällä: villatakki ja talvitakki. Aamupuoleen lähettiin ja silloin oli vielä vähän viileämpi, lisäksi myöhemminkin kävi viileä tuuli välillä. Oli entistä kokemusta, että parempi varautua kuin palella. Välillä otin jo takin poiskin, kun aurinko lämmitti ja kun tuuli, laitoin takaisin.






Tämä kuva samasta tapahtumasta jokunen vuosi sitten.














En muistanut ottaa digikameraa mukaan, että olisi saanut kuvia, kun kännykästä en saa nykyisin siirrettyä kuvia koneelle, jostain kumman syystä. Siellä oli tarjolla musiikkia, sanaa, grillimakkaraa, kahvia, pullaa ja mehua. Lapsille omaa ohjelmaa. Meillä oli eräs mies mukana, joka oli just vähän aikaa sitten tullut uskoon. Tuttuja monista seurakunnista nähtiin ja olihan siellä muitakin ihmisiä katselemassa ja kuuntelemassa.

Läksimme pois tilaisuuden loppupuolella ja kun mies oli saanut takaisin aikaisemmin kaverille lainaamansa bensarahan, niin "juhlimme" ja kävimme vielä syömässä kahvilassa kevään ensimmäiset isot irto-tötteröt! Minä otin rommi-rusina jäätelön ja oli hyvää :) Ja ikkunasta oli kiva seurata naakkaa, joka etsi muruja ulkoterassilta.












Kotiin kun tultiin, niin taas väsytti (olin vähän huonosti nukkunut), ja meninkin päikkäreille ja onneksi sain nukuttuakin, aina se ei tosiaankaan päivällä onnistu. Ja olin ihan tyytyväinen, kun en ollutkaan lupautunut siihen lastenhoitoon... mulle kun tuo ein sanominen on välillä vaikeata, mutta tyytyväinen nyt olen, että huomenna on vaan normaali työpäivä soppiksella, se kun oli jäänyt vähän vaiheeseen se hoidosta sopiminen ja siitä piti puhua lisää, mutta aamulla laitoin viestin, etten nyt jaksa siihen ruveta. (Ja varsinkin, kun en edellisellä kerralla ollut saanut edes palkkaa siitä, vaikka aiemmilla kerroilla olin saanut. Kyse oli siis tuttavien lapsesta).




Vatsassa vähän kuplii nuo vappuruuat, mutta eiköhän se taas ohi mene. Sen olen kyllä myös huomannut, että jos varsinkin vatsa on huonossa kunnossa, niin on väsyneempikin. Mutta näillä mennään. Kuvatkin on vanhoja.