Valoa ja "ajatusten hukuttamista"

Tämä ei suinkaan ole kuu, vaan kirkasvalo-lamppu, jonka tänään viritin paikalleen. Se on tyttäreltä "ikuisuuslainassa" mulla :)






















Kyllä sen rinnalla kaikki valot näyttävät himmeiltä, varsinkin pikkuhuoneen sängyn lukuvalo, jossa olen "Sanaa" aamuisin lukenut :)




















Pakko oli kaivaa tuo kirkasvalo-lamppu esiin, jos se vähän piristäisikin tässä hämäryydessä ja antaisi samalla hyvän lukuvalon aamulla.
Muutenkin olen ollut sillä lailla "alamaissa", että vain ikäviä ajatuksia tulee mieleen, miehen sairaus ja yhden tyttären ongelmat ym.
Siksipä yritänkin koko ajan tehdä käsitöitä tai muuta vastaavaa, johon saa ajatukset laitettua, silloin unohtaa hetkeksi kaikki huolet.











Eilen aloin ompelemaan syksyisempää verhokappaa keittiöön, vanhasta verhosta, joka oli aivan haalistunut ulkopuolelta, mutta alareunassa oli leveä kaistale haalistumatonta osaa. Ompelin siitä kapan ja sen reunaan vaalean pitsin, ja ommeltuani huomasin, että ikkunna olikin leveämpi kuin kappa...huolimattomuus kostautuu...kun en mitannut ikkunaa ennen ompelua :( Ja niin nätti kun verho olisi ollut, pinkki väriltään, kun ajattelin poimia syksyn/talven värit tästä ikkunan yläpuolella olevasta tarjottimesta.





















Sitten laskeskelin, minkä verran siihen tarvitsisi jatkoa, ja saisiko sitä laitettua siihen nätisti...laitoinkin siihen jatkon sekä kappaan, että pitsiin, jolloin siitä tuli rumempi ja vieläkin liian lyhyt...eli metsään meni :( Vielä siitä saa, jatkon irroittamalla, nätin verhon pienempään ikkunaan...ettei ihan hukkaan mennyt. No, sitten laitoin keittiöön vain "unikkoverhot", joissa on pinkkejä ja punaisia kukkia.










Yhtenä päivänä raivasin ulkoa kaikkia kesä-koristeita pois ja huomasin, että puutarhatonttu Onni oli aivan haalistunut etupuolelta ja likainen. Ensin pesin sen ja annoin kuivua kunnolla ja sitten maalasin/tuunasin sitä askartelumaalilla ja tussilla. Nyt sen voi jouluna laittaa kuistille vaikka "joulutontuksi".


































Tällaisen kirjan löysin kirjastosta ja se olikin niin mielenkiintoinen, että luin sen kolmessa päivässä...eli enimmäkseen sängyssä nukkumaan mennessä.
Kirja on ilmeisesti sekaisin faktaa ja fiktiota.Se kertoo turvapaikan hakijoista, jotka on majoitettu entiseen vankilaan. Varsinkin eräästä heistä, Mahdista.











Kappale kirjan takakannesta:





" Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdasista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa hmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä? Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämstään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty."








Kirjassa vuorottelevat arjen kuvaukset, Mahdin toistuvat painajaisunet, sekä vankila-aikaiseen selliin, jossa he asuvat, kirjoitetut entisten vankien tervehdykset, jotka saavat Mahdin mielessä suuren osan.
Kirjan on kirjoittanut Annamari Marttinen, joka on työskennellyt Joutsenon vastaanottokeskuksessa, entisessä Konnunsuon keskusvankilassa, joka on myös romaanin miljöönä. Suosittelen, hyvä kirja!











Aina kun menen aamulla pikkuhuoneeseen lukemaan päivän sanaa ja Raamattua, saan pistää ensin sängyn kuosiin, sillä kun Elmo on nukkunut siellä yön (ja kuopinut illalla siihen "pesää"), se näyttää tältä:



















Mutta ettei tuo ruma kuva jää viimeiseksi, kuva eilisestä valo-viritelmästäni.




















Mukavaa syyspäivää teille! Ja kurkatkaahan myös Kotimatkalla-blogiini, siellä Päivän sanaa :) Linkki lukuluettelossa.