Enkeleitä

Tuija blogissaan "Tuijan arkielämää,kortteilua ja käsitöitä" esitteli enkelikokoelmaansa. Olin jo muutenkin ajatellut, että jouluksi täytyy tuoda vintistä enkelit esille. Ennen kun oli isompi asunto ja vähän sen jälkeenkin pidin enkeleitä esillä ympäri vuoden. Mutta kun on pienet tilat ja tasoja rajallisesti, niin vein enkelit välillä vinttiin. Nyt ne on taas kaivettu esiin. Ennen sanoin aina kun enkelijoukko oli esillä, että se oli "enkelparven tie" :)












Nyt esittelen heidät samalla.






Tämä on minun mielestäni kaunein enkelini. Sain sen keskimmäiseltä tytöltä joskus siihen aikaan kun hän oli ehkä 13-14 vuotias. Olimme yhdessä kaupassa ja siellä oli noita enkeleitä ja sanoin että haluaisin sellaisen joululahjaksi. En nähnyt hänen ostavan sitä, niin se oli iloinen yllätys, kun se paljastuikin aattona tytön antamasta paketista :)














Myös toisen enkelin olen saanut häneltä, ainakin muistelen, että tämä olisi sellainen. Tässä on tila kynttilälle tuossa takana.













Tämän enkelin sain ystävältä silloin kun sairastin rintasyövän.















Tämä taitaa olla vanhin enkelini, sen sain mieheltäni ihan alkuaikoina, kun taisimme olla vielä "vain ystäviä" :)














Tämän enkelin saimme tuttavilta tupaantuliais-seuroissamme, kun olimme muuttaneet tähän.















Tämä enkeli tulla tupsahti minulle blogi-ystävältä paketissa.
















Lasienkeli on vanhimmalta pojalta saatu joululahjaksi joskus.













Nämä pari viimeistä ovat ainoita itse ostettuja. Molemmat taitavat olla kierrätyksestä ostettuja silloin kun olin töissä siellä.



















Tuo viimeinenhän onkin tuollainen kortin tai muistilapun pidike.






Nyt enkelit pääsivät kirjahyllyyn viettämään joulua. Teen liinavaate-kaapin päälle jouluista "maisemaa" kirkkoineen, tuikku-taloineen ym. Siitä kuvaa sitten kun se on valmis.





Vesku Loirin jalan jäljilläkin olin tänään....eikös se Vesku ollut kova poika kaatuilemaan nuorempana... Näköjään minäkin, tosin itse vanhempana. Pienen lenkin tein Elmon kanssa. Menin metsän kautta, siellä väistin yhtä polun yli menevää paksua risua/rankaa ja kompastuin toiseen risuun ja tömähdin maahan nurin. Vähän tärähti vain polvi ja ranne. No, jatkoimme matkaa, menimme joen yli vanhaa siltaa ja aloimme kulkea peltotietä loivaa ylämäkeä tielle päin, niin eikös vain siellä oli salakavakasti jäätä ruohon seassa ja taas mentiin... uudestaan sattui samaan paikkaan, polveen ja ranteeseen, höh! Olin laittanut Elmon hihnaan, kun tulimme metsästä pois, niin kun kaaduin, se vetäisi vielä samalla itsensä irti ja jäi tuijottamaan parin metrin päähän miten "muori" selviää...sattui polveen hetken aikaa kovaa ja samalla ärsytti se Elmon kiskaisu, niin huusin kivusta ja turhautumisesta. Onneksi se kipu meni äkkiä ohi ja könysin pystyyn ja laitoin Elmon taas remmiin...ei se nyt yrittänytkään estellä.





Kotiin tultuani keitin kahvit ja jatkan kohta sitä "joulumaata". Enkeleitä kanssanne!




ps. Kotimatkalla-blogissa päivän sanaa vuosien takaa. Linkki sinne oikeassa reunassa :)