Satoa ja kukkia

Tänään kävin keräämässä ruokatarpeita "vihannestarhastani". Ensimmäinen kesäkurpitsa, ensimmäinen minitomaatti, herneitä, aika rapistuneet salaatinlehdet ja uusia perunoita, saavissa kasvavista varsista otin ylös muutaman.















Perunat kiehumaan, salaatista, tomaatista, herneistä ja puolesta kesäkurpitsasta salaatti ja suolaiseksi lisäksi grillimakkaraa + juustoraasteen loput niiden päälle sulamaan.
Ruuan jälkeen tein vielä raparperi-piirakan, kun huomenna on ystävä-pariskunta tulossa kylään. Tosin pitihän sitä koe-maistaa jo äskeisellä päiväkahvilla.












Kukat on aina kauniita silloin kun niissä on elämää...













....ihan vihreinäkin kuin myös kukkivina...














....maljakossa, kuin myös ruukussakin.














Itsellä on sellainen masentunut perusvire taas tullut päälle.... pitäis ajatella niinkuin kukistakin, että vaikka elämä ei kukkisikkaan, niin kun siinä vaan on vihreää (elämää) se on kaunis ja elämisen arvoinen. Onneksi on kahtena aamuna soinut päässä laulu: "Anna elämäniloa Herra, anna lamppuni palaa myös..."
Tänä aamuna kyllä herätessäni oli mielessä ennen herämistä näkemäni uni, jossa kaikki "murentui" : uusi lattia oli rikki, kaappi homeessa ym... ikävä uni!
Onneksi ei tarvii uniin uskoa.





Nuo työ- ja raha-asiat on painaneet mieltä ja se vaikuttaa sitten koko henkiseen tilaan ja olemukseen. Eilen katsoin Mollin sivuja ja tulin vaan NIIN ärsyyntyneeksi...ei niin mitään, mitä voisi ajatella edes hakevansa kouluttamattomana, vanhana (vajaa kuusikymppisenä) ja täällä maalla asuvana ajokortittomana luuserina... Pitäisi olla nuori, reipas, sosiaalinen, itsevarma, koulutettu, auto käytössä .... Hoh-hoijaa! Kun itse on kaikien noiden vastakohta vanha, väsynyt, ujo, epävarma jne.





Vaan ehkä huomenna on päivä parempi :)