Kuulun äidin puolelta Raassinan sukuun, joka on lähtöisin Kiteeltä. Esi-isä Gnut Grasneck on merkitty veroluetteloissa vuosina 1681 ja 1683 Kiteen vapaaherrankunnan palvelusmieheksi. Myöhemmin nimi käntyi nimeksi Grasin, ja 1700-luvulla nimeksi Raasina, ja samalla vuosituhannella esiintyy jo muodossa Raassina. Äidin sisko teetti Raassinan suvusta sukukirjan, jonka sain äidin jäämistöstä itselleni. Nämä em.tiedot ovat tästä kirjasta.
Mutta varsinaisesti halusin kertoa teille tästä lehtileikkeestä, joka on ollut Karjalainen-lehdessä noin vuonna 1970-1971. Lehden ilmestymis-vuosilukua ei leikkeessä ole, mutta tarinasta sen saattaa arvioida. (Sillä tässä lehtileikkeessä on maininta, että tämä juttu on tehty vajaa pari vuotta Matin kuoleman jälkeen). Tämän leikkeen äiti oli ottanut lehdestä talteen, sillä se kertoo hänen sedästään Matista, ja tallettanut sitten tämän Raassina-kirjan väliin.
Matti Raassina oli isänsä kaima. Tällä vanhemmalla Matti Raassinalla eli ukkini isällä oli 11 lasta. Joista 9 poikaa ja 2 tytärtä. Ukkini oli heistä toiseksi vanhin (s.1891) ja Matti Raassina nuorempi oli kuudenneksi vanhin (s.1900). Itse olen ukin sisaruksista vain pari tavannut joskus lapsena/nuorena.
Tätä kyseessä olevaa Mattiakaan en ainakaan muista tavanneeni. Tosin hän kuolikin jo vuonna 1969, jolloin minä olen ollut 12-vuotias.
Matti Raassina oli sanonut itseään viimeiseksi maankiertäjäksi, joten kyllä on rippunen vaihtelun haluista verta tainnut tulla myös äidin suvustakin, eli en kaikkea voi pistää merimies-isäni "piikkiinkään".
Tämä lehtileike isosetä Matista on kirjoitettu yhdestä syystä. Kun Matti kohtasi matkansa päätepisteen kunnalliskodilla niin ....annetaan lehtileikkeen kertoa:
"Joulukuun 8.päivänä 1969 puoli kymmenen maissa tuli sairasosaston hoitaja sanomaan johtajalle: - Matti kuoli! Mentiin katsomaan. Matti Raassina makasi hiljaa paikallaan. Viimeinen retki oli tehty ja lepo saatu. Johtaja otti Matin kellon käteensä: - Mitä kummaa? Tämähän ei käy! Kello oli pysähtynyt 9.34,30. Kello näytti oikeaa aikaa, isäntänsä Matin matkan päättymisen aikaa."
Mielenkiintoinen tarina iso-sedästäni.
Erittäin mielenkiintoinen kertomus suvustasi. Olisin tuon lehtileikkeenkin mielelläni vaikka kokonaan lukenut...:) Kertomukset erilaisista ihmistä on kyllä mieltä kiehtovia ja tälläkin Matilla oli merkillinen tuo, että mies ja kello kestivät yhtä pitkään.
VastaaPoistaNiinpä, muistan kun äitini siitä kertoi eläessään.
VastaaPoistaMielenkiintoinen sukutarina ja ihmeellinen tuo Matin viimeinen hetki.
VastaaPoistaMeidänkin sukua äidin puolelta on tutkittu ja päästy 1600-luvulle asti.
Historia -lähi sellainenkin - on mielenkiintoista.
VastaaPoista