Kissoja on tullut jossain välissä kuvattua, sattumalta saa välillä kummatkin samaan kuvaan.
Voi noita rakkaita söpöläisiä <3 Mistä tietää, että kevät tulee... siitä, että Rasmus lähtee kevät-reissulle...onneksi se kesti nyt vain 2 pv. Viime yönä taas nukkui "äipän" jalkataipeessa :)
Minulla on kaikenlaisia tekoturkis paloja ollut jo pitkään .. en ole niille kuitenkaan mitään järkevää käyttöä keksinyt. Nyt yhtenä päivänä tuli mieleen kokeilla saisiko niistä tehtyä jonkun pehmo lelun. Joten tuumasta toimeen..
Muuten menetteli sen ompelu, mutta sitä "turkis-roskaa" ja pölyä siitä vähän tuli. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen kissan... ompahan nyt kokeiltu.
Tässä toisessa kuvassa näkyy kisun vajaa mittainen häntä, pitempää ei saanut.
Silminä napit ja suu ommeltu. Ihanan pehmeä kisu :)
Että tämmöistä. Tervetuloa maaliskuu!
"Jumalan kulkukoira" kertoo Seija Uimosesta, joka oli lähetystyössä Kroatiassa.
Lainaan tähän kirjan takakannen tekstiä:
"Sitkeiden suomalaisnaisten kokemuksia sodan keskellä Kroatiassa. Pakolaisten ja hädässä olevien rinnalla elämistä, rakastamista käytännössä, seurakunnan kokoamista puutteen ja kriisien paineissa, yksinäisten hetkien sisäistä taistelua. Mutta samalla ihmeellistä varjelusta ja Jumalan tekoja ihmisten elämässä.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäisyystaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa. Balkanille kyynelin kylvetty siemen kantaa nyt kaunista hedelmää."
Ja mistä kirja sai nimensä? Seija kertoo, että kun hän raskaan ja yksinäisen kauden jälkeen palasi suomeen kesällä 1982, hänen henkiset ja fyysiset voimat olivat aivan lopussa. Vatsa oli epäkunnossa ja hän on oli sairaslomalla.
Ystävät pyysivät kuitenkin häntä lähtemään lomalle Lappiin kanssaan. He leiriytyivät Utsjoelle, josta menivät Tenojoelle. Ystävät heittivät onkea ja Seija istui rantakivellä. Hän kärsi sekä fyysisestä että henkisestä tuskasta joka kuristi kurkkua... Rannalla juoksenteli takkuinen kulkukoira , joka oli märkä ja hiekkainen, kun se tuli Seijan lähelle, Seija näki, että se oli täynnä avoimia haavoja...Se hyppäsi suoraan Seijan syliin ja painoi kuolaisen ja rapaisen päänsä katsoen häntä silmiin tunnetta täynnä. Koira teki pienen lenkin ja tuli takaisin Seijan luo katsoen häntä suoraan silmiin rakkautta ja uskollisuutta täynnä...
Silloin Seija ymmärsi , että Jumala lähestyi häntä koiran kautta, kaksi Jumalan kulkukoiraa oli kohdannut toisensa. Molemmat olivat uupuneita, rähjääntyneitä , yksinäisiä...Rähjäinen koira vaistosi tilanteen ja vapautti Seijan itkemään . Siitä alkoi avautuminen, vahvistuminen ja parantuminen.
Jos haluat lukea lähetystyöstä ja sen vaikeistakin puolista, niin suosittelen.
Eilen tuli yht äkkiä mieleeni eräs mekko , joka mulla oli lapsena :) Se oli turkoosi ja siinä oli kauluksessa ja hihan suissa brodyyrit. Äiti oli ostanut sen mulle kakkos luokan kevät juhlaan. Kaunis mekko. Yritin jopa piirtää mekon ulkomuistista, samoin kuin eka luokan kevätjuhla mekon, jonka äiti oli ommellut.
Kone oli kuitenkin laittanut kuvan väärin päin, käänsin sen, mutta kun yritin ladata, niin taas se oli väärin päin... ehkä parempi niin, kun en ole mikään piirtäjä.
Toka luokan kevät juhla jäi mieleen siitä, kun äitini joutui vähän aiemmin lähtemään laitokselle synnyttämään pikkusiskoani. Isäpuoli sitten valmisteli mua juhlaan. Juhlan jälkeen menimme sairaalaan katsomaan vauvaa.
Albumista löysin kuvan, jossa mulla on sama mekko. Kuvassa on tätini Lahja sekä pikkusiskoni ja minä.
Mekon päällä mulla on lyhyt punertava jakku, jossa on kaksi rivi napitus ja 3/4 mittaiset hihat.
Toinen muisto on vaaleanpunaisesta nailon mekosta, jonka äiti oli itse ommellut kevätjuhlaan. Siinä oli lyhyet puhvihihat ja rinnassa mekon kankaasta rusetti. Sekin oli nätti mekko. Siitä taas jäi mukava muisto, kun opettaja sanoi kevätjuhlassa, että olen kuin perhonen :) Meillä oli joku tanssileikki lavalla.
Perhosista taas tulee mieleen, että myöhemmin (joskus 9-10 vuotiaana) äiti ompeli minulle hihattoman kesä mekon perhos-kuvioisesta kankaasta. Valitettavasti taisin melko pian, jossain rymytessäni, repäistä sen helmaan palkeenkielen ja sain muistaakseni sen sitten itse korjata.
Kuten huomaatte, olen jo lapsena ollut kiinnostunut vaatteista, ja aina se varmaan on niin ollut. Siksipä olikin tosi mukavaa, kun kirpputorit ilmaantuivat suomeenkin, ja köyhälläkin oli varaa ostaa uusia, mieleisiä vaatteita. Ensimmäisen kerran ostin parit kengät osto-ja myyntiliikkeestä 80-luvun alussa, muistan sen kun vanhin tyttäreni oli silloin pieni. Sen jälkeen muutimme toiseen asuinpaikkaan, ja siellä oli bussimatkan päässä kirppis :) Kun asioilla/kaupoilla siellä käytiin, niiin pääsi samalla kirppikselle, ostamaan edullisia vaatteita itselle ja lapsille.
Ilmankos minusta on tullut oikein kirppishai. Tosin nyt en ole pitkään aikaan ollut. Ja nyt on vaatteitakin kertynyt niin, että hyvä kun komeroon mahtuu...suurin osa tosiaan saatuja tai kirppikseltä.
Täällä on nyt ulkona viisi astetta lämmintä, ja lumet on jo paljon pudonneet katoilta. Tähän vielä loppukevennys: Kun olin ihan pieni, niin olin kuulemma katsonut mittaria, ja sanonut: "Viit kuut attetta pakkatta lämmintä" :)
Ps. Lisäsin tähän vielä piirrokseni mekoista, Metsän tytön pyynnöstä. Turkoosissa siis kaula-aukossa ja hihoissa brodyyrit (kai se on oikea nimitys?) Niissä oli muistaakseni vaaleansinistä ja vihertävää ainakin.. kummassakin mekossa taisi olla myös taakse solmittavat nauhat.
Sammattilainen Tiina Martikainen kirjoittaa dekkareita, joiden sijaintina on kotipaikkansa Sammatti, joka on täällä meidän lähimaastossa. En ole koskaan ennen lukenut niitä, mutta kun lehdessä oli juttu siitä, niin kiinnostuin.
Ilmeisesti muitakin uusia lukijoita kiinnosti,kun aamulla menin taajaman kirjastoon, niin kaksi hänen ensimmäisistä dekkareistaan oli varattu, vain kolmas oli jäljellä. Mutkan kautta tuttu "kirjastotäti"sanoi itse lukeneensa niitä, ja ettei se haittaa vaikka ei järjestyksessä lukisikaan. Koska ainahan niissä on uusi rikos (murha).
Niinpä lainasin tuon "Jäätyneet kasvot". En siitä vielä sano sen enempää, koska en sitä ole yhtään lukenut, ja sitä paitsi ajattelin ensin lukea loppuun sen "Jumalan kulkukoira" kirjan.
Onko teistä kukaan lukenut Tiina Martikaisen dekkareita, hän on kirjoittanut neljä dekkaria?
Silloin tällöin luen jonkun dekkarin. Joistakin olen postannutkin. Nuorena tuli luettua niitä kiinalaisia murhia, Kiinalaiset naulamurhat jne.
Eipä tässä tämän kummempaa. Kiitos Liisalle neuvosta, tänään ostin puolukkahilloa :)
Isäntä lähti hakemaan sepeliä, kun auto jumittui taas aamulla liukkaaseen paikaan, eikä lähtenyt mihinkään, ennen kuin naapuri tuli auttamaan ja toi sepeliä. Mun ei onneksi tarvinnut mennä työntämään, kun muutenkin oli tuon virtsatulehduksen takia niin kurja olo. Ja selkä kipeä.
Myöhemmin kyllä hain postin, kumisaappaat jalassa, väistellen liukkaita paikkoja.
Onneksi nyt on vähän olo helpottanut. Kuumaa vettä maidon kanssa olen juonut monta mukillista, kun aamusta paleli koko ajan, kahvikin alkaa mennä boikottiin, kun on tullut tuota närästystä.
Rasmus kisu istuu tässä pöydällä vieressä ja kehrää <3 Se on niin komea poika!
Aina mennään vanhoilla kuvilla...kun ei ole tullut uusia otettua.
Joskus on tuollainen lintuhäkki ollut,mahtaako olla enää, en muista...sellainen pienempi valkoinen on. Kaunis ja värikäs kukka on kyllä ollut.
Hei vaan!
Kuva vanha.
Tänään katselin netistä seurakunnan tilaisuuden. Jotenkin korona tuli "lähemmäksi", kun kuulin sieltä, että eräs tuttu pariskunta on saanut koronan ja myös pastorin poika.
Kun aikaisemmin ei varsinaisesti tuttuja ole sairastunut.
Isäntä oli siellä srk:ssa käymässä, minulla oli taas vatsavaivaa, niin jäin kotiin netistä katsomaan. Ja ettei liian hyvä olo tule, niin on iskiaskipu edelleen tuntunut sekä päätä särkenyt... aina pitää jotain olla.
Kosteata säätä on ollut, lumet alkaa pudota katoilta.Onneksi kasvihuoneen kattokin on pysynyt ehjänä. Aamupäivällä juuri tuli autotallin katolta, kasvihuoneen katon kautta, lumia alas. Liukas keli on ollut, raputkin oli aamulla niin jäässä, että kun Elmo tuli ulkoa kellahti rappusissa nurin. Onneksi ei satuttanut. Sen jälkeen mies laittoikin hiekkaa rapulle jään päälle. Varovasti kävin linnuille viemässä siemeniä laudalle, ja hakemassa postilaatikosta naapurin laittamat lehdet. Muuten en ole ulkona tänään ollut.
Ehkä huomenna tai tiistaina pitää käydä pitkästä aikaa kaupungissa asioilla.
