Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Postia meriltä





Metsäntytön blogissa oli otteita hänen isänsä kirjeistä, niin minulle tietysti tuli mieleen isäni lähettämät kortit.
Vanhempani olivat eronneet minun ollessani pieni, siihen enempää puuttumatta, syy oli kuitenkin isässäni. Levoton veri veti häntä jo silloin maailmalle ja uusien ihastusten luo.
Kun olin viisi-vuotias äitini meni uusiin naimisiin ja sain isäpuolen. Sinä aikana emme juuri lainkaan olleet tekemisissä oikean isäni kanssa. Mutta ollessani 12-vuotias isäpuoleni kuoli (noin 38-vuotiaana!) sydänkohtaukseen ja äitini jäi leskeksi. Ja kahden tytön (minun ja 4-vuotiaan pikku-siskoni yksinhuoltajaksi).
Sen jälkeen alkoi oikea isäni ilmaantua elämäämme uudestaan. Ei vakituisesti, mutta käymäseltään ja kyllä hän hetken asuikin meillä,kun oli muistaakseni ilman asuntoa hetken.







Hän oli merimies, joka laivoilla työskenteli pitkin ulkomaita ja meriä. Ja me saimme postia milloin mistäkin maailman kolkasta. Katsoin vähän mistä kortteja oli tullut, niin ainakin Libanonista, Detroitista, Dovercourtista, Antwerpenistä, Bilbausta, Montrealista, Storungsista, Gdyniasta, Barselonasta, Lybecistä, Tallinnasta, Esbergstistä, Holtenausta, Rotterdamista ja Glasgovista.
Kortteja on tullut sekä minulle, että äidille, jotka ovat päätyneet minulle. Äidille oli tullut myös kirjeitä, jotka nekin ovat nyt minulla.












Tässä alempana kuva korteista jotka isäni oli lähettänyt samana päivänä, ylemmän minulle ja alemman äidille Glasgovista. Päiväys oli sieltä, vaikka minun korttini onkin ilmeisesti ostettu Largsista. Vuosi oli -75.

















Tämä kortti on Hollannista ja päivätty 2.1.1976.










Tämä seuraava ote on jostakin toisesta kortista, josta huomaamme, että melkoista maailman matkaamista se on ollut :)











Eräästä kortista luin tällaisen viestin, kortti oli äidilleni:




"Detroit.13.12.-75


Meiltä särkyi eilen illalla kaikki kolme apukonetta, kun olimme tulleet jo kaksi tuntia Eurooppaa kohti. Hinaajat toivat meidät tänään takaisin Detroitin satamaan. Me joudumme olemaan nyt telakassa jonkin aikaa. Voi olla, että koko laiva jää talveksi tänne ja me tulemme lentokoneella jouluksi Suomeen. Voi hyvin! Terveisn Raimo".





Tällaisia muistoja tänään :)


Ja muistattehan, että klikkaamalla saa kuvat isommaksi, kun nyt tuli vaihteeksi taas pienet kuvat...



8 kommenttia:

  1. Vautsi Sesse! Mikä kokoelma, eikä vain pelkät kortit, vaan juuri se, että ne on omalta isältä tulleita. Kiitos kun laitoit tämän. Jotenkin tuli semmoinen tuntu, että jotain samaa kuin omissani, vaikka oma isäni ei reissanutkaan missään maailman merillä, mutta nuorena kylläkin metsäkämpillä.

    VastaaPoista
  2. Kortit ovat ihania muistoja, itse laitan kaikki kortit aina talteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon säästänyt suurimman osan...jotain joulukortteja oon hävittänyt, kun niitä oli niin valtavasti :)

      Poista
  3. Sulla ja isälläs on näköjään aika samanlainen käsiala :) -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, mä ennen aina ihailin isän käsialaa :)

      Poista
  4. Muistoja on mukava säilyttää,minullakin on tapana säilyttää kortit, mitkä olen saanut, niitä on mukava ajoittain katsella ja itsekin muistella.

    VastaaPoista
  5. Varsinkin esim. tuollaiset maisemakortit eri paikoista ja tietysti vuosipäiväkortit ym. Mulla on hirveesti kortteja...vaikka olen joulukorteista osan hävittänyt...

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)