Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Syksyinen saamattomuus






Kyllä on sellainen saamattomuus iskenyt, varsinkin ulos lähdössä, ei kirveelläkään meinaa saada itseään lenkille. (No onneks ei sentään kirvellä uhatakaan :)
Tänään ystävä soitti ja puhuttiin miten kumma on jos ei aamulla lähde mihinkään, niin sitten jämähtää sinne sisälle...todettiinkin, että harmi kun asumme sen verran kaukana toisistamme, ettei yhdessä voida mennä lenkille...voitais patistaa toisiamme "ylös, ulos ja lenkille!"




Ei yhtään huvita lähteä yksin ulos kylmään ja märkään, no odotellaan kun miehen jalka taas toipuu, niin voidaan käydä sauvalenkeillä niinkuin ennen. Mutta kyllä tuo näköjään auttoi se ystävän kanssa lenkistä puhuminenkin, kun lopetin puhelun niin ,kas kummaa, läksin pienelle lenkille. Metsän kautta toiselle tielle ja siitä isolle tielle ja isoa tietä pitkin meidän pikkutielle. Kello oli jotain puoli neljä kun läksin, niin vielä oli lenkin ajan valoisaakin. Mitä nyt normaalia marraskuun hämärää...Ilma oli kuitenkin kivan lämmin ja kostea, sellainen missä on helppo hengittää.Lumethan on kaikki sulaneet ja metsä oli vihreä havupuineenja sammaleineen.









Miehellä oli tänään kaveri tekemässä joelle rappusia, kaverihan niitä pääasiassa teki ja mies oli seurana ulkona .Minä sillä aikaa pesin pyykkiä, korttiaskartelin ja sen sellaista.Kesken ovat vielä ranta-rappusetkin, jatkavat sitten toisella kerralla.
Mies on ihan entiseen tapaan jo ajanut autoa,kun meidän autossa on automaatti vaihteet, niin eipä siinä juuri vasenta jalkaa tarvita. Ja tosi hyvin jo käveleekin sillä jalalla, pitäen vain toista sauvaa tukena.Kun vaan ei liikaa rasittaisi sitä jalkaa.





Tänään tuli taas uunituore Unelmien talo ja koti-lehden joulunumero.Selasin sen läpi, mutta en sen kummemmin vielä siihen syventynyt.
Jaahas, kello onkin sen verran, että kohta tulee uutiset ja sit Murdochin murhamysteerit, on sitä tullut katottua, ei joka kerta, mut kumminkin...



Siispä hyvää päivän jatkoa!










4 kommenttia:

  1. Kummasti se piristää, jos puuhailee ulkona valoisan aikaan. Minä en edes odota pääseväni aamulla ulos, olen niin hidas lähtemään käyntiin. Kahden aikaan viimeistään, ja parissa ulkoilutunnissa saa aikaan vaikka mitä kun tekemään ryhtyy! Tänään kaivoin ojaa, mikä olikin tosi tarpeellista, talon takana. Vaikka se on ylämäessä, savimaan takia vesi seisoo eikä se ole hyväksi talolle.
    Tsemppiä pimeisiin päiviin ja pikaista paranemista miehen jalalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ainakin näin talviaikaan vaikea käynnistyä aamuisin, paitsi silloin kun ihan pakko mennä esim. töihin :)
      Nyt noita töitä ei ole niin paljoa ollutkaan. No tänä aamuna lähdettiin sentään joskus 11 aikaan jakamaan lehtiä :)

      Poista
  2. Päivät töissä käydessä aina kotona ollessa on pimeää, mutta ei kauaa!!! ensi kuussa alkaa päivä pitenemään, aurinkoa luvassa...ja ensi kuu on pian kun on kaikkea kivaa joulutouhua tehtävänä. Lenkille ei oikein viitsi mennä ja sitten kun menee ei viitsi tulla sisälle...mukava kuulla että miehesi pääsee jo vähän hiippailemaan, hissukseen toipumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on niin innokas toipumaan, että pelkään hänen rasittavan jalkaa liikaakin, mutta kyllä kai hän tietää rajansa :)

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)