Syksyinen saamattomuus

Kyllä on sellainen saamattomuus iskenyt, varsinkin ulos lähdössä, ei kirveelläkään meinaa saada itseään lenkille. (No onneks ei sentään kirvellä uhatakaan :)
Tänään ystävä soitti ja puhuttiin miten kumma on jos ei aamulla lähde mihinkään, niin sitten jämähtää sinne sisälle...todettiinkin, että harmi kun asumme sen verran kaukana toisistamme, ettei yhdessä voida mennä lenkille...voitais patistaa toisiamme "ylös, ulos ja lenkille!"




Ei yhtään huvita lähteä yksin ulos kylmään ja märkään, no odotellaan kun miehen jalka taas toipuu, niin voidaan käydä sauvalenkeillä niinkuin ennen. Mutta kyllä tuo näköjään auttoi se ystävän kanssa lenkistä puhuminenkin, kun lopetin puhelun niin ,kas kummaa, läksin pienelle lenkille. Metsän kautta toiselle tielle ja siitä isolle tielle ja isoa tietä pitkin meidän pikkutielle. Kello oli jotain puoli neljä kun läksin, niin vielä oli lenkin ajan valoisaakin. Mitä nyt normaalia marraskuun hämärää...Ilma oli kuitenkin kivan lämmin ja kostea, sellainen missä on helppo hengittää.Lumethan on kaikki sulaneet ja metsä oli vihreä havupuineenja sammaleineen.









Miehellä oli tänään kaveri tekemässä joelle rappusia, kaverihan niitä pääasiassa teki ja mies oli seurana ulkona .Minä sillä aikaa pesin pyykkiä, korttiaskartelin ja sen sellaista.Kesken ovat vielä ranta-rappusetkin, jatkavat sitten toisella kerralla.
Mies on ihan entiseen tapaan jo ajanut autoa,kun meidän autossa on automaatti vaihteet, niin eipä siinä juuri vasenta jalkaa tarvita. Ja tosi hyvin jo käveleekin sillä jalalla, pitäen vain toista sauvaa tukena.Kun vaan ei liikaa rasittaisi sitä jalkaa.





Tänään tuli taas uunituore Unelmien talo ja koti-lehden joulunumero.Selasin sen läpi, mutta en sen kummemmin vielä siihen syventynyt.
Jaahas, kello onkin sen verran, että kohta tulee uutiset ja sit Murdochin murhamysteerit, on sitä tullut katottua, ei joka kerta, mut kumminkin...



Siispä hyvää päivän jatkoa!