Yksinäisyydestä

 Kadun poikki kulkien, läpi syrjä kujien

illan hämärtyessä työstä kotiin palailen.

Kautta takapihojen vielä oikaisen

kunnes tien päässä tutun oven aukaisen.

 

 Rappukäytävässä valot sytytän

kolmanteen kerrokseen sitten kiipeän.

Avain kiertyy  lukossa, ovi narahtaa

hiljaisuus on vastassa, yksinäisyys odottaa.

Katson ikkunasta ulos kaupunkiin 

nyt sen huomaan vasta on syksy tullutkin.

Valot syttyy ikkunoissa, perheet kotiin palailee

jälkeen työn ja koulun iltaan yhteiseen.

 

Yksinäisen ateria mikroon sujahtaa 

sitten kahvit,lehti ja teeveestä jotain katsottavaa.

Jälkeen ilta uutisten on aika nukkumaan

aamulla taas toistuu kaikki uudestaan.

 

Tätäkö on elämä, onko mitään parempaa

työ sekä yksinäisyys usein ahdistaa.

Viikon loppunakaan ei mitään mainittavaa

vuoteellani makaan, en osaa nukahtaa.

 

Kaikki menneet virheet mieleen nousee taas,

 Niin paljon olen rikkonut, en muistanut Jumalaa.

 Kädet ristiin hakeutuu hiljaa kuiskaan  vaan

Jos olet siellä Jumala voitko mua armahtaa?

 

Lämpö virtaa ylleni , niin hyvä olla on, Jumalani kohtasin

Jumalani kohtasin, Hän poisti tuomion.

Tiedän , viikon  loppuna etsin vanhan ystävän

joka jo vuosia sitten sai uuden elämän.     

 

Kirjoittanut Seija Laitinen

Tässä olen yrittänyt asettua yksinäisen miehen elämään.