Syyskuun aamuna

Tänään tyttö aloitti kaupungissa TET-jakson eli työssäoppimis jakson. Näin ensimmäisenä aamuna meiän piti viedä hänet, kun ei mennyt sopivasti busseja. Voi sitten sopia työajat bussien mukaan, niin hänelle oli luvattukin.

Niin, meidän piti viedä hänet, mutta eikös Elmo-riiviö ollut taas kadoksissa, kun mies oli sen "hukannut", kun oli niitten kanssa ulkona ja koirat vapaana.
No, mies sai sitten lähteä tyttöä viemään ja mä jäin kotiin odottelemaan, koska koiraherra suvaitsee saapua kotiin.

Voi, kun me saataisiin aita, koirien takia, mies kun ei rupea niitä aina kiinni pitämään.


Ulkona oli syksyisen sumuinen aamu.





Vaahteroiden lehdet on jo syksyisen värikkäitä.





Kohta pitää varmaan siirtää kukatkin kuistilta sisätiloihin, jos tulee yöpakkasia...no, ei ihan vielä. Ulkonakin on vielä muutama ruukkukukka.

Saatiin ystäviltä iso pussi porkkanoita ja omenoita. Olen pitänyt omenat kuistilla, kun meillä on ihan sairaasti hedelmäkärpäsiä, enkä tosiaan halua niitä lisää.
Olen tehnyt niille omenaviinietikka-fairy ansat, mut ei ne taida juur auttaa :(

Tässä omenoita lasinkeräyksestä löytyneessä maljassa :)






Matonkuteesta olen virkannut pari koria lisää, pari annoin tytöilleni. Kohta käsityöinnostus voi vähän hiipua ajan puutteesta, kun työt alkaa.





Vielä tekis mieli jotain ommella tällä viikolla. Ikkunat pitäis pestä ja kukkasipulit istuttaa...

Nuohooja kävi ja jouduttiin vaihtamaan yksi putki, joka johtaa öljylämmityksen palamiskaasut saunan muurin kautta ulos. Onneksi saatiin yhdeltä ystävältä sopiva putki ja toinen ystävä kävi piikkauskoneen kanssa suurentamassa reikiä, isännän kanssa sitten rapattiin se kiinni.

Nuohooja sanoi, että "ette sentään pökertynyt sinne saunaan" kun siinä putkessa oli ollut reikiä. Onneksi meistä tumpeloista pitää Taivaan Isä huolen :)


Vielä terveiset meiän karvaiselta talonväeltä :)




Busselta...






Elmolta, joka sulautuu melkein mattoon...





ja Hipsulta, josta on kehkeytynyt komea kissa nuorukainen.


En muista kerroinko aiemmin, että Lillistä saimme aikaisemmin ikäviä uutisia, Lilli-reissukissa oli ilmeiseti jäänyt auton alle, siksi sitä ei enää kuulunut kotiin.
Naapuri oli nähnyt sen näköisen kissan ruumiin tienposkessa, mutta hän ei silloin tiennyt kenen kissa se oli. Seuraavana päivänä se oli ollut kadonnut. Luonnon puhtaanapitämislaitos oli toiminut, supit, ketut yms.

Lillin reissuvietti koitui sille kohtaloksi, mutta vietti varmaan 8-vuotisen elämänsä onnellisimpia kesiä täällä maalla, kun sai olla ulkona ja oppi saalistamaan hiiriä ja muita otuksia. Sillä minä itseäni lohdutin.


Hyvää alkanutta viikkoa!