Hiljaa vaivun eteen Herran,
niinkuin ensimmäisen kerran.
Tässä olen Jumala
syntisenä, heikkona.

Oma voima vähäinen
uupui saatos päivien,
vaikka kuinka yritän,
saan aikaan aina vähemmän.

En jaksa muita rakastaa,
en nimeäsi julistaa,
vaikka tiedän tahtosi
heikko on mun luontoni.

Sinä voit mut puhdistaa,
mielenikin uudistaa.
Antaa ilon sekä rakkauden,
että muita palvelen.

Rukoukseen painan pääni,
jostain kuuluu Herran ääni:
Nosta katsees lapseni
minä olen voimasi.


Tämän runoni myötä toivotan kaikille väsyneille voimia!

Ps. Ihana kesämaisema on Anne-serkkuni kuvaama.