Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Lukemiani kirjoja




Olen äskettäin lukenut kaksi kirjaa, joissa on jotakin samaa...ainakin minusta tuntui siltä.




Ensimmäinen on Anna Kortelaisen kirjoittama "Siemen."












Kirjan takakannesta: "Helsinkiläinen Nina on asettunut asumaan Viipuriin ja kiintynyt sen vetoisiin asuntoihin ja kuoppaisiin katuihin. Hän on sukututkija ja ottanut tehtäväkseen selvittää jatkosodan kaoottisessa vetäytymisvaiheessa kadonneen upseerin kohtalon."





Kirjassa on vuoronperään Ninan "nykyistä" elämää Viipurissa ja takautumina kadonneen majurin elämää .





"On kesä-42. Majuri Luikka on saanut siirron Viipuriin, missä hänen tehtävänään on vastata Kannaksella taistelevien joukkojen muonahuollosta. Vapaahetkinään Luikka kulkee ympäri raunioitununutta lapsuudenkaupunkiaan ja kerää talteen joutomaille nousseita vieraita kasveja, sodanseuralaisa ja venäläissuosijoita, jotka itävät puna-armeijan jalanjäljissä."






"Näiden kahden kulkijan tarinat lomittuvat vaivihkaisella tavalla. Siemen on haikean kaunis kertomus myyttisestä kaupungista ja sen ihmisistä, joista monet eivät ole valinneet Viipuria vaan Viipuri on valinnut heidät."




Kirjan on kustantanut Tammi.








Toinen kirja on Marjut Helmisen Appelsiinilehto. Siinä taas lomittuvat suomalaisen erikoissairaanhoitajan ja Suomeen muuttaneen pakolaismiehen tarinat.













"Suomalainen erikoissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen,kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen pitkäaikainen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Kirjassa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa 2008 mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan silloin vielä tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.




Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla, ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä yhä pahemmin. Kun kipuläkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.





Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä.




Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuden tuntoihin, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisen kyvystä selviytyä, antaa anteeksi - ja joskus jopa parantua."




Kirjan on kustantanut Minerva.




Terveisin lukutoukka Sesse :)

perjantai 23. helmikuuta 2018

Ikkunan takaa, ja pikku tuunaus...



Eilen seurasimme Rasmuksen kanssa Hipsun touhuiluja ulkona, mikä sikälikin oli harvinaista näin talvella ja kylmällä, että Hipsu meni ulos...yleensä se on Rasmus joka siellä enemmän käy.





Ikkunasta katselimme....




























Tänään olen taas lämmittänyt uuneja, sekä alas että ylös laitoin pönttiksiin tulet. Mies olikin tuonut kellarin puuvarastoon täydennystä puuliiteristä.
Siinä lomassa tein taas pikku "tuunauksen", tällaisen höpsön:




Sukanvarsista tällaiset ranteenlämmittimet. Nuo olivat viikonpäiväsukista Sunday, joka lukee varressa. Näyttivät liikaa sukanvarsilta, niin ompelin koristeeksi mustaa, tytöltä saatua, joustavaa pitsiä.












Nyt lähden ruuanlaittoon, heippa!

torstai 22. helmikuuta 2018

Pakkasta ja sen vastustusta...



Tänä aamuna noin -28 astetta! Nyt on sisälläkin kerrospukeutuminen arvossaan. Eilen jo oli hame-asussa niin viileä, että piti laittaa sukkahousujen päälle legginssit ja pitkät villasäärystimet ja villasukkien päälle paksut neuletossut.

Tänään laitoin jo suosiolla housuasun: pitkät kalsarit, trikoosamettihousut, topin, pitkähihaisen trikoopuseron, ohuen neulepaidan, paksun villatakin, sukat, villasukat, paksut neuletossut, ranteenlämmittimet... uunissa on tuli ja aamulla oli keittiössä lampöpuhallin.















Tänä iltana on Kylätalon Ilosanoman ilta. Ja miehellä oli taas kaupunkiin meno. Tämä on meidän auton käyntiin lähdön pelastus. On ollut tosi hyvä apu, näillä pakkasilla.




















Eilen tein "sytytyslastuja" kananmunakenno-suikaleista ja steariinista. Rumia, mutta ehkä hyödyllisiä, nämäkin.





Uunit on paras ja hyödyllisin asia :)
















Pysykäähän lämpiminä!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Pikku tuunausta




Sain pyhänä tytöltäni entisensä harmaan Elloksen villapaidan. Harmaa ei kuulu mun lempiväreihin, eikä varsinkaan nyt kun tukkakin on alkanut harmaantua. Muutenhan täällä viileässä on villapaidat ihan tarpeen. Niinpä jotain piristystä piti paitaan keksiä.




Ompelin hihansuihin punaista joustavaa pitsiä sekä kaula-aukkoon pitsikankaasta joskus leikkaamani punaiset kukat.





















Lisäksi voisi vaikka sitaista punaisenkirjavan huivin kaulaan :)













Yksi harmaa on josta tykkään, se on Rasmus, joka istuu nyt sylissäni ja kehrää <3

tiistai 20. helmikuuta 2018

Talvikelit


Tänä aamuna taisi olla -24 astetta. Ihmeesti vaan auto lähti käyntiin lisävirralla. Kaupungissa käytiin. Minä kävin tapani mukaan kirjastossa ja nyt lainasin vain kolme sisustuskirjaa ideoita varten. Kirppis olikin kiinni, lappu oli ovella, että aukeaa vasta myöhemmin. Diakoniaruokailussa käytiin herkuttelemassa: Riisiä, Kanakastiketta (jossa oli myös hillosipuleita ja herkkusieniä) sekä juuressalaattia + leipää. Päälle kahvit ja pikkuleipä.






















Aurinko on paistanut koko päivän ja nyt lämpökin on noussut ulkona noin -5:n. Kaunis päivä. Kannattaisi mennä varmaan mennä lenkille, eikä istua sisällä :) Tosin eilen käytiin jakamassa lehtiä kävellen,noin parisataa lehteä, se oli aika hyvä lenkki.
Uuneihin laitoin tulet aiemmin, tarpeen oli kun sisällä oli joku 14 astetta, kun tultiin...kun öljylämmitys on pienellä.
Eteisessä on näillä keleillä pari astetta pakkasta, kun se on kylmää tilaa. Siellä on hyvä säilyttää ruokia. Eivät ole kuitenkaan jäätyneet.
Kuistilla ikkunoita koristavat jääkukat.



























Mies sanoikin, että eikö mennä kävelylle urheilun (tv:stä) jälkeen. Mennään vaan. Kaunista päivää teillekin <3

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tuttuja vieraita :)



Mukavaksihan se eilinen päivä kääntyi, kaksi tyttäristä tuli käymään ja vanhemman tytön tyttö myös :) Olivat samalla käyneet Kasvihuoneilmiössä,ja toivat sieltä kahviosta vasta paistettuja munkkirinkilöitä kahville, nam! Tässä vanha kuva Kasvihuoneilmiön kahviosta.














Myös "Kanikonttorin" Hannua ja Kerttua olivat käyneet katsomassa. Tämäkin kuva mun arkistosta.
















Tytöntyttö oli saanut sieltä sellaisen muovisen jousipyssyn nuolineen ja harjoitteli sillä ampumista uunin kylkeen. Hän oli oppinut lukemaan. On siis kuusi vuotias.
Hänen äidiltään sain lomamatka tuliaisenä silkkihuivin ja muuten pari vaatetta, hänen entisiä.
Oli se kiva nähdä taas tyttösiä <3






Tänä aamuna oli pakkasta -18, huh! Mies pelkäsi,lähteekö auto käyntiin. Antoi sille varmuudeksi apuvirtaa laturista, niin lähti :) Hänellä kun oli kaupunkiin hammasläkärille meno proteesitarkastukseen. Meidän auto kun on vaan tuossa pihalla kylmässä. Oli kyllä pari tuntia kerinnyt olla "seinässäkin"...
En kyllä tykkää näin kovista pakkasista. Onneksi päivällä jo aurinko lämmittää. Nytkin taivas on sininen ja aurinko paistaa.






Kylätalo-laput tuossa tulostin valmiiksi, viedään ne tänään ilmoitustauluille, kun torstaina on taas kylätalolla Ilosanoman ilta. Eipä tässä muuta.














sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Päivän kuvat




Jaahas, toinen päivä "Vivamo-leskenä", niinkuin ystävä sanoo, kun hänenkin mies on Vivamo-harkoissa :) Enpä kyllä paljoa ole saanut aikaan, vakka etukäteen ajattelen, että sitten teen tuon ja tuon, kun saan rauhassa "rymisteerata".
Vähän paikkoja järjestellyt noin yleisesti ja askartelukaapista sain vähennettyä ihan roskiin menevää tavaraa.






Päivän asu (kaikki kierrätettyä)















Päivän ruoka













Päivän lenkki





Tänään ei ollut lainkaan eilisen veroinen sää. Pilvistä, pakkasta viitisen astetta ja tiellä kylmä viima. Niin menimmekin Elmon kanssa metsän suojiin. Tieltä lähti jonkun jalanjäljistä tullut "polku" alas joen rantaan ja metsään, niin että ei tarvinnut umpihangessa kahlata. Lunta nimittäin on.













En tiedä missä vika, kun känny otti sumeita kuvia ulkona, näyttää yhtä sumealta kuin mun aivot joskus. Tosi sumeita kuvia tuli, en tiedä oliko muka liian hämärää...kun sisäkuvat olivat sentään parempia.
Loput kuvat sitten meidän omasta jokirannasta ja grillipaikalta... talviselta näyttää ja osa joen yli kaatuneista puista odottaa kevään parempia kelejä, jolloin mies kavereineen meinaa ne katkoa ja pätkiä.



















Ja taas kännykästä loppui akku lenkin päätteksi.