Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Virkattua ja päivän tunnelmia





Kerroinkin aiemmassa postauksessa, että olin ruvennut virkkaamaan pitsikaulusta aiemmin saadusta ohuesta ruskeasta langasta. Oli jotenkin vaikeaa ymmärtää ohjetta (joka johtui siitä, että olin tehnyt ensimmäisen palan väärin), niinpä purkasin ja virkkasin useampaan kertaan alussa, ennenkuin meni jakeluun missä vika oli. Vika ei siis varmaankaan ollut ohjeessa, vaan rajalisessa ymmärryksessäni :) Ohje oli tästä kirjaston kirjasta.















Tänään sain kauluksen valmiiksi, kostuttelin sen suihkupullolla ja laitoin kuivumaan muotoonsa alustalle.















Aika äkkiä se kuivuikin hyllyn päällä ja sen jälkeen ompelin siihen pieniä kullanruskeita helmiä somisteeksi ja koska mulla ei ollut ohjeessa mainittua sametti nauhaa, pujotin siihen tällaisen pinkin kangasnauhan, ainakin toistaiseksi.














Vähän isomman olisin voinut tehdä, että se olisi käynyt vähän avarampaankin kaula-aukkoon, nyt se on hyvä vain ihan pyöreässä kaula-aukossa. Otin siitä kuvankin kaulassani, mutta kaula oli niin ryppyinen, etten sitä tänne halunnut pistää :)



Muutenkin ottaa päähän, kun ihan vuodessa olen vanhentunut niin kauheasti, sitä kai se lähestyvä 60. vuosikymmen teettää :( Ja muutenkin nuo kilpirauhas oireetkin, kuten jatkuva hiusten lähtö ja väsymys ärsyttää...loppu tukkakin on mennyt ihan harmaaksi ja elottomaksi, painokin on tainnut nousta... Ja kun tuntuu, ettei mikään kiinnosta eikä ole mitään kivaa... Maaliskuussa otetaan uudet kilpirauhas arvot ja sitä ennen ultraääni tutkimus helmikuussa tuosta turvonneesta imusolmukkeesta.
Nyt olis tarpeen sellainen hemmottelu- ja kauneuspäivä :)
No anteeks tää valitus, jotenkin vaan on pinna kireellä. Vaan tarviiko sitä tänne purkaa...






Tässä toinen kirja joka mulla on kirjastosta lainassa.












Tänään oli aurinkoinen päivä ja kävimme autolla Kasvihuoneilmiössä "puolimunkki-kahvilla" eli kahvit ja munkkirinkeli puoliksi (sellanen valtavan kokonen). Käveltiin läpi, vaan ei mitään ostettu ja sanoinkin miehelle, että "Tavallinen kirppis olis ollut paljon mielenkiintoisempi". Ja ainakin meikäläisen budjettiin sopivampi. Takaisin tullessa jäin aikaisemmin pois kyydistä ja kävelin pikkutien kautta kotiin. Oli hieno ilma ja se pikkuisen piristi. Tämä kuva sieltä.













Mies ja Elmo olivat sitten tulleet mua vastaan loppumatkassa.





Illalla oli taas kaunis auringon lasku, mutta kerkesin vain rippeet siitä kuvata ikkunasta.











Sain taas yhtenä päivänä tuttavalta kassillisen "käsityökamaa" , kankaita, ohuempia (puuvilla yms.)lankoja, nahkanpaloja ym.) Harmi, ettei ollut villalankoja. Mutta nyt kun harjoittelin pitsin virkkausta tuossa kauluksessa, niin ehkä sitä vois jotain ohuemmistakin langoista tehdä...






Hyvää alkavaa viikkoa teille ja parempaa mieltä itsellenikin :)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Uninen Sesse ja päivän touhuja




Tänään maistui uni, heräsin vasta puoli kymmeneltä. Ja sitten oli tietysti huono omatunto,kun olin nukkunut noin pitkään... (Tosin olin kahtena viime päivänä noussut aikaisemmin, eilen aamulla Rasmus herätti mut puoli kahdeksalta naukumalla koko ajan. Siksikö lie väsyttänyt, kun illallakin nukahdin kuitenkin vasta yhdentoista maissa). En sitten ruvennut aamupalallekkaan, ennenkuin olin peseytynyt ja pukeutunut. Sen jälkeen vasta puuroa, näkkäriä ja kahvia. Ja sen jälkeen hengen ravintoa eli Sanaa.





Kello oli lähempänä yhtätoista, kun rupesin vasta perjantai-siivoukseen. Mutta niinkuin olen ennenkin todennut, että pienen asunnon siivous käy nopeammin.Tosin taas siivosin vaan tämän alakerran + eteisen ja vintin raput. Tiskikonekin piti täyttää ja samalla sain vihdoin putsattua myös tiskipöydän muuten.
Viimeiset jääneet joulukoristeet raivasin pois keittiöstä ja enkelikapan ikkunasta, ruutu-verhot saivat vielä jäädä.
Kuistilta raivasin pois sen oksankarahkan katosta ja siinä roikkuvat havuköynnöksen ja koristeet (syystä, että se oksa oli irronnut toisesta päästään katosta, no johan se oli aikakin ottaa ainakin joulukoristeet pois :)





Kuvituksena vanha joki kuva meidän rannasta,kun ei ole tullut uusia kuvia otettua.













Nyt kello on jo kaksi ja mieskin on taas kotona. Söimme lounasruokalasta saatua kasvishernekeittoa lihalla (eli joulukinkusta pakastettua lihaa).Hyvää oli, Elmostakin :)
Tänään on taas seurakunta päivä ja tytöltäkin pitäisi hakea pyykkejä samalla.






Eilen illalla rupesin virkkaamaan pitsikaulusta, tai se siitä pitäisi tulla, mutta katsotaan nyt josko se onnistuu...ruskeasta ohuesta langasta. Ohje on kirjaston kirjasta, mutta tuntui vähän vaikealta...tai siis ei oma ymmärrys pelaa...
Eipä tässä muuta tänään. Hyvät viikonlopun toivotukset vain!

torstai 19. tammikuuta 2017

Aurinkoa ja kännykän talvipuku





Ulkona paistaa aurinko ja mulla alkoi soida päässä Timo Tervomaan (?) kappale vuosien takaa: "Taivas on sininen, kukkia täynnä maa, lauluni sulle laulan ja riidat entiset katoaa. Taivas on sininen, huimaa sen kauneus. Lauluni sulle laulan ja tiedän mitä on rakkaus." Muistatteko ?













Vettä tippuu räystäältä, mutta ei tässä passaa vielä kevättä ruveta odottelemaan. Sain Espanjasta (en tytöltäni vaan entiseltä pastorilta) Whats Appína neljä valokuvaa, sieltä missä asuvat, Pohjois-Espanjasta. Siellä oli lunta ja kuvissa oli lumiukko myös sekä pastori ja vaimonsa.
Tyttökin, joka sentään asuu Etelä-Espanjassa oli maininnut Face Bookissa, että siellä oli satanut räntää. Joten odotellaan vaan mekin hiljaa ja varovasti kevättä :)






Kännykkäkin sai talvipuvun. Menin aamusta ompelupöytäni viereen ja mietin mitä tekisin,kun teki mieli ommella, mutta pää oli tyhjä ideoista. Otin jo esiin pöllön kaavat, mutta kankaita selaillessani tielleni tuli tytön vanhan vakosametti-hameen pala ja sellaista ohutta hieman turkiksen tuntuista pehmoista, lämmintä kangasta lapsenlapsen entisen hupparin vuorista...siitä tuli mieleen, että niistä saisi kännykälle talvikotelon. Sellaista kaulassa roikkuvaa mallia halusin, ettei tarvitsisi taskuista kaivella, jos haluaisi ottaa kuvan ulkona.






Tästä se lähti... tuossa nurinpäin, vuori kiinnitetty ja sauma ommeltu.












Halusin siihen läpän ja jonkinlaisen kiinnityksen, ettei kumartuessa putoa kotelosta. Laitoin tarra kiinnityksen, vanhasta jostain nyöristä kaulanauhan ja palasta tekoturkista somisteen. Ihan kiva siitä tuli. Voisi ottaa heti käyttöön,kun on hieno ulkoilu sääkin...jos ei ole liukasta...













Mukavaa tammikuun päivää!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Entiset rakkaat




Saila Saaripalstalta oli blogissaan laittanut kuvia entisestä kisustaan, niin tuli mieleen tehdä oma postaus entisistä rakkaista kisuista.




Ensimmäinen kisu aikuisperheessäni oli Mikki, joka oli oranssihtava kisu. Siitä en jaksanut ruveta kuvaa etsimään, kun siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta aikaa.
Seuraava kissa oli Miki, joka oli tallainen pikkuinen kun oli meille tullut.














Myöhemmin siitä tuli iso kissa, isompi kuin tässäkään kuvassa.















Mikin jälkeen olimme vähän aikaa ilman kissaa, kunnes tulivat kissa-sisarukset Roosa ja Otto.









Seuraavassa Roosa partsilla.


















Vanhimmalla tytölläni, joka asui seinä naapurinamme, oli kissa Mymmeli, joka meillä vieraili usein.Kun tyttö oli johonkin lähdössä, niin Mymmeli ryntäsi meidän oven taakse, ja tyttö soitti ovikelloa ja sanoi: "Mymmeli haluaa teille"...ja niin se tuli. Tässä Otto,Roosa ja Mymmeli ruokailulla. Mymmeli on tuo "kilpikonna-väritteinen" pikkuinen.














Myöhemmin tyttö tuli allergiseksi kissoille ja Mymmeli siirtyi kokonaan meille. Mymmelillä oli isot silmät, joilla se välillä hievahtamatta tuijotti, niin se sai "lempinimen" pöllö.



















Kuvat on valokuvista otettuja, joten niitä ei kannata suurentaa.














Noista kissoista Otto oli meillä pisimpään, vielä silloinkin kun tänne muutimme. Otto oli rakastunein minuun ja läheisriippuvainen, nukkuikin usein pääni vieressä tai hiuksissani :) Otto koki meidän kanssamme myös eniten, neljä muuttoakin (ensin kerrostalosta omakotitaloon, sitten toiseen omakotitaloon, sitten taas kerrostaloon ja sitten tänne omakotitaloon. Myös mökillä Otto oli. Ja sai myös nähdä ja tottua meidän tuleviin eläimiinkin. Eli Diana-koiraan, Busse-koiraan sekä myös tuleviin kissoihin: Lilliin ja Hipsuun ainakin.







Roosan olimme joutuneet lopettamaan, niin silloin meille tuli Lilli-kisu, joka tuli niin, että se tarvitsi kotia...ja minä lupasin sen ottaa. Lilli oli meidän "parrakas nainen" kun sillä oli hyvin pitkät ja tuuheat viikset :)















Lillikin oli meillä kolmessa muutossa mukana, mutta tänne muutettuamme se hävisi ensmmäisen kesän jälkeen ja naapuri oli nähnyt samannäköisen kissan auton alle jääneenä. Yhdessä tosessa naapurissa oli ruvennut käymään joku kulkukissa syömässä ja huutelin Lilliä sen jälkeen, koska sen kissan tuntomerkit olivat vähän samanlaiset kuin Lillin näkö, mutta ei se luultavasti ollut kuitenkaan elossa, koska ei kotiin tullut. Mutta oli Lilli varmaan kokenut elämänsä parhaan kesän kun pääsi tänne maalle ja oli kova tyttö metsästämään hiiriä. Se asia minua lohdutti.







Hipsuhan meille tuli vähän ennen kuin tänne muutimme, nuorimmaiselle lohdutukseksi, koska hän ei olisitahtonut muuttaa maalle...
Tässä Hipsu pienenä esittely kuvassa, ennen kuin menimme hakemaan sen Helsingistä. Hipsu oli pienenä paljon harmaampi, vanhetessaan se on muuttunut enemmän ruskehtavaksi. Pisimmältä haettu kissa.
















Ja isompana....














Rasmus














Hipsun seuraksi tuli sitten Rasmus. Hipsun ja Rasmuksenhan te tunnettekin :) Toivottavasti saisimme pitää nämä kisut kauan, kauan <3





tiistai 17. tammikuuta 2017

Askartelua



Jouluna tuli kolme tällaista suklaarasiaa lahjaksi. Jouluna söimme yhden tyhjäksi, uutena vuotena toisen ja viimeisen muutama päivä sitten :)
















Joskus aikaa sitten olin samanlaisesta tehnyt tällaisen rasian, jossa on kyniä, tuolla lapsivieraita varten olevassa kaapin laatikossa. Tämä on jo kärsineen näköinen, tässä on käytetty mun lapsena kaverilta saatua hienoa tapettia (jonka olin säästänyt) ja lehtikuvaa.





























Nyt yritin vähän enemmän panostaa tulokseen. Kaksi tein ja niihin meni sen verran aikaa, etten kolmatta enää jaksanut.






Ensimmäiseen käytin kahta vanhaa kissakalenterin kuvaa ja jonkun vanhan kirjan etusivu-paperia :)



















Nuo kalenterikuvat kissoista olivat viimeiset säästämäni vuosien takaa, kiva kun sain ne nyt tähän.






Toiseen käytiin tapettikirjan sivua ja pilkullista nauhaa.





















Tänään lainasin kaupungissa käydessä kirjastosta kaksi raivaus-kirjaa, jos sais tavaraa vähennettyä...eli olis varmaan pitänyt pistää nuo rasiatkin uuniin, eikä tuunata niitä , mutta minä olen minä :) Lainasin myös virkkauskirjan. Kirppikseltä ostin askartelu/idea lehden ja puutarhalehden (yht. 2 e).





Kohta mennään saunaan... Hei vaan!

maanantai 16. tammikuuta 2017

Lisää vanhoja kirjoja ja muistoja













Maamme kirja, sehän sopiikin näin suomen 100-vuotis juhlavuonna. Tämä kirja on lapsuuskodistani ja vuodelta 1948. Ja senhän on tietenkin kirjoittanut Sakari Topelius. Etusivulla lukee Maamme kirja Lukukirja suomen alimmille oppilaitoksille. Kyllähän sitä varmaan koulussakin luettiin. Itse luin kotonakin, kun se kerran siellä oli. Julkaisja on Werner Södeström osakeyhtiön laakapaino.
















Toinen lapsuuskotini kirja on Joka naisen niksi kirja. Tämä on vuodelta 1953. Tyttönä ja teininä luin ja tutkin tosi paljon tätä kirjaa, minusta oli niin kiinnostavaa lukea kaikkia niksejä. Ja minusta tässä oli kivoja kuvia. Kuvat on mustavalkoisia ja niitä on joskus tullut käytettyä värityskirjanakin :)
Kirja on aika kärsinyt ajan saatossa, siihen on joku pikkulapsi vetänyt kynällä koukeroitakin...
Kirjan on toimittanut Maija Suova ja somistanut (tarkoittanee kuvitusta) Helena Malisto. Tämä on painettu samassa painossa kuin edellinen kirjakin.



































Seuraava kirja on Arvid von Martensin Rukousvastauksia,Katulähetyksen työntekijä kertoo. Sen on julkaissut Kuva ja sana.Se on painettu Porvoon kirjapainossa 1947.
















Tämä taitaa olla jostain tullut ja tämän olen lukenut, toisin kuin seuraavan kirjan, joka on tuttavan poistokirjoista ja odottaa vielä lukemistaan.
Kirjan nimi on Avioelämää punaisessa myrskyssä. Se on vuodelta 1935 ja sen on kirjoittanut Alja Rahmanova. Kirjan alaotsikko on: Venäläisen aviovaimon päiväkirja. Sekin on painettu Werner Södeströmin kirjapainossa.

















Lukeminen kannattaa aina! Vanha mainoslause :) Itselläni on tällä hetkellä luettavana kirjaston kirjoja, vuorossa kirja Sotamorsian. Ei kyllä tule juurikaan muuten luettua kuin sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Jos päivällä luen, niin enemmänkin lehtiä tai selailen jotain käsityö-, askartelu- tai sisustuskirjaa... Lukemisiin!










sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Doo-doo-domino










Tässä kasa herkullisia domino-keksejä, sekä minttutäytteellä että mansikkatäytteellä...






Se vaan, että ne ovat virkattuja :) Joskus aiemmn olin ne jo virkannut, kun jossain krjassa oli ohje, mutta tänään sain aikaiseksi ommella kappaleet yhteen.
Eilen yritin vielä tehdä lampaan näköisen lampaan,vaan en tiedä tuliko siitä sen kummempi. Minulla kun on vaan summittainen itse piirretty ohje niihin. Valkoista villalankaa ostin halpis-kaupasta, siellä se oli kuitenkin melkein euron halvempaa kuin lähikaupassa.











Lammasleijonat seikkailulla.













Tällaisen neulepannan (jossa on lempivärini) neuloin niistä aiemmista kirppislangoista (vihreästä ja turkoosista).






Sain aiemmin afrikkalaiselta tuttavaltamme viitan. Hän on saanut sen joskus nuorempana ollessaan Amerikassa eräältä varakkaalta naiselta ja on pitänyt sitä, mutta halusi jostakin syystä lahjoittaa sen minulle. En tosiaankaan koskaan ole viittaa pitänyt, mutta tänään harkitsin, laittaisinko sen seurakuntaan...
no en kuitenkaan laittanut. Yritin nyt illalla ottaa siitä kuvaa, sekä päällä että hengarissa, jossa sen ulkonäkö varmaan parhaiten selviää.
On niin pimeätä, että vaikka laittaa valoja niin ei meinaa saada hyviä kuvia.





























Itse asiassa lapusta näin, että viitta on valmistettu Taiwanissa ja se on ennen minua ollut ainakin amerikkalaisella ja afrikkalaisella naisella, ja nyt suomalaisella, on kansainvälistä meininkiä :)






Hyvää tulevaa viikkoa itsekullekin!