Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Muistoja ja muistelua





Taas vajosin muisteluihin tänään. Ensin katselin vanhoja (tai ei niin vanhoja ) kuvia itsestä ja lapsista. Sen jälkeen vaivuin vielä vanhempiin muisteluihin, eli äidin nuoruuteen ja omaan lapsuuteen. Tuo muistelu, oli ajan vietettä, kun olen hieman flunssaiseksi tuntenut itseni tänään.









Mulla on laatikossa kaikenlaista vanhaa paperia siltä ajalta ja myös äidin kirjeenvaihtoa isäni kanssa, sekä äidin siskojen ja muiden sukulaisten kanssa.









Nyt en mennyt varsinaisesti kirjeen vaihtoon, mutta kirjekuorissa oli myös muuta mielenkiintoista pantuna talteen. Esim. tällainen rokotus-aapinen.
Luulisin, että minun lapsuudestani.


















Sen sisäsivulla oli esimerkiksi tällainen "tauti-runo", klikatkaa kuvaa isommaksi niin pystytte lukemaan.



















Laatkosta löytyi tietoja kehityksestäni, vauvanhoito-oppaan takakansi oli muistaakseni tuo, muistan sen lapsuudestani. Minulla on jäljellä vain takakansi siitä. Lienenkö minä vai pikkusiskoni myöhemmin värittänyt vauvan kuvaa :)


















Samoin vanha pankkikirjani, jonka olin saanut kaksi vuotiaana.



















Etusivulta näkyy niin rahanuudistus kuin Kultapossukerhoon liittyminenkin merkkien muodossa.




















Ennen rahanuudistusta summat olivat suuria...


















...sen jälkeen tuhat markkaa muuttui sataseksi.




















Vielä aikaisemmalta ajalta on äidin Merimiesunionin jäsenkortti. Kun vanhempani menivät naimisiin, isäni oli jäänsärkijällä työssä ja sai äidinkin sinne töihin "messi-tytöksi", näin muistan äidin kertoneen.





















Ja osattiin sitä ennenkin tehdä "yliampuvia" mainoksia.




















Äitikin lankesi tilaamaan tämän ondulaattorin, jonka piti kiharruttaa jotenkin hiuksia, jos sitä käytti säännöllisesti :)








Kiva muistella menneitä :)

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Aurinkoisen syyspäivän satoa pihasta ja lenkiltä :)




Kaksi ihanan aurinkoista syyspäivää takana. Ja muistoksi kauniita syys kuvia.







































































Elmon kanssa käytiin lenkillä ja Elmo taas jäähdytteli kääntöpaikalla joessa. Joki on ilmeisesti sama, joka menee meidänkin ohi.

















Tämänpäiväisen lenkin kääntöpaikka oli siinä, missä Sorvantie vaihtuu Heilammentieksi, tuosta Heilammestahan mainitsin edellisessä "Sammatin sisarukset" postauksessa. Ja tätä Heilammentietäkin pitkin pääsisi myös Sammattiin. Olemme joitakin kertoja menneetkin autolla, vaikka tie on pieni hiekkatie. Yleensä menemme ison tien kautta.















Eilen meillä oli tyttäreni ja tytöntyttö käymässä sekä ystävien tyttö joka on samanikäinen (6 v) kuin tytöntyttöni.
Oli kiva, että tyttöset vähän tutustuivat toisiinsa :) Grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, syötiin jäätelöä kahvin kanssa ja ystävien tytön tuomaa suklaata. Toin vintistä taas leikkiastiat ym.ja pari nukkea.






Eipä tässä muuta. Maa-artisokat kukkivat :)







perjantai 22. syyskuuta 2017

Sammatin sisarukset






Metsäntyttö aiemmin mainitsi blogissaan vanhasta kirjasta "Sammatin sisarukset", joka kertoo Elias Lönnrotin perheestä,ja varsinkin hänen tyttäristään Idasta, Elinasta ja Teklasta sekä heidään ystävättärestään Tilda Holm`sta. Kirja on kirjoitettu vuonna 1948 ja sen on kirjoittanut Hilja Haahti.





Minua kiinnosti tuo kirja erityisesti siksi, että siinä on paikkoja joita itsekin tunnen. Esimerkiksi kirjassa esiintyvät järvet Haarjärvi,Kaitajärvi, Valkjärvi ja Heilampi olivat minulle niminä tuttuja, sekä tietysti Sammatti, Päkärin tila ja Nummen kirkonkylä muutenkin. Lohjakin mainittiin. Lisäksi en juuri mitään tiennyt/muistanut Lönnrotista, vaikka on hänestä varmaan koulussa puhuttu, joskus ikuisuus sitten.





Sitten kirjassa tuli eteen Lammin talo, niin muistin, että olihan minulla Lammin talosta kuvakorttikin... Kortin takana lukee : Elias Lönnrotin vanhuuden koti. Elias Lönnrot muutti Nikusta Lammin taloon 1876 ja asui siellä kuolemaansa asti eli vuoteen 1884. Tuossa sammatin sisarukset-kirjassa perhe asui vielä Haarjärven Nikun talossa , jossa he asuivat vuosina 1859-1876.
















Kiinostuin aiheesta niin, että tulostin netistä itselleni tietoa Elias Lönrotin lapsista. Siellä oli Marita koonnut sukututkimuksen tietoja "esiserkuistaan".
Siitä luin, että Lonnrotin ensimmäinen lapsi oli poika, isänsä kaima Elias, joka kuoli 2,5-vuotiaana.(1850-1852).




Seuraava oli Maria, joka kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin, (1852-1874). Hänet haudattiin Sammatin kirkkomaalle.





Kolmas oli Ida 1855-1915, vanhempana hän asui loppuelämänsä Italian Sienassa. Hänen loppuvuotensa olivat murheelliset, sokeana ja reumaatikkona vieraalla maalla. Hänet haudattin Sienan Laterano-hautausmaalle.





Neljäs lapsi oli Elina (1858-1876) Hän kuoli kurkkumätään 18-vuotiaana.







Viides lapsi oli Thekla (Tekla) (1860-1879) Hän kuoli keuhkotautiin 19-vuotiaana. Hän oli sanonut Liina Holmin sisarelle sairaana ollessaan, kun tämä kysyi miltä tuntui niin nuorena ajatella kuolemaa, että: " Iloiselta vain! Äiti ja sisaret ovat jo edeltäkäsin menneet Isän kotiin ja pian olemme siellä kaikki."





Usko oli mukana heidän elämässään, niinkuin tuon sukututkimuksen tekijänkin elämässä, ja niinkuin minunkin elämässäni. Elävä toivo!





Vaikka Sammatti ja Elias Lönnrotin syntymäkoti Paikkarin mökki, samoin kuin Lammin talo ovat noin lähellä, ei ole koskaan tullut niissä käytyä katsomassa.

Kirja heistä on minulla vielä kesken. Sen verran kuitenkin vilkuilin kirjan loppuosaa, että huomasin heidän siellä jo asuvan Lammin talossa.

Tänäänkin menenmme käymään Sammatissa hakemassa yhden ystävän kyytiimmemme, mennessämme seurakuntaan.






Huomenna meille on tulossa ainakin yksi pikkutyttö, mahdollisesti kaksikin, jos hyvin käy :) Mukavaa viikonlopun alkua teille!



















torstai 21. syyskuuta 2017

Kuistin päivitys





Nämä ajat ovat ohi. Valitettavasti :( "Kesä on mennyt, syksy jo soittelee.. ." niinkuin jossain vanhassa laulussa taidettiin sanoa.



















Kuisti oli välillä jo ihan kauhean näköinen, näytti "keskeneräiseltä" kun verhon olin ottanut pois, kun se menee tyttärelle kapaksi. Ja kukat olivat melkein kaikki viety sisälle. Ja oli muutenkin sotkuinen.









Eilen piristyin sen siivoamaan ja sisustamaan syksyyn. Vaikka kesä-kuistia rakastankin. Nyt ei enää paljon huvita siellä oleskella, vaikka onhan se luvannut tuleviksi päiviksi lämpimämpääkin. Kukat vaihtuivat silkkikukkiin ja kynttilöihin. Samalla harjoittelin salamavalon käyttöä kännykässä, osissa kuvia on käytetty sitä.













































Vaikka en halunnut luopua kesästä ja kesäkuististani, niin onhan se kiva siistinä.









Samalla kokeilin salamavaloa myös hämärässä eteisessä... näin erilainen kuva tuli. Valon kanssa....

















...ilman

















Tuossa tapauksessa musta on kauniimpi ilman salamaa.






Tänä iltana menenmme taas Kylätalolle Ilosanoman iltaan, toivottavasti moni muukin tulee :) Aika hyvin siellä on nykyisin ihmisiä käynyt.







Syksyn jatkoja!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Sensuroimatonta arkitodellisuutta






Kivimäen emäntä blogista Kaikkea hyvää julkaisi postauksen heidän vanhan talon pyykki- ym tiloista, joten minäkin rohkaistuin esittelemään meidän aikas rumaa kellarikerrosta.








Meillähän on eteisessä, kuten aiemmin kerrottu, viisi ovea eripuolille ja tämän oven takana on kellarikerros, jossa ei siis ole mitään remonttia tehty.

















Oven takana on ensin "museokäytävä", josta olen aiemmin kertonut.(Mutta ne tavarat eivät näy tässä postauksessa, kun ne ovat ylempänä).









Siinä heti aluksi roikkuvat aamu/saunatakit ja pyyhkeet.

















....ja seuraavaksi erittäin jyrkät rappuset, jotka on päällystetty kokolattiamaton palasilla.
















Onneksi käytävä on valaistu, tämä pieni ikkuna ei tuo sinne paljoa valoa, kuin ehkä kesän aurinko päivinä.



















Alhaalla eteen aukeaa käytävä, joka on myös täynnä ovia: Puuvarasto/pannuhuone, pukuhuone/sauna, kellari, pyykkikomero, WC ja vielä yksi pikkuinen ovi pieneen komeroon. Tässä se:



















Tämän oven takana on...


















Ensin on melko pimeä saunan pukuhuone (valonkin kanssa hämärä, kapea pitkulainen tila)





























Ja myös melko hämärä sauna. Saunan tavallista sotkuisempi ilme, johtuu siitä kun pesimme siellä eilen koiran ja sen jälkeen pesin muoviritilä-matot ja lattian.


















Sekä saunassa, että pukuhuoneessa on kummassakin samanlaiset pikku ikkunat kuin käytävässäkin.










Käytävä osassa on pyykkitilamme.



















Tämä kaappi on aina ollut seinässä, siellä säilytetään pesuaineita ja muuta sekalaista.



















Pesukone on vessan oven vieressä ja letkut on yhdistetty vessan putkiin.



















Itsessään vessa on kellarin kaunein tila. (Puoli viileä tila).



























Ai niin, onhan siellä sen verran tehty remonttia, että sinne laitettiin tuo pikkuinen lavuaari ja hana. Tai eräs tuttavamme laittoi ne. Tosin vain kylmää vettä tulee siitä, mutta kyllä siinä kädet huuhtoo. Alkuaikoina meillä oli vain käytävässä kanisteri hanoineen ja sen alla pesuvati.( Nykyisin tulee kyllä enemmän käytettyä keskikerroksen lämmintä vessaa, joka alussa oli tytön käytössä).






























Käytävässä on myös ovi kellariin... vähän siellä on jo "satoa" :)


















Yksi ovi vie "Pyykkikomeroon" jolla nimellä minä tätä sekasotkun sijaa kutsun. Tuo häkkyrä tuolla takana on joku vesi-jutska, siis pumppu kai ja vesimittari.
Siellä on myös yksi hylly varastossa ja ne pyykkikorit ym.
















Lisäksi kellarissa on siis pieni puuvarasto sekä pannuhuone, niistä ei kuvia.








Tuon kauhean pyykkikomero-kuvan kuvan vastapainoksi loppuun kesän viime kukkia kimppu pihalta.
















Hyvää syys-keskiviikkoa :)






maanantai 18. syyskuuta 2017

Maanantaina



Kyllä viikot menevät niin nopeasti. Eilen kävin katsomassa kanttarellejä, en löytänyt, en siitäkään paikasta, jossa ennen on ollut. Siispä kuvailin syksyn värejä ja kuvia. Kello oli 7 illalla, ja aurinko oli jo alenemassa.














Punertuneet horsmat























Seuraava aurinkoinen kuva on jo aiemmin otettu.















Eilen oli sunnuntai ja olimme seurakunnan ehtoolliskokouksessa. Siellä oli puhuja, joka on ollut vaimonsa kanssa Intiassa lähetystyössä. Kahvin jälkeen näimme vielä lopuksi kuvia Intian poikakodilta, jossa hekin ovat olleet työskentelemässä. Ja syy miksi lastenkoti oli poikakoti, oli niinkin yksinkertainen, että sen perustaja oli ollut sen perustaessaan poikamies, niin ei voinut ottaa tyttöjä sinne.






Tänään tein ensimmäisen satsin omenasosetta, puuhellalla. Viime viikolla keitin puuhellalla ensimmäisen kerran kesän jälkeen inkiväärijuomaa sekä raparperijuomaa viimeisistä raparpereistä. Viikonloppuna toin myös ilmeisesti viimeiset "sadot" ulkoa: kurkku, pieniä vihreitä paprikoita, kaksi pikkuista kesäkurpitsaa ja valkosipulit.






Miehellä on ollut flunssan poikanen, mutta aikoo lähteä kyllä Miesten iltaan illalla. Sitä vietetään kauniilla huvilalla järven rannalla, makkaraa paistaen ja saunoen, tietysti myös sanaa ja rukousta. Enköhän minäkin kotona keksi jotakin mukavaa tekemistä. Afrikankukkia olen nyt virkannut :)






Siunausta viikkoonne <3