Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Linnut




Tänään ihmettelin valtavaa lintuparvea joka aaltoili pellon yläpuolella, kävi välillä pellossa ja taas lenteli parvena ympäri. Yritin sitä ikkunasta kuvata vaan ei pysynyt hetkekään paikoillaan.





















Tähän kuvaan sain "koottua" osan :)





Sitten linnut siirtyivätkin välillä, suurin osa naapuri-kesämökin pihalle, ja osa meidän pihalle, ja siitä sitten pellon kautta kauemmaksi.






Muuten päivä on mennyt rauhallisesti. Aamupäivällä miehellä oli kaveri ulkona, minä keitin heille vain kahvit ja he joivatkin ulkona. Mies keitteli samalla nuotiolla itselleen inkiväärijuomaa, myöhemmin paistettiin samalla nuotiolla makkaraa. Ja käytiin kylällä kahvilla ja kaupassa. Jokunen tuttukin nähtiin.
Mies leikkasi osan nurmikosta, mutta sitten tuli ongelmia ruohonleikkurin kanssa...saa nähdä tuleeko siitä kalua enään...





Vähän väsyttää, mies menikin nokosille. Heippa!


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Teltalla ja erilaisia oloja



Juhannus on loppusuoralla. Vaihtelevat säät olivat, mutta juhlateltta pysyi pystyssä ja väkeä oli runsaasti, joka tuotti lämpöä telttaankin :)












Aika suunnitelmien mukaan meni Juhannus. Torstaina olimme kokousteltalla ja mukanamme oli eräs vanha täti seurakunnasta. Perjantaina miehellä oli vielä näytelmä, mutta minä pääsin erään seurakuntalaisen kyydissä. Ennen kahta jo lähdin kotoa tien varteen, kolmelta alkoi ensimmäinen tilaisuus, seuraava tilaisuus alkoi viideltä, sen alussa jo mieskin kerkesi sinne, ja viimeinen tilaisuus alkoi klo 19. Kotona oltiin joskus vajaa 9:n maissa, jolloin olin jo väsynyt, menin 10 maissa sänkyyn ja nukuin lähes 11 tuntia! (Öistä vessareissua lukuunottamatta :)






Mies tuli herättelemään aamulla puoli 10, kun tänään alkoi ensimmäinen kolmesta tilaisuudesta klo 12. Tosin läksimme jo noin puoli 11, ensin kaupunkiin, jossa olimme vähän aikaa ja sitten hakemaan yksi henkilö kyytiin, ja sitten teltalle.
Ensimmäisen tilaisuuden loppupuolella mulle tuli huono, huimaava ja pyörryttävä olo...pyysin mieheltä auton avaimet ja menin autoon istumaan, jätin oven auki että sai happea. Ajattelin johtuuko se verensokerin laskusta vai mistä? Autossa oli karkkia ja energiajuomaa, niin otin niitä ja hengittelin sisään puhaltavaa tuulta, niin alkoi tulla vähän parempi olo.






Sitten mies tulikin autolle ja sanoi, että ystävät olivat pyytäneet meitä kylään ja heille syömään. Mies työnsi mulle puhelimen sanoen että jos mulle sopii. No, päätettiin lähteäkkin sitten ystäville kylään. Pikkuhiljaa olo parani, ja saimme erinomaisen aterian (Paistettua peuranlihaa, uusia perunoita, sienikastiketta, salaattia. Jälkiruuaksi rahkaa sekä kahvia kera itsetehdyn kääretortun).





Voi että! Itse olin vieläkin väsynyt ja aina tunnen huonommuutta energisen ja aikaansaavan ystävän rinnalla. Totesinkin hänelle, että mulla ei vaan ole niin paljoa elämänvoimaa...





Sieltä läksimme kaikki yhdessä vielä sellaiseen hoivakotiin katsomaan erästä yhteistä tuttavaa, joka siellä on. Olin halunnut, että mennään omalla autolla, että päästään sieltä sitten suoraan kotiin. Kello olikin jo lähes puoli kuusi kun oltiin kotona.
Kotiin tultua makasin vähän aikaa sängyllä, kunnes menin lisäämään puita saunaan, jonka mies oli sytyttänyt ennen kuin lähti lenkille. Siinä toinen henkilö, jonka energisyyttä "kadehdin". Kyllä välillä ajattelen, että mistä tämä väsynyt ja saamaton olo. Kuitenkin esim. kilpirauhaskoe sekä verensokeri olivat ihan normaalit.





No, ei kai me olla kaikki samasta puusta veistettyjä, jokainen on oma yksilönsä. Toivottavasti teilä oli mukava Juhannus!

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusta





Meillä menee Juhannus seurakunnan teltta-juhlien muodossa, eilen jo olimme siellä. Tänään toivottavasti saan kyydin sinne, kun mies tulee suoraan näytelmästä sinne. Ja huomenna menemme yhdessä jo aamupäivästä.









Laitan tähän vanhoja kesäkuvia.




















































Oikein hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Vaate-tuunausta




Mulla on monta vuotta tuolla farkkusälä-korissa ollut myös tällainen farkkuhame, oisko tytön entinen. Siinä oli vetoketju rikki ja mulle oli liian pienikin vyötäröltä. Enkä hirveästi noista röyhelöistäkään tykännut. Pituus oli sellainen pohkeisiin asti ulottuva.
















Kuitenkin tänään taas kerran katsoin saisko siitä mitään aikaan. Ensin leikkasin vyötäröltä vetoketjun pituuden kokonaan pois, koska se ei vyötäröltä mulle muutenkaan sopinut.















Sen jälkeen leikkasin röyhelöt hameen yläosasta pois. Ja tein resorista ja leveästä kuminauhasta uuden vyötäron. Siinä vasta olikin ongelmia, johtuen ompelukoneestani, joka oli päättänyt juuri tänään kiukutella :( No , loppujen lopuksi sekin valmistui, kun välillä kävin hermoja lepuuttamassa "Doktor Martinin" seurassa :)













Ja sitten asu-kuvausta eteisessä. Mä en ymmärrä miksi mulla pitää aina olla sormi pystyssä noissa kuvissa...enkä sitä itse edes kuvaa ottaessa huomaa, kun kiinnitän kaiken huomion kuvaan.












Asun muut osuudet ovat: farkkuliivi ja pusero vanhoja kirppis-löytöjä. Kengät, melkein uudet, sain juuri joku aika sitten ystävältä. Hän oli ne viime kesänä ostanut, mutta eivät olleetkaan hyvät hänen jalkaan. Niin tarjosi minulle, kun meillä on sama kengän numero.





"Rinta-kukka" on itse tekemäni joskus kauan sitten.













No eipähän hukkaan mennyt tuokaan hame...olin jo monta kertaa miettinyt mitä siitä tekisi :)

Kohti Juhannusta


Tänään mies on koko päivän poissa, niin oli rauhallinen päivä siivota Juhannukseksi. Sainkin sekä yläkerran, että alakerran siivottua. "Saunaosasto" pitäisi myös siivota, vaan kun on aikomus siellä heti juhannuksen jälkeen ruveta pikku-fiksausta tekemään, niin en tiedä viitsinkö ennen sitä ruveta siellä mitään tekemään, kun sitten pitää kuitenkin uudestaan siivota.





Siivous ei ole mun himohommaa. Tänään juuri ajattelin, että nuorempana oli joskus oikein into siivota, minne lie se into kadonnut...niinkuin moni muukin innostus... kempä sen tietää? Enkä jaksa mitään suur-siivouksia tehdä enää. Tänäänkin vain ravistelin ja tuuletin matot ja torkkuhuovat ulkona ja sillä aikaa imuroin kummankin kerroksen, en pessyt lattioita. Pölyjä pyyhin sieltä missä niitä oli eniten, jotain liinaa ja pyyhettä vaihdoin, ovi ja ikkunat olivat auki, että tuulettui samalla. Eilen olin jo vaihtanut makkarin lakanat, nyt siellä on ihanat turkoosit :)





Muutaman pikkumaton laitoin pesukoneeseen pyörimään. Täytyisikin varmaan tässä välissä käydä laittamassa ne narulle, kun vielä tuulta ja aurinkoa riittää :)






Eilen innostuin ompelemaan vihannespussit vanhasta valoverhon palasta, sai juuri kaksi pussia. Hintalappua varten laitoin pienen muovi-alustan. Ne ja nauhat myös kierrätettyä.














Laitoin ne heti laukkuuni, ei niitä muuten muista kauppaan lähtiessä ottaa mukaan. Laukussa mulla on aina myös joko vanha muovikassai tai pieni kangaskassi taiteltuna ostoskassiksi.





Huomenna miehellä onkin vapaapäivä,ja mennään käymään kaupungissa ja ehkä vierailulla samalla. Sen jälkeen onkin enää yksi näytelmä-päivä tähän syssyyn. Heinäkuu pitäisi olla vapaata. Meidän seurakunnalla alkaa Juhannuksen telttakokous-sarja virallisesti tänään. Huomen illalla ollaan sinnekin menossa ja yksi kyytiläinenkin on tulossa. Ne jatkuvat vielä perjantain ja lauantainkin. Eli Juhannus-aattokin menee mukavasti siellä :)
Mutta en vielä toivottele hyvää juhannusta, sillä itseni tuntien uskon vielä sitä ennen kirjoittelevani kuitenkin :)
Eipä tässä muuta.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Päivistä sekaisin...








(Tämä alku on kirjoitettu eilen maanantaina.)


Nyt kun olen ollut niin paljon kotona ja mies vaihtelevasti näytelmissä, niin on tosi vaikea heti muistaa, mikä viikonpäivä on. Esim. tällä viikolla kun miehellä alkoi sunnuntaina näytelmät, niin minusta se tietenkin tuntui maanantailta ja tämä maanantai tiistailta jne.





Onneksi tuosta tulee kiva muisto seurusteluajoilta mieleen. Mies oli silloin työkokeilussa tai jossain sen tyyppisessä pätkätyössä, olisko ollut puoli vuotta, vanhustentalolla. Kerran hältä tuli mulle viesti: "Yks mummo sanoi, että hän on p(P)äivistä sekaisin. Mä ajattelin että mä olen Seijasta." :)




No niin , jatkan tänään tiistaina:





Ja onneksi en ole ainoa, jolla on vaikeuksia muistaa mikä päivä on , mies menee itsekin niistä sekaisin. Eilen illalla just kysyi sängyssä, että mikä päivä huomenna on ja sitten sitä yhdessä pohdittiin, molemmat vielä aivotkin väsyneinä, mutta kyllähän se selvisi, että tiistaihan se tänään on. Vielä sekoitti sekin, että kävimme eilen illalla saunassa, eli maanantaina, kun yleensä käydään tiistaina tai keskiviikkona (viikolla). Voi mahoton, kun me ollaan tapoihimme piinnytty! Jos joku asia muuttuu, niin aivotkin menee sekaisin :) Ja tuosta nukkumisesta vielä... tuli eilen juotua liikaa kahvia, kun mies keitti vielä iltakahvin saunan jälkeen, jotenkin kävin ylikierroksilla, vaikka väsytti, en saanut nukutuksi kuin joskus yhden jälkeen. Aamulla heräsin joskus 7 - puol 8 välillä.





No mutta, tänään on päivä uus ja saatiin sadetta ainakin jonkun aikaa reippaasti. Ennen sadetta kerkisin käydä aamusta metsässä, piti lähteä ensin kävelylle ihan tietä pitkin, vaan eikös kohta kuulunut takaa : "Miiauuu...miiauuuu...älä äiti jätä, miiauuu" kovaan ääneen... Hipsuhan se oli lähtenyt perään, ja kun tiesin, että sitä pitää odottaa, ajattelin ettei lenkistä tule mitään. Käännyin metsään ja Hipsu perässä. Löysinkin sieltä kypsiä mansikoita! Tämän kourallisen söin samantien.













Kotona ajattelin sitten kuitenkin lähteä kipon kanssa uudelleen metsään (hakkuuaukealle) katsomaan jos sieltä löytyisi lisää mansikoita. Jätin Hipsun ja Elmon kotiin, Rasmus, "mies joka kulkee omia polkujaan" olikin jo jossain, oli kyllä aamulla käynyt sisällä syömässä.






Ja löytyihän sieltä vielä vähäsen, kipon pohjallinen.














Nyt kun on ollut kuivaa ja kuumaa, osa mansikoista oli rinteessä jo "entisiä", ihan pikkuisia kuivuneita. Ne jotka olivat heinäisimmillä paikoilla olivat parempia, ja osa oli vasta raakoja tai kukassa.






Makoisaa päivää teillekin :)




ps. Sade alkoi tauon jälkeen uudestaan. Toivottavasti Vivamossa ei iltapäivällä sada, kun siellä on vaellusnäytelmä. Ei ole niin kivaa näyttelijöille eikä katsojille...

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Luettua ja muutakin









Ulkona aurinko paistaa ja tuulee. Elmon korvatkin menee päätä myöten kun tuolla nurmikolla tuulta vasten seisoo :) Olin kitkemässä sitä pensasaidan alkua, selkään otti vaikka istuin jakkaralla kitkiessäni. Molemmat, Elmo ja Hipsu olivat seurana. Ramuskin on tullut taas kotiin, oli useamman päivän pois välillä. Kesäreissuillaan...





Vielä taivas on aivan sininen, huomiseksi kai luvattiin sadetta/ ehkä ukkostakin.







En ole vähään aikaan käynyt kirjastossa, niin aloin lukemaan omasta hyllystäni kirjaa vuodelta 1935. Alja (Aleksandra) Rahmanova : Avioelämää punaisessa myrskyssä, venäläisen aviovaimon päiväkirja. Jostain saatu kirja muiden kirjojen mukana. Olen sitä nyt parina iltana lukenut, ja kun tykkään kyllä päiväkirja-tyylisistä kirjoistakin, niin tuntuu ihan hyvältä. Sängyssä illalla olen sitä lukenut.

















Päiväkirja merkinnät alkavat syyskuun 13 pv vuonna 1920 ja siitä kirjakin alkaa.





" Yksinäiseen, surulliseen elämääni on saapunut ihme. Rakkauden ihme... kaikki tuli niin perin juurin odottamatta, kaikki on niin ihmeellistä, epätodellista! En jaksa sitä vielä lainkaan uskoa, pelkään uskoa onneen, minua kammottaa onni...
Olen muuttunut kovin hiljaiseksi ja nöyräksi. Ajattelen vain saksalaistani..."






Nyt olen edennyt kohtaan, jossa rakastuneista tulee aviopari 7.2.-20



" Tänään olivat kirkolliset vihkiäisemme. Päivän juhlatunnelmaa ja iloa vähensi se, ettei isäni ollut läsnä tilaisuudessa. Hänestä emme muuten ole pitkään aikaan saaneet tietoja. Kirkkoon oli kokoontunut paljon väkeä, tovereitamme kirjastosta (Alja/päiväkirjan pitäjä oli kirjastossa työpalvelussa), kuuntelijoita pitämiltäni luennoilta, ja sitten aika paljon pakolaissiirtokuntamme asukkaita. En kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katselin vain koko ajan Otmaria (miestä) ja ajattelin vain häntä.
Vihkimisen toimitti eräs hyvin vanha pappi, joka kaikesta päättäen suoritti tehtävänsä hyvin hartaasti ja osanottavasti. Hän piti aluksi melko pitkän puheen, jossa hän selitteli avioliiton merkitystä. Lopuksi hän pitkään kättämme puristaen sanoi: - Teitä erottamassa on monta seikkaa: uskonto, kansallisuus ja äidinkieli, mutta olkoon rakkautenne niin suuri ja kestävä, että se pystyy yhdistämään teidät koko elämänne ajaksi."





En tiedä miten heidän käy, mutta ainakin elämä 20-luvun venäjällä oli köyhää ja raskasta, tähän luettuun mennessä heidän oli kuitenkin tarkoitus jäädä venäjälle.







Ennen tuota kirjaa luin Aune-Inkeri Björkströmin kirjan Rikotut rajat, joka kertoo lapsuusaikaisen hyväksikäytön, insestin, uhriksi joutuneesta "Marjasta" ja hänen terapiastaan ja asian selvittelystä aikuisena.













Tuo kirja tuli meille kristillisen tarjous-kirjapaketin mukana, jonka joskus tilasimme. Pelkäsin sitä aloittaessani, että jos se on liian ahdistava, mutta vain joku kohta oli ahdistavampi. Kirjan takakannessa luki, ei alle 18-vuotiaille.
Kuitenkin kirjan loppuun mennessä asiat olivat muuttuneet valoisemmksi.






Kun tulin ulkoa sisälle laittamaan itselleni ruuan, Elmo söi loput ja meni taas ulos. Hipsu löysi itselleen mukavan paikan kuistin kaapista :)













Mukavaa päivää!