Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kesä vaihtuu syksyksi vääjäämättä












Eilen kävimme miehen kanssa iltakävelyllä. Voi että, puissa oli jo keltaisia lehtiä, huomasin tien varressa. Meidän pihalla niitä ei vielä paljoa näy.
Omenasosettakin tein vähän, kun mies on monena päivänä kerännyt pudokkaita muovikassiin. Onneksi hän myös kiitettävästi syö omenoita :) Itsellä kun ei niin paljoa tule niitä syötyä. Ulkomaalaisia omenoitahan en pysty syömään juuri yhtään, kun ne jotenkin ärsyttävät vatsaa... omat omenat sentään menevät, ainakin jos ei syö liikaa. Kyllä niitä ainokaisessa puussa on ihan riittämiin :) Äkkiä on vaan nuo latvaoksat kasvaneet ylöspäin kesän aikana, vaikka mies sen keväällä leikkasi...
















Tänään on illalla meidän Laulusiskojen eka tapaaminen kesätauon jälkeen. Kaipa sitä laulellaankin ja sovitaan seuraavista harjoituksista. Ihan kiva sinne mennä.
Nyt taidan lähteä kurkistamaan taas vihannestarhaani ja poimimaan sieltä sen isoimman kesäkurpitsan. Ja sitten ruuan laittoon, spagettia ja kastiketta tällä kertaa. Hyvää keskiviikkoa!

maanantai 22. elokuuta 2016

Ei mitään uutta sadepilven alla










Kappas vaan, taas sateinen päivä... Eilen olikin vaihteeksi aurinkoista. Seurakunnassa oli kaksiosainen raamattu-tunti sarja, väliaikana oli kahvitauko. Siellä siis olimme. Illemmalla kerkesin kyllä ulkona kierrellä pihassa, kesäkurpitsoja on tulossa ainakin kolme kappaletta ja pieniä tomaatteja aika paljon, jos vaan ehtivät kypsyä. Avomaan kurkut eivät taida keritä... niin sateista on ollut, että paviljongissa jonkunlaisessa sateen suojassa olleet kaksi tyynyä ja ohuet istuinpäällysteet olivat homehtuneet :( Toin ne sisälle ja pistin puolet tänään koneeseen, saa nyt nähdä tuleeko niistä kalua...tyyny meni ainakin niin muhkuraiseksi.







Tänään kävimme laittamassa torstain Kylätalo-tilaisuus ilmoitukset tauluille. Kävimme myös Kasvihuoneilmiössä kahvilla. Päikkäreiden jälkeen. Tää sateinen sää väsytti niin, että itsekin nukahdin.
Ompelukonetta kävin moikkamassa ylhäällä ja tein yhden nopean korjauksen...vaan muuten ei pätkääkään kiinnosta ompelu eikä mikään muukaan nyt.
Tällainen papukaija tapetti oli lastenlasten huoneessa. Silloin kun he ennen myyntiä repivät sen pois ja laittoivat tilalle neutraalimman tapetin, niin pyysin pätkän sitä tapettia itselleni askarteluun. Minusta se on kivan näköistä. Ja värikästä.











Värikkäästä puheen ollen, kun tyttö tilasi mulle ET-lehden äitienpäivä lahjaksi, niin siinä on nyt kesäaikaan ollut paljon kaikenlaisia ristikoita, väritystehtäviä ym. Esim. tällainenkin kiva kuva, jonka väritin.













Toivottavasti tämä elämäkin vaihtuis vähän värikkäämmäksi, kun nyt on tuntunut niin väsyttävän harmaalta kaikki, kun ei mikään innosta.

lauantai 20. elokuuta 2016

Kaveri-eläimet









Rasmus oli mun kanssa suojaisassa piha nurkkauksessa.







Elmo ja Hipsu olivat mun kanssa pienellä metsälenkillä. Jalat oli raskaat ja metsä märkä, polku melkein umpeen kasvanut ja risuinen...vähän niinkuin mun elämä. En sitten isompaa lenkkiä kiertänytkään. Väsyttänyt on edelleen, mutta onneksi ei vatsa ole enää kipeä. Päänsärkyynkin löysin kuitenkin laukustani vielä yhden särkytabletin.
Mies oli naapuri-seurakunnan pihatapahtumassa, itse en jaksanut lähteä.
Pakastin lounas-ravintolasta saatuja ruokia ja keitin perunat karjalanpaistin seuraksi. Söinkin jo itse, mies saa syödä tultuaan.








Tällaisen S-mukin sain ystävältä aiemmin. Kannussa itse tehtyä sekamehua, jossa on mustaherukat ja loput punaherukat, muutama pullollinen tuli. Aiemminhan olin tehnyt jo punaherukoista hilloa, jota tulikin muistaakseni 10 purkkia.














Hyvää viikonvaihdetta!















perjantai 19. elokuuta 2016

Sinitaivas










Kerrankin paistaa aurinko! Itsellä on kyllä ihan "pöpperöinen" olo, yöllä taas heräsin ja meni aikaa valvoessa, onneksi kuitenkin nukahdin vielä uudestaan. Vatsa oli edelleen kipeä ja otinkin yöllä särkylääkkeen, jos se auttaisi siihen. No aamulla sitten oli pääkin kipeä ja ripuli. Ja väsyttää, kun en uskaltanut kahvia juoda.
Eilen illalla meillä oli eräs ystävämies käymässä ja miestä auttamassa, olin niin vatsakipuinen ja väsynyt, etten viitsinyt edes näyttäytyä. Lueskelin ylhäällä ja sen jälkeen torkuin puoliunessa, kissa vatsan päällä.







Joo, kyllä se nyt tänään varmistui se, että ei TE-keskus hyväksy sitä lyhyempää päivää, velvoitetyössä pitää olla ihan täysipäivä. Eli hylkään sen velvoite-työ ajatuksen (onneksi se ei ollutkaan pakollinen) ja yritän kysellä olisiko niillä osa-aika töitä just jollain palkkatuella esimerkiksi. Mieluummin tekisinkin vaikka kuuden tunnin päivää, tai esim. 3 pv viikossa täysiaikaista...kun ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi voimavaroja eikä stressin sieto kykyä. Pitää jäädä aikaa palautumiseen... Kyllä tääkin koko rupeama oli niin stressaava, että koko elimistö meni sekaisin.
















Mittari näyttää ikkunan ulkopuolella 20 astetta, saadaan nyt siis lämpimämpi päivä. Pesukone pitäisi mennä panemaan pyörimään, sais pyykit ulos kuivumaan. Ja paviljongissa on sateella kastuneita istuintyynyjä ym. ne vois laittaa nyt heti narulle.








Aloitin tuon aamulla,nyt on jo iltapäivä. Tosi väsynyt olen ollut koko päivän ja päätä särkenyt. Sitten vielä selkä jotenkin "niksahti" kun nostin pyykkikoria... kyllä nyt vaivaa riittää...särkylääkekin loppui. Kahvia uskalsin sentään äsken juoda, pakko piristää itseään...ei voi olla näin väsynyt...
Aamulla kerkisin istua vähän aikaa ulkona auringossa, suojaisessa nurkkauksessa.Siinä oli jopa lämmin. Nyt on jo tullut taas pilviä.
Vihannestarhassa yksi kesäkurpitsa oli mädäntynyt,kun on ollut niin sateista...ei oikein ole kasvit saanut aurinkoa. Kaksi minitomaattia oli punaisena, paljon raakoja tomaatteja, joista toivon vielä tulevan kypsiä. Herneitä oli muutama palko.






Työasioissa olemme siis palanneet entiseen. Se velvoite-työllistäminen on peruttu, kun aikataulut ei käyneet. Palkkatuki paikkoja muuten en paljonkaan ole. Tänään siis sain soiton siltä työkkäri-virkailijalta . Katsotaan nyt mitä jatkossa. Ensin täytyy tästä toipua. Hyvää perjantaita kuitenkin!













torstai 18. elokuuta 2016

Koukussa ja puikossa, konettakin käytetty...





Paljon on tullut leikattua matonkuteita vanhoista käyttökelvottomista vaatteista. Niistä on valmistunut viimeksi pikku matto, jonka aloitin joskus ikuisuuksia sitten...välillä ei vaan ollut sopivan väristä kudetta. Mutta nyt sai riittää, ei se iso tartte ollakkaan.
















Matonkuteesta on, kuten tiedätte, valmistunut myös erilaisia, erikokoisia koreja. Niistä meni viimeksi pari pientä seurakunnan lähetyspöytään. Tämä laukkukin on matonkuteesta kudottu paksuilla puikoilla jo aikaa sitten. Tuo kude on saatu joskus kierrätyksen ilmaisista.














Tällä hetkellä kudon pinkistä (tyttöjeni entisistä paidoista saadusta) kuteesta neliöitä...en vielä edes tiedä mitä niistä tulee, mutta jotain on pakko tehdä käsillä, ettei tarvii koko ajan ajatella kaikkea ahdistavaa...
Tämä laukku sensijaan on tehty koneella vanhoista farkuista ja vuori värjääntyneestä pussilakanasta.













Näissä känny-pussukoissa on käytetty lapsenlapsen vanhojen farkkujen vetoketjulliset takataskut, ja tuo oranssi pussukka on virkattu mun entiselle digikameralle...kai tuo uusikin siihen mahtuisi.












Osa ainakin on näistä ennenkin ollut esillä, vaan kun olivat tuossa pikkuhuoneessa näkyvissä ajattelin laittaa näitä kierrätys-käsitöitä.







Tämä kori on uusia, tein sen samanlaiseta nailonkuteesta, kuin tuon sinisen laukun, sekin on kierrätyksen ilmaisista. Nuo kuteet oli jo vuosia sitten saatuja. Ajattelin, että kun tuo on niin "reikäinen" siihen voisi laitta vaikka led-valot talvella.. ehkä..












Tänään olin siellä sairaanhoitajalla käymässä (tunnin keskustelu käytiin tuosta mun mielialasta) ja sen jälkeen oltiin miehen kanssa kirjastossa. Mies tarjosi donitsi-kahvit kirjaston kahviossa. Lainasin kolme kirjaa sieltä.
Aloitin myös uudestaan sen masennusläkkeen, onneksi ei pahempaa huonoa oloa tullut siitä, vaikka alkupäivinä saattaa tulla. Maha on särkenyt ja väsyttänyt kyllä, mikä johtuu siitä, että heräsin jo viiden jälkeen. Työ jutusta ei ole tänään kuulunut mitään, itse soitin kyllä TE-keskukseen, mutta siellä se nainen sanoi, ettei voi muuta kuin jättää soittopyynnön sille "mun virkailijalle", jota en muuten koskaan ole edes nähnyt tietääkseni...se on se nuorelta kuulostava mies. Sanoi, että ehtii varmaan soittaa vasta ensiviikolla.






Mutta näillä mennään!







keskiviikko 17. elokuuta 2016

Uusia tuulia...vai onko sittenkään...










...ja edelleen sadetta.





Löysin yhtenä päivänä netistä sellaisen kuin työttömien terveystarkastus. Pitihän se tilata, kun ei ikuisuuksiin ole mitään terveystarkastusta ollutkaan. Tosin kävi niin, että kun olin sen tilannut ja saanut ajan seuraavalle päivälle, niin sieltä kaupungilta taas soitettiin niistä velvoite-työ asioista.






Aikaisemmin oli jo käynyt niin, että sieltä oli soitettu yhteen päiväkotiin, että olisiko niillä käyttöä mulle, ja ne soitti sitten sieltä päiväkodista mulle.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että se työ olisi ollut aika paljon samanlaista kuin nuo sijaisuudet, eli kokoaikaista kylläkin, mutta useamman päiväkodin alueella sijaistamista aina siellä missä olisi tarve.
Ja minä kun olin toivonut pääseväni noista stressaavista sijaisuuksista eroon :( Voi rähmä! Pyysin päivän miettimisaikaa ja olin tosi ahdistunut...koko päivän ahdisti ja välillä itketti ja mietin pääni puhki mitä teen...tuntui että ei mulla muutenkin masentuneella ja yli-herkällä riitä voimavarat tuohon paikasta toiseen juoksemiseen, kun päiväkotityö on muutenkin aika "väsyttävää" ollut mulle. Se vastuu, meteli js vieraat paikat ja uudet asiat...
Ystävältäkin pyysin rukoustukea. Yökin meni melkein valvoessa ja miettiessä. Vaikka olin ottanut Melatoniinia, että saisin nukutuksi, niin ei se auttanut mitään, vasta puoli neljän maissa nukahdin, kun olin siirtynyt ylhäältä pikkuhuoneen sohvalle ja lukenut Raamattua.






(Meidän jokikin saunarannassa on näin vuolas, kun on paljon satanut.)















Aamulla oli sellainen olo ja rohkeus tullut, että minä en ota tuota paikkaa, vaikka kuin olisi rahantarve. Laitoin sitten aamulla tekstiviestinä päiväkotiin, että en ota paikkaa vastaan ja pyysin sitä velvoitetyö-asioista vastaavan henkilön nimeä ja numeroa. Sainkin sen ja soitin hänelle.
Käytiin läpi erilaisia muita paikkoja joita siellä oli,( pääasiassa siivous-ja keittiötyö paikkoja, joita en voi ottaa sen käsi-ihottuma alttiuden vuoksi) mutta yksi paikoista oli minusta yli muiden, sellaista työtä mitä voisin tehdä. Hän lupasi soittaa sinne ja kysellä olisiko heillä mahdollisuutta työllistää minut. No seuraavana aamuna hän soitti, että sieltä oli näytetty "vihreätä valoa".
Ja että mun kannattaisi käydä valmiiksi jo työhöntulo-terveystarkastuksessa. Tässä palaamme tuonne alussa kirjoitettuihin tapahtumiin. Eli sanoin hänelle, että mulla on huomenna terveystarkastus pääterveys-asemalla, että kävisikö se sama tarkastus sinne töihinkin. No ilmeisesti se käykin. Tänään siis olin siellä ja se sairaanhoitaja laittaa sen lausunnon sinne "velvoite-työ henkilöllekin".







Muuten olen miettinyt masennuslääkkeen aloittamista uudelleen, koska tuo masennus on taas salakavalasti tullut pilaamaan mun elämää. Niin kauan kun olen ollut kotona, on jotenkin mennyt, mutta nyt kun on töitä tulossa, pitäisi saada taas enemmän elämän uskoa ja voimavaroja. Huomenna mulla on aika hoitajalle.





(Kortteja ystävältä)












Tähän edelliseen asti olin kirjoittanut aiemmin...vaan nyt lisäsin tuon otsikon "onko sittenkään"... sillä tuli soitto joka voi taas muuttaa kaiken. Mutkia tuli matkaan tuohon työllistymis-juttuun. Se vastaava kysyikin taas multa, että onko se päiväkotipaikka täysin suljettu pois ja minä sanoin: on se, en jaksa sitä...
Jos en pääse siihen toiseen paikkaan, syystä että en pääse julkisilla kulkemaan työajan takia, niin en taas tiedä mitä teen... Kun TE-toimisto ei meinaa hyväksyä sitä, että olisin vähän lyhyempää päivää, noin 7 tunnin päivää, että pääsisin bussilla kulkemaan...Kyllä taas meni miinuksen puolelle mieliala tuossa suhteessa :( En kyllä voinut masennukseen vaipua, sillä juuri sen jälkeen tuli soitto miehelle, että meille on vieraita tulossa. Nyt äsken vieraat läksivät kotiin, Hesasta tullessaan poikkesivat. Katsotaan nyt miten käy tuossa työasiassa, vai pitääkö vaan jatkaa työttömyyttä...onneksi noissa on sentään se hyvä puoli, ettei tule karenssia vaikka ei sopivaa paikkaa löytyisikään. Koska velvoite-työllistäminen ei tarkoita, että minulla olisi velvoite työllistää itseni, vaan että jos haluan niin kunnalla/kaupungilla olisi velvollisuus työllistää minut ennen kuin täytän 60 v, kun olen pudonnut työmarkkina tuelle.













No, katsotaan nyt kuinka käy? Tyttöni näin tänään kaupungissa. Näkemiin! Tässä Elmo höpönassu.







maanantai 15. elokuuta 2016

Syksyä kohti




Lapsena oli ihan kiva kun syksy alkoi lähestyä, koulut alkoivat, tapasi taas sellaisiakin kavereita joita ei kesällä paljon nähnytkään.Sai taas "pukeutua", kun kesät menivät sortseissa, uimapuvussa ja hihattomassa mekossa :) Ja nuorenakin usein alkoi kuitenkin jotain uutta syksyllä, uusi työpaikka tai jotain vastaavaa.
Nytkin saattaa alkaa työt, vaan ei ole enää sellaista innostusta kuin nuorena.






Alkavaa syksyä kuitenkin kuvailin, kun olin Elmon kanssa metsälenkillä.






"Punertaa marjat pihlajan..."
















Mustikkaa ja puolukkaa...






















Saniaisia....













Tulimme vieraampaa metsäreittiä takaisin ja minä jo mietin mistä mennä, että löytäisimme tutuille paikoille, vaan Elmo veti määrätietoisesti toiseen suuntaan ja onneksi seurasin sitä, muuten olisin joutunut kiertämään enemmän. Tulimme joelle.
Mutta voi mikä näky! Tiesinkin, että jostain läheltä oli kaadettu puita, kun olin nähnyt metsätyökoneen ja tukkiauton ja pihaan asti kuullut kaatuvien puiden äänen.
Vaan nyt se paljastui, että joen ja vanhan sillan luota oli kaadettu reippaasti puuta, minun vanhat valokuvaus-maisemani olivat kadonneet :( Tältä siellä näytti ennen:






















Tältä nyt:




















Vielä oli puita odottamassa tien vieressä tukkiautoa, liekö kaato vielä kesken...

















Toivottavasti eivät kovin lähelle "meidän metsää" (= naapurin) tule, vielä on toinen vanha silta joella meidän lähellä maisemineen. Tämä:













Tulimme taas tämän tyhjän talon ohi. Sinä kohta kuuden vuoden aikana, mitä olemme tässä asuneet, en ole varmaan kuin pari kertaa nähnyt tällä talolla ihmisiä. Muutama vuosi sitten oli siellä porukkaa juhannuksena, silloin pystyttivät tuon paviljongin...sen jälkeen ei ole ketään näkynyt. Ihan kiva talo.












Ei ole ainoa tyhjä talo täällä päin, meidänkin lähellä on ainakin kaksi muutakin tyhjää omakotitaloa....maaseutu autioituu... Nyt oli kyllä yhteen kauempana olevaaan tyhjään taloon muuttanut asukkaat tässä aiemmin.





Vaan olihan tämä meidänkin talo ennen meitä ollut pari vuotta tyhjillään, vain joskus joku oli käynyt katsomassa ja peruslämpö oli kyllä ollut päällä. Tämäkin talo on kyllä varmaan mielissään kun tässä taas asutaan :)





Hyvää syksyn alkua <3