Elämäni hamsterina

Tänä aamuna menin yläkerran makuuhuoneeseen petaamaan sängyn ja kauhistelin samalla mun ompelupöytää, ja varsinkin pöydällä sekaisin olevaa johto kasaa. Ompelukoneen, saumurin, sähkölämmittimen ja laturin johto sikin sokin ompelupöytää kiemurtelemassa. Mietin voisiko sille jotain tehdä...mutta samalla silmäni kiinnittyivät yleiseen sekasotkuun ja pölyyn pöydälläni. Pakkohan se oli ruveta sitä raivaamaan.












Minulla on nauhat, pitsit, kuminauhat ja "sekalaiset" itse tekemissäni laatikoissa, Huomasin, että nauhat ja pitsit olivat jo sekottuneet toisiinsa ja laatikot olivat muutenkin sotkuiset, niinpä tyhjensin ne yksi kerrallaan sängylle ja kävin läpi. Kuten tiedätte, mulla on paha tapa hamstrata kaikkea... suurimman osan olen saanut, ja näköjään mulla on vanhan kansan säästö vinkki: "Joka säästää saadessansa, sillä on ottaa tarvitessansa".
Ja kun kierrätysompelua harrastan se on toisaalta hyvä asia...kaikkea voi tarvita joskus.





Tässä nauhakasaa, isompia silkkinauha-rullia oli eksynyt pitsilaatikkoon, niin eivät ole tässä kuvassa. Eikä myöskään pienet silkkinauhat.













Nyt kyllä huonoimmat ja ihan lyhyet pätkät sekä nauhoista että pitseistä meni roskiin. Ja jotain muutaki.





Jotain tavaraa pöydän takana olevalta hyllyltä meni vinttiin....tai no...itseasiassa ne jäivät vielä ylätasanteelle, kun kissa olisi välttämättä halunnut vinttiin, enkä viitsinyt päästää sitä sinne.







Tämmöisenkin pussukan olen joskus ommellut, materiaalina pojan sänkypeiton reunapalaa 80-luvulta. Tuokin oli siellä pöydällä.














Kännykän lataukseen kävin hakemassa alhaalta ylimääräisen laturin, jossa on lyhyempi johto. Muuten tuo johto ongelma jäi vielä ratkaisematta. Järjestelin pöydän ja pyyhin pölyt. Tavaraa on hamsterilla paljon, joten pöytä ei näytä koskaan siistiltä, mutta paremmalta kuitenkin.














Hamsteriuden olen perinyt äidiltäni...ajatuksena kaikkea voi aina tarvita! Äitini oli myös käsityö- ja askartelu-ihminen, senkin olen perinyt äidiltä :)





Kunhan jollakin lailla pysyy hallinnassa tuo hamsterius, niin ei kai tuo niin suuri vika ole :)

Muistelua

Helmikuun 6. (Nuorimman muruseni 23-vuotispäivä).



Tänään tuli muistot mieleen tuon tytön syntymäpäivän takia, millaista oli 23 vuotta sitten... ensimmäinen avioliitto oli jo aika loppumetreillä, kun pikkuinen tyttö syntyi. Minua oltiin pahoinpidelty odotusaikanakin, ja olin jo miettinyt oman asunnon etsimistä. Ajattelin taas sitä sairaalassa, kun isompia lapsia tuli minua katsomaan, ja eräs lapsista kertoi minulle itku silmässä, miten mies oli humalassa huutaen komentanut hänet laittamaan ruokaa.




Voi Herra...huokasin itsekseni, auta meitä! Miten voisin pienen vauvan kanssa mennä sinne... Päivän sana-kirjassa oli silloin sana: "Löytäähän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee..." Otin sen kirjaimellisesti Jumalan vastauksena.





Palasin kotiin vauvan kanssa, ja vielä meni aikaa, kun oma vuokra-asunto toteutui. Tyttö oli silloin 10 kuukautta. Sen jälkeen luin tuon saman sanan Raamatusta, ja siinä lukikin nyt näin: "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon poikasensa laskee"... Valtava kiitollisuus tulvahti sisimpääni, vaikka ei elämä aina helppoa ollutkaan neljän lapsen yksinhuoltajana (Esikoinen oli muuttanut jo pois kotoa, eli 4 oli kotona) ja alkuajat ex-mies vainosi minua puhelinsoitoilla ja oven takana käyden sekä joskus kaupungilla uhkaillen. Ja esimerkiksi potkaisi minua kaupungilla alaselkään.
Mutta kuitenkin minulla oli oma turvallinen koti!!!





Minun piti kirjoittaa ihan eri asiasta, mutta tuo tytön syntymäpäivä toi kaiken niin elävästi mieleen. Ihmettelen miten olen jaksanut tuon kaiken, nuorempana jaksaa, mutta kyllä se elämä varmaan on jälkensä jättänyt psyykeeni. Ja valitettavasti ehkä myös lasteni mieleen. Joskus tulee hirveät itsesyytökset, mutta kai se oli määrätty, että näille lapsille oli määrä syntyä,ja toivottavasti heidän elämänsä on parempaa. Jokaista lastani rakastan <3




Yritin, etsiä sitä Päivän sanan sivua, jonka otin silloin talteen 1996 kirjasta, se sivu on edelleen minulla jossain tallessa, mutta oli liian hyvässä tallessa! Mutta tosiaan siinä oli muodossa "Löytäähän lintunen..." eli niinkuin tulevassa muodossa...tai sitten Jumala vain näytti sen minulle siinä muodossa.



Kirjoitin tämän aluksi tuonne Kotimatkalla-blogin puolelle, mutta sitten halusin julkaista sen tännekin. Koska elämä ei aina ole ruusuista tässä pahassa maailmassa, mutta kuitenkin meillä on aina toivo.

"Lunta sataa hiljalleen maahan lumivalkoiseen"....

Tuo säe jostain laulusta tai runosta tuli mieleeni kun katsoin ikkunasta. Taas sitä tulee... Aamulla mies lähti kaupunkiin, ja ei ollut päässyt pihaa pitemmälle, kun auto oli juuttunut kinokseen...soitti mulle pihalta, että tule työntämään. Olin juuri lopettelemassa aamupalaa, niin vedin vaan yöpaidan päälle toppahousut ja -takin, kintaat käteen ja jalkaan miehen kumisaappaat. (Ne vedän aina jalkaani, kun esim. haen postin tien vierestä tai vien linnuille ruokaa, syystä ettei tarvii riisua villasukkia, kun omiin saappaisiin ei mahdu niin paksut sukat). Työnsin autoa, vaan ei meinannut irrota, vaikka lapioitiin ja laitoin hiekkaa. Onneksi taas tuli ystävällinen naapurimme, kesken aamutoimien hänkin, ja saatiin auto lähtöön. Ja me työntäjät menimme jatkamaan aamutoimiamme.






Muuten mulla tuli aamulla mieleen, että mun "ammatti" on ovimies tai ovenvartija, kun jatkuvasti saa avata ovia kissoille ja koiralle :)
Taas on kiisselipäivä...huomasin nimittäin , että jääkaapissa oli maito, (ihan kaupasta ostettu, joka oli ollut jääkaapin ylähyllyllä, ja mies oli jo aiemmin avannut uudemman maitotölkin),niin tuossa oli mennyt jo päiväys...siinäpä hyvä syy tehdä maitokiisseliä. Sitä söin ensimmäisen kerran kerran koulun kotitaloustunnilla, ja siitä lähtien tein sitä silloin tällöin lapsuuskodissakin.... se oli mun bravuuri silloin.













Tämä vanha koulu-ohje menee näin:



1 litra maitoa
0,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
reilu tl vaniljasokeria



Kaikki muut aineet sekoitetaan kattilassa paitsi vaniljasokeri, Kuumennetaan koko ajan sekoittaen. (Teflonkattila ja muovivispilä tai -kauha ovat parhaat välineet) kunnes tulee kiehumiskupla. Nostetaan pois levyltä ja lisätään vaniljasokeri joukkoon. Syödään esim. mansikkahillon kanssa, nam ja maiskis!






Eilen tein taas "pikaompeluksen". Pika siksi, kun en tähän farkkukassiin tehnyt ollenkaan vuoria. Ompelin vain kasaan. Tarpeet sieltä kuuluisasta farkku-sälä korista. Käytetty farkkutakin selkämystä, ja muita farkkupaloja, hihnat ihan leikatuista farkkusaumoista.












Eipä tässä tämän kummempaa. Pitäkää hyvä päivä ja varokaa liukkaita paikkoja!



Ps. Tulin lisäämään tänne vielä, että nyt sain mangneettikuvauksesta tulokset ja ei mitään huolestuttavaa ollut kuvissa :) Kiitos Herralle!

Farkku-sälän vähennystä

Nyt on ollut taas ompelubuumi päällä, varmaan siksikin, ettei ole tarvinnut ajatella mitä niissä pää-kuvauksissa on ollut... Käsitöihin kun uppoutuu aika menee rattoisasti.






Tällaisen sain eilen valmiiksi, parina iltana sitä tein. Eli farkku-tyynynpäällisen vetoketjulla.













Sain taas vähän käytettyä tuota farkku-sälääkin. Olin aiemmin leikannut pinkin värisestä lasten farkkutakista (jonka joskus olin kierrätyksestä tuonut) sydämiä, tarkoituksena oli silloin kokeilla tehdä kortteja, joihin olisi tullut niitä sydämiä. No, se jäi silloin tekemättä. Sitten eräänä iltana ompelin niitä sydämiä farkkutilkkuihin, ja siitä se idea tyynystä tuli. Pitkä punainen vetoketjukin löytyi vetskari-säilöstä, niin sain sen vielä ommeltua. Vaikkei kovin kummoista jälkeä tulisikaan, niin jotenkin käsillä tekeminen on mukavaa ja rentouttavaa. Ja pääasia että ite tykkää :)












En siis vielä ole saanut tietoa niistä kuvauksen tuloksista. Mutta odottelen :)

Pieni polku lintulaudalle vie...

Eilen oli Kynttilänpäivä, vanhat sanoivat ennen, että "Kynttelistä kevättä". Eli sitä kohti mennään.














Tänään kun läksin lenkille, huomasin melkein heti, että auraaja ei ollut käynyt vielä meidän ohi kulkevalla tiellä ollenkaan, parin ahkeran lenkkeilijän jalanjäljet menivät vain tiellä. Elmo oli lähtenyt mukaan ja oli niin villillä päällä ja "kiusasi" mua, yritti napata kinnasta ym, ihan kuin nuoruus aikoinaan. Väsyttävää oli kävellä lumisella tiellä. Käännyin takaisin, ennenkuin tie meni siihen kohtaan, johon talvi-kunnossapito loppuu kokonaan. Siellä olisi ollut vielä enemmän lunta.







Kesämökin tikapuut
















Kuusiaita














Takaisin tullessa lumituisku oli muuttunut vedeksi, silmälasit olivat ihan sumeat ja takki märkä.






Nyt sen jälkeen auraustraktori kävikin. Naapuri oli meillä kahvilla, jutteli taas tämän seudun historiaa.






Tein tänään ruuaksi pitkästä aikaa pitsaa, tosi hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Tosin ihan tavallisista vehnä- ja sämpyläjauhoista, joten saa nähdä miten vatsaan vaikuttaa. Täytteenä oli ketsupia, paistettua jauhelihaa, paprikaa, tavallista juustoa ja homejuustoa sekä mausteita. Eli mitä kaapista löytyi.





Olen lukenut Laura Honkasalon kirjaa:"Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta-" Siinä kerrotaan käsillä tekemisen eri alueista historiasta nykyaikaan.





Mukavaa sunnuntaita!

Turkoosi

Turkoosi on yksi lempiväreistäni. Itse asiassa en tiedä onko tämä joskus kirppikseltä ostamani lanka vaaleaa turkoosia vai vaaleasinistä. Mulla oli kaksi kerää tuota lankaa ja mietin mitä tekisin siitä...





Löysin tästä lehdestä helpon pipon ohjeen, joka neulottiin tasona, ja vasta lopuksi siitä muodostui pipo.














Mulla on aika iso pää, vai johtuuko se tunne vain suht paksusta tukastani, niin ajattelin mahtuuko se edes minulle, vaikka olinkin vahingossa neulonut tasoa sentin enemmän kuin ohjeessa, se oli varmaan hyvä :)





















Mies on lämmittänyt savusaunaa koko päivän ja kutsunut sinne kavereita, mutta vain yksi pariskunta on vastannut, että he ovat flunssaisia, joten ei ole mitään tietoa toistaiseksi tuleeko saunavieraita ja jos, niin kuinka paljon. Minä olen sellainen, joka haluaisi aina tietää etukäteen mitä tapahtuu (eli kontrolli-friikki) , mutta mies on "hetken lapsi" ja olen joutunut tottumaan epävarmuuteen, vaikka se vaikeaa on minulle ollutkin. Toisaalta se tietysti on hyvää opetusta siitä, että kaikkea ei voi maailmassa kuitenkaan hallita.





Leppoisaa lauantaita!

Kaikenlaisia sattumuksia

Eilen oli taas kiireinen päivä. Ensin kaupunkiin. Käytiin ostamassa tarvikkeita Kylätalon Ilosanoman iltaan, minä kävin myös metsästämässä akkua kännykkään, kun se tyhjenee niin nopeasti. Ensimmäisessä liikkeessä sanottiin, että puhelin on niin vanha, ettei ainakaan hyllytavarana ole...että löytyyköhän muutenkaan... no, keski-ikäinen miesmyyjä sai avukseen toisen miehen joka neuvoi jotain koodeja hälle ja netistä tulokseksi tuli, että varastossa on 9 kpl akkuja...jossain ties missä varastossa.
Sanoi, että voi tilata, että ensi viikon lopulla tulisi, mutta että vika voi olla puhelimessakin, kun on niin vanha! (Älypuhelin sentään :) Tosi totisia, ei pienintäkään hymyä irronnut miehiltä.





Sanoin, että menen katsomaan vielä toisesta liikeestä. Siellä tuli palvelualtis hymyilevä nuori mies heti palvelemaan. Selitin tilanteen, ja hän sanoi että varastosta voi tilata akun, mutta jos hän saa katsoa sitä puhelinta, vika voi olla siinäkin, että siellä on liikaa tavaraa, ja että se kuluttaa akkua, jos siellä on paljon ylimääräistä, kun on vanhempi puhelin. Sitten hän kyseli, mitä joistakin enemmän virtaa vievistä tarvitsen...ja poisti turhia. (Täytyy selventää, että sain kännykän käytettynä ystävältä, niin siellä on paljon kaikkea hänen käyttämiään sovelluksia, joita minä en ole tarvinnut). Sanoi, että voi olla että se riittää virran pysymiseen kauemmin, että kannattaa muutama päivä seurata sitä. Olipa ihanan palveluhenkinen nuori mies! Eikä maksanut mitään.






Kirjastossa kävin taas ja sen jälkeen käytiin soppiksella syömässä, jauhelihakeittoa ja mehua otin, ja pelkän kahvin. Eli jätin pois leivän ja pullan vatsan takia. Vähäksi aikaa kotiin. Soittelin vanhusten talolle, tutulle vanhalle tädille, josta on tullut oikein "evankelista", hän aina pyytelee tuttaviaankin Kylätalolle, nyt hän sanoi, kun kyselin onko tulossa Kylätalolle, että "Nyt meitä tulis viisi ja kolme rollaattoria."
No siinä tulikin sitten miettimistä, miten heidät kuskataan Kylätalolle meidän pikkuisella autolla. Lisäksi mies oli luvannut hakea yhden jalkavaivaisen nuoren miehen sinne. Kaikki järjestyi kuitenkin.













Nyt oli kyllä enemmän lunta kuin tässä kuvassa :)






Kylätalolla olikin paljon porukkaa, jopa 25 henkeä Ilosanoman illassa. Eräs ystävä oli leiponut sinne 25 Ruunebergin torttua, kun yleensä on porukkaa ollut alta kahdenkymmenen. Vilkaistiin toisiimme, että just tortut riittää :) Loppujen lopuksi saarnan pitäjä ja muut hänen kanssaan olleet lähtivät jo ennen kahvia, että ihan hyvin riitti tortut, vaikka joku haki lisääkin. Muuten loppuilta oli seikkailua, kun leipuri-ystävävän auto ei suostunut nousemaan mäkeä, kun oli liukasta. Työntämällä se lopulta saatiin tielle. Ja hän vei yhden vanhuksen kotiin ja me loput kolme, eli neljä heitä oli loppujen lopuksi tullut. (Ja rollaattorit oli jätetty kotiin, kun pärjäsivät pienen matkan taluttamalla).






Tänään olen ollut kotona ja tehnyt kotihommia. Oletteko muuten koskaan imuroinut lattioita imurilla, josta irtoaa koko ajan letku? Voin kertoa, että toivottavasti ette, sillä se on tosi ärsyttävää!! En tiedä miten tuon äidin entisen imurin letku on tullut niin löysäksi, että se irtoaa jatkuvasti...en ole viitsinyt sitä teipata kiinni putkeen,kun jos sinne menee joku isompi roska ja kerää tukoksen putkeen, niin sitten se on taas hankala saada pois.






Kylätalolta oli jäänyt termokseen puolilitraa kahvia, joten päätin tänään tehdä kahvi-kaakao kiisseliä. Siihen tarvittiin näitä aineita.





















Eli puoli litraa kahvia ja puoli litraa kauramaitoa, puoli desiä maitokaakao jauhetta, desi perunajauhoja, puoli desiä sokeria....







Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään kahvi-kauramaitoseos. Kuumennetaan kunnes tulee kiehumiskupla.
















Tuli aika voimakkaan makuista, joten kaipasi vähän sokeria päälle ja tietysti kauramaitoa.














Nyt täytyy ruveta taas ruokaa katselemaan, että mitä sitä tänään söisi, muuta kuin kiisseliä :) Leppoisaa viikonlopun alkua ja heleää helmikuuta!