Päivistä sekaisin...

(Tämä alku on kirjoitettu eilen maanantaina.)


Nyt kun olen ollut niin paljon kotona ja mies vaihtelevasti näytelmissä, niin on tosi vaikea heti muistaa, mikä viikonpäivä on. Esim. tällä viikolla kun miehellä alkoi sunnuntaina näytelmät, niin minusta se tietenkin tuntui maanantailta ja tämä maanantai tiistailta jne.





Onneksi tuosta tulee kiva muisto seurusteluajoilta mieleen. Mies oli silloin työkokeilussa tai jossain sen tyyppisessä pätkätyössä, olisko ollut puoli vuotta, vanhustentalolla. Kerran hältä tuli mulle viesti: "Yks mummo sanoi, että hän on p(P)äivistä sekaisin. Mä ajattelin että mä olen Seijasta." :)




No niin , jatkan tänään tiistaina:





Ja onneksi en ole ainoa, jolla on vaikeuksia muistaa mikä päivä on , mies menee itsekin niistä sekaisin. Eilen illalla just kysyi sängyssä, että mikä päivä huomenna on ja sitten sitä yhdessä pohdittiin, molemmat vielä aivotkin väsyneinä, mutta kyllähän se selvisi, että tiistaihan se tänään on. Vielä sekoitti sekin, että kävimme eilen illalla saunassa, eli maanantaina, kun yleensä käydään tiistaina tai keskiviikkona (viikolla). Voi mahoton, kun me ollaan tapoihimme piinnytty! Jos joku asia muuttuu, niin aivotkin menee sekaisin :) Ja tuosta nukkumisesta vielä... tuli eilen juotua liikaa kahvia, kun mies keitti vielä iltakahvin saunan jälkeen, jotenkin kävin ylikierroksilla, vaikka väsytti, en saanut nukutuksi kuin joskus yhden jälkeen. Aamulla heräsin joskus 7 - puol 8 välillä.





No mutta, tänään on päivä uus ja saatiin sadetta ainakin jonkun aikaa reippaasti. Ennen sadetta kerkisin käydä aamusta metsässä, piti lähteä ensin kävelylle ihan tietä pitkin, vaan eikös kohta kuulunut takaa : "Miiauuu...miiauuuu...älä äiti jätä, miiauuu" kovaan ääneen... Hipsuhan se oli lähtenyt perään, ja kun tiesin, että sitä pitää odottaa, ajattelin ettei lenkistä tule mitään. Käännyin metsään ja Hipsu perässä. Löysinkin sieltä kypsiä mansikoita! Tämän kourallisen söin samantien.













Kotona ajattelin sitten kuitenkin lähteä kipon kanssa uudelleen metsään (hakkuuaukealle) katsomaan jos sieltä löytyisi lisää mansikoita. Jätin Hipsun ja Elmon kotiin, Rasmus, "mies joka kulkee omia polkujaan" olikin jo jossain, oli kyllä aamulla käynyt sisällä syömässä.






Ja löytyihän sieltä vielä vähäsen, kipon pohjallinen.














Nyt kun on ollut kuivaa ja kuumaa, osa mansikoista oli rinteessä jo "entisiä", ihan pikkuisia kuivuneita. Ne jotka olivat heinäisimmillä paikoilla olivat parempia, ja osa oli vasta raakoja tai kukassa.






Makoisaa päivää teillekin :)




ps. Sade alkoi tauon jälkeen uudestaan. Toivottavasti Vivamossa ei iltapäivällä sada, kun siellä on vaellusnäytelmä. Ei ole niin kivaa näyttelijöille eikä katsojille...

Luettua ja muutakin

Ulkona aurinko paistaa ja tuulee. Elmon korvatkin menee päätä myöten kun tuolla nurmikolla tuulta vasten seisoo :) Olin kitkemässä sitä pensasaidan alkua, selkään otti vaikka istuin jakkaralla kitkiessäni. Molemmat, Elmo ja Hipsu olivat seurana. Ramuskin on tullut taas kotiin, oli useamman päivän pois välillä. Kesäreissuillaan...





Vielä taivas on aivan sininen, huomiseksi kai luvattiin sadetta/ ehkä ukkostakin.







En ole vähään aikaan käynyt kirjastossa, niin aloin lukemaan omasta hyllystäni kirjaa vuodelta 1935. Alja (Aleksandra) Rahmanova : Avioelämää punaisessa myrskyssä, venäläisen aviovaimon päiväkirja. Jostain saatu kirja muiden kirjojen mukana. Olen sitä nyt parina iltana lukenut, ja kun tykkään kyllä päiväkirja-tyylisistä kirjoistakin, niin tuntuu ihan hyvältä. Sängyssä illalla olen sitä lukenut.

















Päiväkirja merkinnät alkavat syyskuun 13 pv vuonna 1920 ja siitä kirjakin alkaa.





" Yksinäiseen, surulliseen elämääni on saapunut ihme. Rakkauden ihme... kaikki tuli niin perin juurin odottamatta, kaikki on niin ihmeellistä, epätodellista! En jaksa sitä vielä lainkaan uskoa, pelkään uskoa onneen, minua kammottaa onni...
Olen muuttunut kovin hiljaiseksi ja nöyräksi. Ajattelen vain saksalaistani..."






Nyt olen edennyt kohtaan, jossa rakastuneista tulee aviopari 7.2.-20



" Tänään olivat kirkolliset vihkiäisemme. Päivän juhlatunnelmaa ja iloa vähensi se, ettei isäni ollut läsnä tilaisuudessa. Hänestä emme muuten ole pitkään aikaan saaneet tietoja. Kirkkoon oli kokoontunut paljon väkeä, tovereitamme kirjastosta (Alja/päiväkirjan pitäjä oli kirjastossa työpalvelussa), kuuntelijoita pitämiltäni luennoilta, ja sitten aika paljon pakolaissiirtokuntamme asukkaita. En kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katselin vain koko ajan Otmaria (miestä) ja ajattelin vain häntä.
Vihkimisen toimitti eräs hyvin vanha pappi, joka kaikesta päättäen suoritti tehtävänsä hyvin hartaasti ja osanottavasti. Hän piti aluksi melko pitkän puheen, jossa hän selitteli avioliiton merkitystä. Lopuksi hän pitkään kättämme puristaen sanoi: - Teitä erottamassa on monta seikkaa: uskonto, kansallisuus ja äidinkieli, mutta olkoon rakkautenne niin suuri ja kestävä, että se pystyy yhdistämään teidät koko elämänne ajaksi."





En tiedä miten heidän käy, mutta ainakin elämä 20-luvun venäjällä oli köyhää ja raskasta, tähän luettuun mennessä heidän oli kuitenkin tarkoitus jäädä venäjälle.







Ennen tuota kirjaa luin Aune-Inkeri Björkströmin kirjan Rikotut rajat, joka kertoo lapsuusaikaisen hyväksikäytön, insestin, uhriksi joutuneesta "Marjasta" ja hänen terapiastaan ja asian selvittelystä aikuisena.













Tuo kirja tuli meille kristillisen tarjous-kirjapaketin mukana, jonka joskus tilasimme. Pelkäsin sitä aloittaessani, että jos se on liian ahdistava, mutta vain joku kohta oli ahdistavampi. Kirjan takakannessa luki, ei alle 18-vuotiaille.
Kuitenkin kirjan loppuun mennessä asiat olivat muuttuneet valoisemmksi.






Kun tulin ulkoa sisälle laittamaan itselleni ruuan, Elmo söi loput ja meni taas ulos. Hipsu löysi itselleen mukavan paikan kuistin kaapista :)













Mukavaa päivää!

Kalan poikasia

Meidän joessa oli "laiturin" kohdalla pieniä kaloja...ja paljon...toistakymmentä. Siinä olis voinut saada ilmaista jalkahoitoa :D





















Siellä oli myös ihan sininen sudenkorento. Vaan kun menin kaloja varten hakemaan kameran sisältä, sudenkorento olikin jo kadonnut.






Elmo ja Hipsu olivat myös ulkona.Hipsu olikin jo aikaisemmin ollut mun kanssa katselemassa kaloja, vaikkei tuntunut sitä kiinnostavan. Kunhan halusi mamman vieressä istua.




















Tänäänkin kastelin kasvit, kun mies oli aamulla tuonut lopun saunan kylmävesisaavista etupihalle. Ulkona onkin ollut aika kuuma. Mittari näyttää 30 ulkona.
Pensasaidaksi viimekesänä istutetut pensaat , tai siis niiden ympäristö, pitäisi kitkeä...olen sen kaksi kertaa tehnyt tänä kesänä, mutta taas pitkä heinä ympäröi ne... Mutta sentään kastelin nekin.






Jotenkin on taas väsyttänyt tänään, ja mahakin ollut vähän sekaisin. Yritin hetken aikaa levätä sohvalla, vaan sitten kuului ison auton ääni ja piti nousta katsomaan, no roskisautohan se tuli taas tyhjentämään roskiksen, vaikka se ei ollut edes ihan puolillaan. Kun on pakko ottaa kaksi kertaa kuussa tyhjennys, jos ei ole kompostoria. Meille riittäisi hyvin kerran kuussa tyhjentää. Mutta niillä on omat sääntönsä. No, eipä tässä muuta. Heippa vaan!

Kukkia ja vieraita

Eräänä päivänä poimin tien varresta ja pihasta lupiineja maljakkoon. Tykkään näistä vaaleapunaisista enemmän kuin violeteista. Koiranputket sopivat hyvin mukaan.














Sireenin kukatkin on kauniita.















Tänään meillä oli vieraita ja vielä illalla tulee saunavieras. Tytön pyykkejä pesin ja olin ripustamassa niitä ulos narulle, kun naru katkesi! Onneksi alla oli vain heinää ja nurmikkoa, ettei tarvinnut uusia pesua. Uuden pyykkinarunkin löysin onneksi vintistä. Samalla sainkin sen ylemmäksi, niin se on parempikin...kunnes ehkä taas venyy jossain vaiheessa.






Saatiin vierailta Rusokirsikan (koristepensas/-puu) alku ja kolmeen pekkaan istutettiin se. Myöhemmin kasteltiin entistä kasvustoa.. maitokärryillä tuotiin saavilla vettä etupihalle ja siitä kävin kaatelemassa kasveille ämpärillä. Joku näyttikin jo nuukahtaneelta.







Tässä välissä kävi se saunavieras ja miehet olivat ensin saunassa, poikkeuksellisesti minäkin kävin sen jälkeen savusaunassa :)

Savusauna = "miesluola" :)

Eilen kun kuvailin pihalla niitä tervetuloa-kylttejä, niin samalla kuvailin siellä muutakin, esim. savusaunaa. Nykyisinhän sanotaan, että miehillä usein on joku "miesluola" jossa voivat yksin ja kavereiden kanssa olla. Meidän miehelle toinen miesluolista taitaa olla savusauna :) (Toinen on sitten autotalli.)
Savusauna on ollut nyt ihan miehen valtakuntana, minä en ole edes siivonnut siellä. Uskalsin kuitenkin jotain kuvia napata sieltä :)






















Savusauna on todella vanha, paljon vanhempi kuin meidän talo, joka sekin on 50-luvulta. Tässä tontilla on joskus ollut kunnan omistama mökki ja tuo sauna on ollut sen mökin ja tuon viereisen tontin mökin yhteinen sauna. Siksi saunan eteisessä on kumpaankin suuntaan ovi, sekä naapurille päin, että meille päin.
Kun muutimme tähän sauna oli ollut puuvarastona (eli sieltä oli otettu pois lauteet ym.) ja siellä oli jonkun verran puita. Puut käytettyämme siivosimme saunan seuraavana kesänä ja mies teki sinne pienen tulipaikan ja pidimme sitä hetken aikaa grillikotana.







Sitten eräs muurari-ystävämme ehdotti, että hän voisi muurata sinne kiukaan ja tehdä lauteet, ja niin se pääsi alkuperäiseen käyttöönsä.













Sauna lämmitetään eteisen puolelta, niin ei tarvitse olla savussa.







Sisältä se on hämärä ja nokinen.













Kiuas on valtavan iso ja vieressä on eräältä ystävältä saatu erikseen lämmitettävä vesipata. Lauteet ovat hyvät ja tukevat.















Saunan eteinen eli samalla pukuhuone ei kyllä kestäisi lähempää tarkastelua, mutta siellä on kaikkia mukavia yksityiskohtia :)Vaatekoukkuja...














Tämä on ollut oven hakana...















Seinillä riippuu kaikenlaista...
















Ulkona saunan "pihassa" on sitten grillipaikka, joka nyt on ihan heinittynyt, kun helteitten ja kuivuuden takia ei ole ollut käytössä. Saunan vieressä menee jokemme, jossa on kesäisin tosi vähän vettä, isoilla kivillä patoamalla siihen on saatu yksi pikkuisen syvempi paikka. Eikä sekään ole varmaan kuin polviin nyt. Mutta ihanaa, rauhoittavaa solinaa se pitää :)















Kyllä minäkin siellä saunassa muutaman kerran vuodessa käyn, ehkä pari kertaa kesässä ja kerran talvella/kylmempään aikaan. (Kylmään aikaan sitä harvoin lämmitetäänkään). Onhan siellä ihanan pehmeät löylyt. Yleensä käyn vaan löylyssä ja tulen alakerran saunaan suihkuun.









Hyvää viikonlopun alkua!

7 X tervetuloa

Kuvasin huvikseni noita tervetuloa kylttejä, kun niitä on kertynyt sinne tänne. Jos lähdetään tulemaan pihatieltä, niin ensimmäiset on heti kohta vastassa.













Tämä on tullut alunperin meidän entisen mökin mukana. Se oli siellä leikkimökin oven päällä valmiina kun sen ostimme.







Seuraava on ostettu kirppikseltä yhtä omakotitaloa varten, vuosia sitten, joka sitten kuitenkin peruuntui. Tämä on jo hajonnutkin välillä ja olen itse tuunannut sen.















Eteisen ikkunassa ulospäin näkyvä kyltti taitaa olla minun ihan uutena ostama.















Tämä on miehen ostama. Ulko-ovessa.















Tämä on pihan suojaiseen nurkkaukseen tultaessa. Alunperin edesmenneen äitini kesämökin ovesta.















Tämä on sieltä nurkkauksesta myös, joku vanha kierrätyslöytö.















Yleensä on kuistillakin ollut tervetuloa-kyltti, mutta nyt ei taida olla kuin tuulikelloja ja muita ripusteita.







Eteisestä keittiöön tullessa on vielä yksi tervetuoa. Tuo on myös minun uutena ostama.













- - -





Illalla on viimeinen Kylätalo-tilaisuus ennen kesätaukoa. Minun piti valmistaa sinne pikkuinen "sana", kun mies on siellä vastuussa, kun alkuperäinen puhuja ei ehdikkään tulla, niin mies pyysi minuakin jotain sanomaan.
Tänään on muutenkin jo kolme kertaa soinut puhelinkin, ja vielä itse täytyy soittaa sille mummelille, joka haetaan tilaisuuteen.

Työ-ja elinkeinotoimistostakin soitettiin tänään , että ei se työkokeilu siellä ompelimossa onnistukkaan, että katsotaan sitten "syssymmällä" jos johonkin muualle pääsisi. No, minä olen tuon jo aikaa sitten ihan "Suurempiin käsiin" jättänyt koko asian, haluan johdatuksessa kulkea :)


Eilenkin oli muuten varjelus mukana, kun saunaa lämmittäessäni liukastuin, ja kallistuin rautaista puunkantotelinettä päin (joka oli vanhan padan päällä), sen terävä kulma repäisi palkeenkielen käsivarteen...onneksi ei pahempaa :)

Hyvää viikonlopun alkua!

Kesää kauneimmillaan

Tänään päätin mennä metsään, kun olen ollut niin helle-vaatteissa, niin en ole viitsinyt mennä vähän aikaan. Nyt sattui olemaan pitkät housut ja laitoin saappaat, niin toivoin voivani välttää punkkivaaran. Oli ihan kiva taas kävellä metsässä, vaikka polut oli kasvaneet melkein umpeen.
Olokin oli onneksi parantunut, kun eilen oli taas vähän virtsatulehduksen oireita, onneksi menivät ohi apteekin käsikauppa-lääkkeillä ja karpalomehulla.







Elmo jäi makailemaan pihaan, ei se näköjään enää jaksa lähteä ainakaan kuumalla mukaan, ja sitten tietysti pelkää siellä suunnassa olevia hevosia. Nyt ei kuitenkaan ollut liian kuuma kävelylle, mittari näyttää 21 astetta.
Ensin menin lähimetsään katsomaan koska mansikat kypsyy, meidän omalla pihatien pientareella nimittäin ovat kohta kypsiä. Siinä ei tosin paljoa ole.
Metsän hakkuuaukealta löysin yhden kypsän, muut olivat vasta tulossa.















Niittyleinikit kukkivat runsaasti...















...ja saniaisia oli paljon.

















Polku kiemurteli niiden välissä.
















Menin sitten vielä katsomaan vanhaa uimapaikkaa. Nokkosten, pitkän heinän ja kaatuneiden puiden takaa jatkuu polku.... ja sieltä löytyy näin idyllinen paikka.

















Aukio joen rannassa, missä vanha pikkuinen sauna. (Ei ole enää käytössä, kiuaskin on jo viety pois).

















Joessa on syvempi kohta, jossa on ollut uimapaikka.

















Joskus 7 vuotta sitten minä ja nuorin tyttökin käytiin siinä vilvoittelemassa, silloin se oli vielä vähäsen käytössä ja sinne oli parempi tiekin.







Joessa oli myös kapeampi ja kivisempi paikka, josta kuului mukava solina.

















Takaisin tullessa otin tämän kuvan...koiranputki niitty ja autio talo, jotenkin tuli mieleen lapsuus/nuoruuskesät Pohjois-Karjalassa.















Talon lähellä oli villintynyneitä ruusuja.
















Hevoset olivat tuolla kaukana.



















Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.





Terveiset täältä maalaismaisemasta !