Pitkästä aikaa kävin pari viikkoa sitten kirppiksellä. Ja tulihan sieltä ostettua pusero. Hinta oli kaksi euroa.
Jotenkin viehätyin tuosta kukkakuosista nyt, vaikka enimmäkseen pidän yksivärisiä vaatteita...
...ja tuo "nauhajuttu" kaula-aukossa oli minusta myös kiva. Oli kokoa XL, niin pikkuisen avonainen tuo kaula-aukko, pidän sen alla väriin sopivaa toppia. Pitääpä taas joku päivä poiketa kirppikselle piristystä hakemaan :)
Meidän pikkutie hukkuu kohta veteen.. sen viereen pellolle on syntynyt eräänlainen joki, josta on osa valunut tielle ...
Tuolla takana näkyy se "joki" joka on vaan sulamis vettä.
Vesi peittää jo osan tietä, pääsee kyllä läpi.
Lunta ja vettä on luvattu lisää.
Kuva eiliseltä, keväistä tuntua heti kun aurinko paistaa.
Kiitos tosiaan rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseen. Paljon kaikenlaisia muistoja minulla on talletettuina, päiväkirjoja ja -vihkoja on matkalaukullinen :) Olen aina ollut kiinnostunut muistojen tallentamisesta. Ja kirjoittaminen on aina helpottanut minua käsittelemään asioita. Kaikenlaisia asioita.
Eilen oli taas kylätalo-tilaisuus, kahdeksan henkeä taisi olla nyt paikalla, ei sen enempää, mutta hyvä tilaisuus oli. Saatiin samalla taas ruuanjakelusta vähän ruokia.
Tämä kuva tältä aamulta. Kiva nähdä välillä sinistä taivasta.
Ministä lähtee ihan "sairaasti" karvaa, en jaksanut tänään imuroida, niin vain lakaisin lattiat ja harjasin olkkarin ison maton vaateharjan kanssa, valtavasti lähti matosta karvaa, ei imuri olisi sitä välttämättä edes saanut irti..
Päätä särkee taas ja niska on kipeä, otin särkylääkkeen.
Vatsa on onneksi ollut taas vähän parempana, ja kiva kun saa gluteenittomiakin ruokia. Joskus silti vatsa vaivaa niin, ettei edes tiedä mistä se tulee, esimerkiksi eräistä gluteenittomista sämpylöista, joita olin saanut, niin tuntui ettei vatsa niin tykännyt.
Mutta näillä mennään. Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!
Olen lueskellut vanhoja päiväkirja vihkoja. Siihen oli ihan syykin, kun piti tarkistaa eräs asia...ei kuitenkaan mennä siihen. Nuo vihkot olivat siltä ajalta kun ex-miehen väkivaltaisuuden ja runsaan alkoholin käytön takia lopullisesti muutimme eri osoitteeseen. Aika järkyttävää luettavaa oli toisin paikoin, uhkailua, vainoamista ja lyömistä...joskus vielä sen jälkeenkin.
Mutta toisaalta oli ihana päästä omaan asuntoon lasten kanssa. Vaikka kaupungilla joutuikin välillä pelkäämään.
Pieni kevennys tähän väliin:
Minua hauskuutti lukiessani eräs teksti. Kun nuorimmainen oli silloin noin vuoden vanha, oli usein aika itkuinen, niin muutaman vuoden vanhempi veljensä sanoi minulle: "Äiti, miks sä synnytit tämän lapsen?" ja taputti siskoaan päähän. Minä sitten taputin häntä päähän ja kysyin : "Miks mä synnytin tämän lapsen?", niin poika vastasi: "Mä tyhjensin pyykkitelineen, mä olen apuri", itseensä tyytyväisellä äänellä :) Ilmeisesti oli hyvä itsetunto hällä.. En tuollaista tapahtumaakaan olisi muistanut, jos en olisi lukenut siitä.
Voi ihanat muruset <3
Joskus olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa kirja omasta elämästä, perheväkivallasta ja muusta, se voisi olla jollekin samanlaisessa tilanteessa olevalle rohkaisua. Itsekin luin silloin kirjoja siitä aiheesta ja Märta Tikkasen runoja, niinkuin tämänkin:
"Sinä et tiedä kuinka minua pelottaa. Minua pelottaa niin että en tiedä uskallanko elää.
Mutta minun on rohjettava uskoa vielä enemmän.
Nyt minun on uskottava niin paljon, että me kaikki
sittenkin uskallamme elää."
Onneksi minulla oli silloin jo usko, joka vahvisti minua ja antoi lohtua. Ja oli seurakunnassa ystäviä.
Ja se eräs asia, jonka takia aloin lukea näitä vihkoja, selvisi sieltä. Se oli myös minulle helpotus, kun huomasin , että asia, josta minua oli syytetty vieläkin erään henkilön toimesta, ei ollutkaan ihan niin, kuin mitä hänen puheestaan sai käsityksen.
Mutta tämmöisiä mietteitä tänään. Ja onneksi nyt on toisin, ei tarvitse väkivaltaa pelätä ainakaan omassa kodissa :) Kiitos Herralle!
Nyt taitaa sataa kosteaa lunta. Eilen jo huomasin, kun kävin Minin kanssa lenkillä, että pieniä lumi möykkyjä putoili puista maahan, aina kuului tömahdys.. yksi putosi minun päähäni...
Räystäältä tippuu vettä myös...
Pihalla on vain lumisia möykkyjä.
Kohta täytyykin varmaan mennä Minin kanssa päivä-lenkille, olemme (tai jompikumpi) käyttäneet sen ulkona kolme kertaa päivässä. Melkein voisi kahdella kerrallakin pärjätä, mutta kun ihan alussa oli pari kertaa pissannut lattialle, niin ajateltiin tuon kolmen kerran olevan hyvä. Ei ole ainakaan vahinkoja sattunut sen jälkeen. Yleensä yhden pitemmän lenkin teemme ja sitten vaan pari pissa-reissua.
Tänään alkaa taas isännälläkin sähly vuoro, taukojen jälkeen. Minulla on ollut taas vähän vatsavaivaa, pitkän aikaa oli vatsa hyvä tässä välillä ... en tiedä mistä se on taas tullut, varsinkin eilen illalla oli. Toivottavasti ei enää tule, kun huomenna olisi hierontakin, ettei tarviis sitä perua. No, nyt rupesi kovin pyryttämään ulkona. Taas vaihteeksi.
Hyvää sunnuntaita!
...eilen nimittäin. Käytiin isännän ja koiran kanssa pitemmällä lenkillä. Aurinko paistoi ja luonto oli upea!
Tämän kuvan nappasin menomatkalla.
Olisin ottanut enemmänkin kuvia saman tien, mutta luulin, että tullaan samaa kautta takaisin, niin jään sitten rauhassa ottamaan kuvia... no myöhemmin selvisi, että kierretäänkin pitempi lenkki ja tullaan maantien kautta takaisin.
Päätin sitten mennä kuitenkin lenkin jälkeen kuvaamaan noita pienen tien kauniita näkymiä. Muutaman kuvan sainkin, sitten loppui kännykän akku, höh! Parhaat kauneus kuvat just jäi ottamatta .
Tänään onkin pilvinen päivä,ja yhtä luminen edelleen, lämpötila nollassa.
Sain juuri imuroitua, vaikka se ei olisi innostanut, mutta koiran karvaa tulee.. Rasmus-kisukin välillä jo käy alhaallakin, ainakin vähän aikaa. Mini vaan alkaa hössöttämään sen ympärillä ja tekemään tuttavuutta, niin Rasmus ei sitä kauaa jaksa. Onneksi Rasmus ei kyllä ole kynsiään näyttänyt eikä käyttänyt. Muuten kyllä ovat haistelleet toisiansa ja joskus molemmat olleet mukana lenkillä. Kyllä se siitä.
Mukavaa perjantai päivää itse kullekin!
Eilen olin siellä hieronnassa, sillä reissulla menikin pitkään, kun hieroja halusi vielä hieroa isännän ensin,vaikka mies oli luullut, että vain minut hierotaan. Minä sillä aikaa istuin viereisessä takkahuoneessa uunin lämmössä , seuranani kaksi kania :)
Aikanaan sitten osat vaihtuivat ja tuli minun vuoro. Niska , pää, selkä ja käsivarret hierottiin. Kyllä oli paljon kipeitä paikkoja, jumeja.. Ensi viikolle on vielä uusi aika.
Kun aikanaan päästiin kotiin, niin jo tulomatkalla väsytti niin, että odotti vaan pääsyä päikkäreille, ja heti melkein nukahdinkin. Sama isännällä. Kai se hieronta väsytti.
Isäntä kävi vielä lenkilläkin ja sitten illemmalla mentiin saunaan. Sitten oli rentoutunut olo.
Lumisia kuvia vielä. Sähköjohto ja pyykkinaru melkein samanlaiset.
Eilen oli ensimmäisten laskujen maksupäiväkin, isäntä oli laittanut mun tilille oman osansa maksuista, ja maksoin tärkeimmät, niinkuin auton osamaksun. Itsellä ei vielä ole ollut rahapäivä.
"Kaikkihan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu..." sanottiin jo vanhassa laulussakin.
Että tämmöistä täällä.
