Stressiäkö?

 

Tässä viimeinen kuva Hipsusta <3

 Vatsa on ollut niin huonossa kunnossa taas, liekö vaikuttanut Hipsun sairastelu ja suru siitä. Mulla taitaa olla stressi-maha, kun kaikki murheet tai jännittävät asiat laittavat mahan sekaisin. Niinpä taas peruin kaupunkiin lähtöni. (Vaikka onhan mulla se ärtyvän suolen diagnoosi).Isäntä onneksi lupasi hakea mulle lipun Vivamon joulunäytökseen,kun ystävä pariskunta tulee myös sinne ja lupasivat sitten hakea minut myös autolla. (Liput siihen näytökseen olivatkin suurinpiirtein lopussa kuulemma.) Isäntähän menee sinne jo aikaisemmin.

Polvet on sentään ollut paremmat, eilen käytiin taas jakamassa TV7-lehtiä.

Rasmus pötköttelee yläkerrassa, se on taas yön viettänyt ehkä hiirestämässä, aamulla aina tulee ikkunan tai oven taakse. Se on tosi jämäkkä ja kiinteälihaksinen, painava. Vai tuntuuko se vaan laihtuneen Hipsun jälkeen. Eläinlääkäri muuten sanoi, että Hipsulla saattoi olla kasvain vatsassa, että oli tuntunut siellä sellainen möykky.. :(

Voi kun saisin tuon oman vatsan parempaan kuntoon, se niin paljon rajoittaa mun elämää.

Parempaa teille!

Hyvästi Hipsu!

 Olit niin rakas <3

Hipsu pienenä ja vähän vanhempana. Haimme Hipsun Helsingistä, nuorimmalle tyttärelle, joka asui vielä kotona silloin. Myöhemmin hän muutti omilleen ja jätti minulle Hipsun, kun olin siihen niin kiintynyt. Otti sitten itselleen Oliver-kisun.

Jännä kun Hipsun turkin väritys oli pienenä harmahtava, myohemmin enemmän ruskehtava.

Rakas Hipsu <3 Eläinlääkäri sanoi, että oli ollut ilmeisesti munuaisissa joku kasvain, kun nukuttaessa kokeili sisäelimiä, tuntui kuulemma siltä. Eihän Hipsu loppuaikana enää juuri syönytkään. Nyt on päässyt lepoon. Kiitos Hipsu rakkaudestasi!

Haudattiin oman pihan reunalle.

Aurinkoa

 

Luulempa, että lähden kohta pienelle lenkille, niin kauniin aurinkoinen sää ulkona. Lämpöasteita varjossa +2.

No niin , tulipa käytyä lenkillä. Sen jälkeen hierotin koneella jumittunutta niskaani, kyllä sattui niin, että tuntui...kyllä oli niska jumissa... toivottavasti tuo hieronta auttoi.

Tuossa myöhemmin käytiin Kasvihuoneilmiöllä. Tavattiin kiva koira siinä pihalla, edellisenä päivänä oltiin tavattu lehtien jako reissulla kaksi ihanaa pientä koiraa. Koirakuume kasvaa.

 

 

Lauluja

 Eilen blogiystävä oli lähettänyt mun kännykkään hengellisiä lauluja, ja niitä illalla kuuntelin sängyssä, ja jonkun lauloin mukana.

Niinpä tänä aamunakin teki mieli laulaa, vaikka ääni oli vielä yön jälkeen "kesäterässä". Joten kaivoin meillä aikoinaan olleen Laulusiskot-ryhmän yhden laulukansion, ja pari laulua siitä lauloin.

Kansiosta sitten löysin tällaisen laulun,jota en muista meidä koskaan laulaneenkaan, mutta sanat olivat niin sopivat minulle tähänkin hetkeen.

" En yksin uskalla, en tahdokaan mä en.

Vain luonas Herrani, saan rauhan ihmeisen.

"Sun luonas yksin vain, mä turvan varman saan.

kun meri maailman käy pauhaamaan."

"En yksin uskalla, on heikot voimani.

Ja tuntematonon, nyt tie mun eessäni.

"Mut mitä huominen nyt tuokaan tullessaan,

mua Herra auttava on voimallaan."

En yksin uskalla , kun kaikki riisutaan.

Ja halki aallokon, mä saavun valkamaan.

"Sä olet purressain, oi Jeesus Herrani,

saan ikuisesti jäädä turviisi."

"En yksin uskalla, oi rakas Herrani.

Suo heikon lapsesi nyt jäädä turviisi.

"Sun kätes voimakkaan, suo olla kädessäin

ja tahtos tietä johdata mua näin."  

 

Tänään on kylätalo-tilaisuus illalla. Ja nyt päivällä isäntä meni Vivamoon haravointi yms. talkoisiin. Aurinko paistaa puiden latvoihin, kiva että heillä on  siellä hyvä sää. Mulla loppui jo pari päivää sitten ne tulehduskipu lääkkeet polviin, nyt on taas vähän tuntunut kipua, mutta ei onneksi kovempaa...jos nyt ei enempää tulisikaan. Eletään toivossa. Mukavaa päivää teille!

Vastoinkäymisiä ja joku onnistuminenkin.

 

 Tänään esitimme Evästä päivään-ruokailussa Raamatun kertomuksen "Nainen kaivolla". Meitä oli kolme miestä ja kolme naista siinä kuvaelmassa.

Osa oli esittämässä henkilöitä, (ilman sanoja), eräs mies ja minä olimme lukemassa Raamatun tekstin aiheesta.

Onneksi se meni hyvin. Minä kun muisti ongelmien yms. sellaisen takia aina jännitän jonkun verran. 

Ja viime viikolla oli  mennyt yksi juttu jonkun verran pieleen juuri muistin ja jännityksen takia omassa seurakunnassa. Tosi ikävää tuo muistin pätkiminen. Ja sitten kun huomaa, että ei muista ja aivot on stressi tilassa, niin sitten hyökkää masennus päälle. Olinkin sitten sunnuntaina seurakunnassa rukoiltavana noiden muisti- yms. asioiden kanssa .

Kuitenkin tahdon jättää kaiken Suurempiin käsiin... kun itse en muuta voi.

Lisää "nyhjää tyhjästä"

Joskus olin säästänyt kirjakaupan kassin, kivan talvisen kuvan vuoksi. Ajatuksena, että ehkä siitä voisi jotakin askarrella.

Ja eilen se päivä koitti. Olin jo aiemmin leikannut ikkunoiden kohdalle aukot. Nyt suunnittelin niihin jouluista näkymää, koska siitä tuli joulupuoti . Taakse liimasin "illan sinistä" paperia.

 

Saa olla minun askartelu nurkkauksessa koristeena. Kaikenlaista se aikuinenkin voi askarrella, kun säilyttää lapsen mielen :)

Nyhjää tyhjästä, ruoka

 Eilen kun isäntä oli vielä kaupungissa, katsoin itselleni ateriaa jääkaapista. Isännälle oli valmiina tulisempi kiusaus, mutta itse en uskaltanut sitä syödä, koska edellisellä kerralla vatsa ei tykännyt siitä. (Se oli seurakunnan ruuan jakelusta saatua).

Mitäs sitä itselleni laittaisin ruuaksi.. muistin, että jääkaapissa oli perunasalaattia isoista perunaviipaleista...sekin saatua, siitä se ajatus lähti. Siinä oli paljon sipulia, joka ei myöskään mun vatsalle sovi. Niinpä nypin sieltä pois kaikki löytämäni sipulit, lisäsin jääkaapista kaksi jäänyttä keitettyä perunaa viipaleina joukkoon, sekä loput isosta paprikasta suikaleina. Ja sitten vaan pannulle lämpiämään ja ruskistumaan.

 

Oli parempaa kuin olisin uskonutkaan, huomattavast parempaa kuin kylmänä salaattina. Kannattaa kokeilla eri  juttuja :)