Villatakin viimeistely

Kerroinkin joskus aiemmin, että heitin vihdoin pois ikivanhan, super-nyppyyntyneen, mustan pitkän villatakkini, joka on tässä asuessa jo vuosia ollut mun talvinen lämmittäjä kotona sisällä ja ulkona postilaatikko reissuilla. Tyttären entinen alunperin. Vain napit otin siitä talteen. (Ai niin, otinhan mä siitä hupunkin talteen, koska se ei ollut nyppyinen...jos siitä vaikka jonkun päähineen kehittäisi...)




No mutta, olin ajatellut tehdä sen korvaajan vihreästä pihakirppkseltä ostamastani villapaidasta, koska sen kaula-aukko oli pukiessa tiukka. Eli halkaisin etu-osan siitä ja ompelin reunat kaksinkerroin tiheällä siksakilla. Kaula-aukkoon kiinnitin piristeeksi vanhan vaalean sinisen pitsin varastoistani. Ajatuksena oli ommella eteen kiinnittimeksi vain yksi iso koristeellinen "hakanen", jostain vanhasta vaatteesta otettu talteen, vaan en löytänyt sen hakasen vastakappaletta mistään. Niin villatakin tekele jäi "vaiheeseen" pitkäksi aikaa.






Tänään sitten otin sen käsittelyyn. Ompelin eteen kuitenkin kaksi siitä pois heittämästäni villatakista talteen otettua nappia ja lenkit tein vihreästä nyöristä. Nyppyinen tämäkin, mutta ei mitään entiseen verrattuna.

















Kun kaula-aukossa oleva pitsi taittui jotenkin kaksinkerroin helposti, niin ompelin pitsiin vielä kiinnikkeeksi ja koristeeksi vihreät napit :)






















Nyt se on käyttövalmis!













Täytyy vielä vähän kehaista itseäni, kun sain nimittäin heitettyä eilen kolme pussia rikkinäisiä vaatteita, huonoja, pieniä kangas-rämmäleitä yms. roskiin, kun siivosin ompelunurkkaustani ylhäällä. Yksi iso pussillinen vielä on ylimääräisiä kankaanpaloja, jotka aion tarjota pois Roskalava-ryhmässä. Tuosta piristyin niin, että siivosin myös askartelukaappini ja sieltäkin on yksi pikku kassillinen lähdössä kiertoon. Hyvä minä!

Ei nimittän ole ollenkaan selvä asia, että saan laitettua esim. kankaita pois, sellaisiakaan joista en edes tykkää...kun aina ajattelee, että jos niitä kuitenkin tarviis johonkin. En kerkiä kuitenkaan loppuelämäni aikana noita nykyisiäkään kankaita kaikkia käyttämään. Jos en rupea urakalla ompelemaan...sen verran harvinaista tuo ompelu on kuitenkin ollut.





Tämmöistä täältä :)

Kahden sumun väliaika

Eräänä iltana kuvasin sumua hämärän tullen keittiön ikkunasta.





























Hetken päästä ei näkynyt juuri muuta, kuin toinen led-valoista, joka on meillä tien varressa. Oli syksyisen synkkää...





















Mutta onneksi päivisin on paistanut aurinko ainakin jonkun aikaa, kun aamusumu on vihdoin hälvennyt eikä iltasumu ole vielä laskeutunut :)
Ja omenapuussamme riittää omenoita. Puun alle pudonneita olemme enimmäkseen vielä keränneet.
































Kiisseliäkin niistä saa tehtyä. Tässä kiisseliä taitaa olla ohrapuuron päällä.





















Heijastimetkin on kaivettu esiin. Tässä oma-tekemiäni. (Saaduista nahkapaloista ja heijastinnauhasta ja heijastin tarrasta).Heijastava kuvio on kummallakin puolella. Nämä on käsin ommeltuja, kun alkuun kokeilemani koneompelu tuntui koneesta rasittavalta...














Turvallisia pimeitä!

Löytöjä :)

Pienestä on mieli iloinen. Tänään oltiin taas kaupunkireissulla ja pääsin taas käymään kirpparilla :) Pientä, edullista löysin.









Ensimmäinen mukaan tarttunut on tuo keskimmäinen noista purkeista. Toiset kaksi on aiempia.


















Tuo tyttö-kuva kannessa näytti siltä, että voisi sopia entisten joukkoon, ja kun hintakin oli vain euron. En kyllä millään muistanut minkälaiset sivukuviot niissä entisissä purkeissa oli, toivoin että ne olisivat samanlaiset... mutta ei olleet. Haitanneeko tuo...




















Euron ostos oli myös tämäkin.



















Olen aiemmin saanut samanlaisen purkin kannettomana, niin ajattelin niiden sopivan pikkutavaran säilyttimeksi hyvin päällekkäin, ja niin ne pysyvätkin tukevasti päällekkäin :)



















Kolmas euron ostos, kaksi pikkuista kukkakuvioista liinaa, 0,50/kpl, jotka ostin kauniin kankaan takia, voisin käyttää noita johonkin ompeluun.




















Ilmaislaatikosta poimin vielä kauniin kukkalautasen kukan alle, sekä villatakin ja puuvilla pipon.



























Kotona sitten tuli mieleen, että mullahan on joskus nuorena ollut melkein samanlainen villatakki! Samantapainen kuvioneuleinen etuosa ja vetoketju.








Tässä todisteet :)
Tuossa kuvassa olen vielä omassa "nurkkauksessani" lapsuuskodissa...




















...ja joku aika myöhemmin jo ensimmäisen lapseni kanssa "omassa" kodissa. Kuva on tarra-albumista, niin kiiltelee.




















Aurinkokin paistaa iloisesti tänään, pyykit pyörii koneessa ja kohta pistän ne ulos alkukuivaukseen :)









Heippa!




Ps. Ostinhan mä jotain askartelu-tavaraakin, tosin ihan kaupasta,kun kirppikseltä ei löytynyt.

Miettimistä....

Aina vaan näitä "kesän viime kukkia" riittää maljakkoon :)

















Muuten on ollut ikäviä uutisia miehen terveyden suhteen. Ensi viikolla on seuraava lääkäri, niin sitten ehkä tiedämme enemmän, ja tarkemmin patologille menneen näytteen tulokset. Illalla varsinkin nukkumaan mennessä tulee tuokin asia mieleen.
Flunssasta olemme nyt jo melkein selvinneet, mies ainakin on sen suhteen jo melkein kunnossa ja itsellä nyt ei ollutkaan kuin flunssan poikasta. Tänään olis ollut lauluharkat, mutta kurkku on vielä karhea, niin en mennyt. "Siskot" varmaan kyllä siellä muistavat rukouksin miestänikin, kun tietävät asiasta.







Tänään sain sentään kassillisen vaatteita raivattua pois vaatekomerostani, osa on jotenkin "kutistunut" niistä :) Ja vintistä siirsin jotain kankaita makkariin, kun ei niistä muista mitään tehdä, jos ne on vintissä.
















Sunnuntaina muuten tulee tasan 7 vuotta siitä kun ostimme tämän talon. Kohta täytyy mennä pistämään sauna lämpämään, että päästään saunaan kun mies tulee.







Hyvää keskiviikkoista iltaa!

Vanhoja autoja

Kun olin aikoinaan kierrätyksessä töissä, sain sieltä kuvia vanhasta kalenterista, jossa oli kuvia vanhoista autoista.







Muutamista kuvista tein tauluja, poikien (lastenlasten)huoneeseen, sekä pari itsellekin. Loput jäivät lipaston laatikkoon.















































Komeita autoja! Päivä vaan ei ole muuttunut vielä komeaksi, eikä taida muuttuakkaan, tiheä pilviverho on taivaalla. Liekö sumuakin.

Muistoja ja muistelua

Taas vajosin muisteluihin tänään. Ensin katselin vanhoja (tai ei niin vanhoja ) kuvia itsestä ja lapsista. Sen jälkeen vaivuin vielä vanhempiin muisteluihin, eli äidin nuoruuteen ja omaan lapsuuteen. Tuo muistelu, oli ajan vietettä, kun olen hieman flunssaiseksi tuntenut itseni tänään.









Mulla on laatikossa kaikenlaista vanhaa paperia siltä ajalta ja myös äidin kirjeenvaihtoa isäni kanssa, sekä äidin siskojen ja muiden sukulaisten kanssa.









Nyt en mennyt varsinaisesti kirjeen vaihtoon, mutta kirjekuorissa oli myös muuta mielenkiintoista pantuna talteen. Esim. tällainen rokotus-aapinen.
Luulisin, että minun lapsuudestani.


















Sen sisäsivulla oli esimerkiksi tällainen "tauti-runo", klikatkaa kuvaa isommaksi niin pystytte lukemaan.



















Laatkosta löytyi tietoja kehityksestäni, vauvanhoito-oppaan takakansi oli muistaakseni tuo, muistan sen lapsuudestani. Minulla on jäljellä vain takakansi siitä. Lienenkö minä vai pikkusiskoni myöhemmin värittänyt vauvan kuvaa :)


















Samoin vanha pankkikirjani, jonka olin saanut kaksi vuotiaana.



















Etusivulta näkyy niin rahanuudistus kuin Kultapossukerhoon liittyminenkin merkkien muodossa.




















Ennen rahanuudistusta summat olivat suuria...


















...sen jälkeen tuhat markkaa muuttui sataseksi.




















Vielä aikaisemmalta ajalta on äidin Merimiesunionin jäsenkortti. Kun vanhempani menivät naimisiin, isäni oli jäänsärkijällä työssä ja sai äidinkin sinne töihin "messi-tytöksi", näin muistan äidin kertoneen.





















Ja osattiin sitä ennenkin tehdä "yliampuvia" mainoksia.




















Äitikin lankesi tilaamaan tämän ondulaattorin, jonka piti kiharruttaa jotenkin hiuksia, jos sitä käytti säännöllisesti :)








Kiva muistella menneitä :)

Aurinkoisen syyspäivän satoa pihasta ja lenkiltä :)

Kaksi ihanan aurinkoista syyspäivää takana. Ja muistoksi kauniita syys kuvia.







































































Elmon kanssa käytiin lenkillä ja Elmo taas jäähdytteli kääntöpaikalla joessa. Joki on ilmeisesti sama, joka menee meidänkin ohi.

















Tämänpäiväisen lenkin kääntöpaikka oli siinä, missä Sorvantie vaihtuu Heilammentieksi, tuosta Heilammestahan mainitsin edellisessä "Sammatin sisarukset" postauksessa. Ja tätä Heilammentietäkin pitkin pääsisi myös Sammattiin. Olemme joitakin kertoja menneetkin autolla, vaikka tie on pieni hiekkatie. Yleensä menemme ison tien kautta.















Eilen meillä oli tyttäreni ja tytöntyttö käymässä sekä ystävien tyttö joka on samanikäinen (6 v) kuin tytöntyttöni.
Oli kiva, että tyttöset vähän tutustuivat toisiinsa :) Grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, syötiin jäätelöä kahvin kanssa ja ystävien tytön tuomaa suklaata. Toin vintistä taas leikkiastiat ym.ja pari nukkea.






Eipä tässä muuta. Maa-artisokat kukkivat :)

Sammatin sisarukset

Metsäntyttö aiemmin mainitsi blogissaan vanhasta kirjasta "Sammatin sisarukset", joka kertoo Elias Lönnrotin perheestä,ja varsinkin hänen tyttäristään Idasta, Elinasta ja Teklasta sekä heidään ystävättärestään Tilda Holm`sta. Kirja on kirjoitettu vuonna 1948 ja sen on kirjoittanut Hilja Haahti.





Minua kiinnosti tuo kirja erityisesti siksi, että siinä on paikkoja joita itsekin tunnen. Esimerkiksi kirjassa esiintyvät järvet Haarjärvi,Kaitajärvi, Valkjärvi ja Heilampi olivat minulle niminä tuttuja, sekä tietysti Sammatti, Päkärin tila ja Nummen kirkonkylä muutenkin. Lohjakin mainittiin. Lisäksi en juuri mitään tiennyt/muistanut Lönnrotista, vaikka on hänestä varmaan koulussa puhuttu, joskus ikuisuus sitten.





Sitten kirjassa tuli eteen Lammin talo, niin muistin, että olihan minulla Lammin talosta kuvakorttikin... Kortin takana lukee : Elias Lönnrotin vanhuuden koti. Elias Lönnrot muutti Nikusta Lammin taloon 1876 ja asui siellä kuolemaansa asti eli vuoteen 1884. Tuossa sammatin sisarukset-kirjassa perhe asui vielä Haarjärven Nikun talossa , jossa he asuivat vuosina 1859-1876.
















Kiinostuin aiheesta niin, että tulostin netistä itselleni tietoa Elias Lönrotin lapsista. Siellä oli Marita koonnut sukututkimuksen tietoja "esiserkuistaan".
Siitä luin, että Lonnrotin ensimmäinen lapsi oli poika, isänsä kaima Elias, joka kuoli 2,5-vuotiaana.(1850-1852).




Seuraava oli Maria, joka kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin, (1852-1874). Hänet haudattiin Sammatin kirkkomaalle.





Kolmas oli Ida 1855-1915, vanhempana hän asui loppuelämänsä Italian Sienassa. Hänen loppuvuotensa olivat murheelliset, sokeana ja reumaatikkona vieraalla maalla. Hänet haudattin Sienan Laterano-hautausmaalle.





Neljäs lapsi oli Elina (1858-1876) Hän kuoli kurkkumätään 18-vuotiaana.







Viides lapsi oli Thekla (Tekla) (1860-1879) Hän kuoli keuhkotautiin 19-vuotiaana. Hän oli sanonut Liina Holmin sisarelle sairaana ollessaan, kun tämä kysyi miltä tuntui niin nuorena ajatella kuolemaa, että: " Iloiselta vain! Äiti ja sisaret ovat jo edeltäkäsin menneet Isän kotiin ja pian olemme siellä kaikki."





Usko oli mukana heidän elämässään, niinkuin tuon sukututkimuksen tekijänkin elämässä, ja niinkuin minunkin elämässäni. Elävä toivo!





Vaikka Sammatti ja Elias Lönnrotin syntymäkoti Paikkarin mökki, samoin kuin Lammin talo ovat noin lähellä, ei ole koskaan tullut niissä käytyä katsomassa.

Kirja heistä on minulla vielä kesken. Sen verran kuitenkin vilkuilin kirjan loppuosaa, että huomasin heidän siellä jo asuvan Lammin talossa.

Tänäänkin menenmme käymään Sammatissa hakemassa yhden ystävän kyytiimmemme, mennessämme seurakuntaan.






Huomenna meille on tulossa ainakin yksi pikkutyttö, mahdollisesti kaksikin, jos hyvin käy :) Mukavaa viikonlopun alkua teille!

Kuistin päivitys

Nämä ajat ovat ohi. Valitettavasti :( "Kesä on mennyt, syksy jo soittelee.. ." niinkuin jossain vanhassa laulussa taidettiin sanoa.



















Kuisti oli välillä jo ihan kauhean näköinen, näytti "keskeneräiseltä" kun verhon olin ottanut pois, kun se menee tyttärelle kapaksi. Ja kukat olivat melkein kaikki viety sisälle. Ja oli muutenkin sotkuinen.









Eilen piristyin sen siivoamaan ja sisustamaan syksyyn. Vaikka kesä-kuistia rakastankin. Nyt ei enää paljon huvita siellä oleskella, vaikka onhan se luvannut tuleviksi päiviksi lämpimämpääkin. Kukat vaihtuivat silkkikukkiin ja kynttilöihin. Samalla harjoittelin salamavalon käyttöä kännykässä, osissa kuvia on käytetty sitä.













































Vaikka en halunnut luopua kesästä ja kesäkuististani, niin onhan se kiva siistinä.









Samalla kokeilin salamavaloa myös hämärässä eteisessä... näin erilainen kuva tuli. Valon kanssa....

















...ilman

















Tuossa tapauksessa musta on kauniimpi ilman salamaa.






Tänä iltana menenmme taas Kylätalolle Ilosanoman iltaan, toivottavasti moni muukin tulee :) Aika hyvin siellä on nykyisin ihmisiä käynyt.







Syksyn jatkoja!