Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
lauantai 26. elokuuta 2017
Lisää pinkkiä (ja ärsytyksiä)...
Eilen kun vaihdoin olkkarin "isoon" ikkunaan nuo verhot, niin en tullut ollenkaan ajatelleeksi, (hyvä minä :(...että olkkarissa on myös toinen pienempi ikkuna tässä tietokone-pöydän takana. Ja tietty verhon olisi hyvä olla vähän samaa väri-maailmaa, kun entinen oli ruskea valkoinen, ei ollenkaan sopivaa...
Illalla aloin sitten katselemaan verhoja, mutta ei näyttänyt olevan mitään sopivaa. Onneksi tuli mieleen katsella ensin isoja liinoja, vaan ei oikein stemmannut....sitten isoja huiveja joita olen tytöiltä saanut tuliaisiksi ja lahjoiksi, osaa en ole koskaan käyttänytkään...vaikka ne niin kauniita ovat!
Niinpä löysinkin sieltä tämän ihanan kolibri-huivin ja se nyt sopi ihan mukavasti, kun on tuollainen "pinkihtävä" :) Itse asiassa olen tainnut tytöille sanoakin, että käytän niitä joskus verhona.
Illalla hain vielä vintissä varastoituna olleita pinkkejä "juttuja", joita näissä kuvissa näkyy.
Pinkki on kyllä sellainen väri, johon helposti kyllästyn, kun se on niin hallitseva. Mutta nyt se tuntuu kivalta, ainakin hetken aikaa.
Eilisen rahapäivän "kunniaksi" ostin alesta tällaisen käsityö/idea kirjan. Normaalihinta melkein 30 e, nyt vajaa 6 e :)
Mies lähti Hesaan "järkkäriksi" yleisö-tapahtumaan ja minä olin jo suunnitellut kokeilevani tästä kirjasta jotakin kivaa juttua.
Vaan kuinkas sitten kävikään...
Koira halusi pihalle ja päästin sen, ja huomasin sitten, että sohvapeitossa oli koiran kakkaa...ei-eiii...
Heitin sen pesuun meneviin (sohvapeiton nimittäin, en koiraa)....kohta koira halus sisälle ja päästin sen vain huomatakseni, että sen takamuksen karvat olivat ihan ripulissa, ei-eiii! Yritin vetää sitä saunan rappuja kohti, vaikka ajattelinkin, etten saa sitä tulemaan yksinäni, siinä olisi tarvittu kahta ihmistä... Koira pisti hanttiin ja istui eteisen lattialle, ja niin oli kakkaa eteisen matossakin.... silloin mulla meni hermo ja pistin koiran takaisin ulos... Ulkona satoi ja ajattelin , että menen vähän myöhemmin ulos vesitynnyrissä olevan veden kanssa sitä putsaamaan, kunhan sade vähenee.
Kävinkin jo kumihanskat kädessäni pihalla katsomassa, kun sade oli hiljentynyt, vaan nyt koiraa ei näkynyt missään. Niinpä päätin kirjoittaa ja tuuletella kiukkuista päätäni (miksi koiran ripuli satuu tulemaan silloin kun olen yksin kotona, niin on ennenkin käynyt...)Mrrr...
No minkäs sille voi. Ei olisi kannattanut antaa sille ruokaa, silloin kun itse syötiin, jos olisi tiennyt, että sillä on maha sekaisin...paasto on nyt tarpeen. No nyt se haukkuu ulkona, täytyy mennä katsomaan jos sais sen pestyä.
Voi rähmä! Ei siitä mitään tullut, ei onnistu yksin, koira pistää hanttiin minkä kerkiää, pakko antaa sen olla ulkona niin kauan kunnes mies tulee illalla kotiin, jos sais sen yhdessä pestyä, ei sitä voi sisälle päästää tuollaisena kakka-pyllynä :(
Inho-realismia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sattuipa hassusti, meilläkin on koiralla vat
VastaaPoistata vikkelällä kun maistoi suihkugeeliä. Ulkona on juostu monet kerrat.
Nuo koiran vatsavaivat on surkeita...toivottavasti Jymy on kunnossa.Elmo taitaa ainakin olla :)
PoistaOlipa sinulla melkoinen päivä! Aina silloin tapahtuu kaikkea kun on yksin kotona :D Väriä tarvitaan syksyyn, pinkki on suosikkivärini myös.
VastaaPoistaJoo, mies tuli vasta 11 jälkeen ja sit koira otettiin sisälle ja käytiin alakerran saunassa sitä pesemässä :)
PoistaNo, johan oli... just silloin kun olisit voinut jotain kivaakin ruveta puuhailemaan. Mutta tuohan oli mainio idea, että se huivi kävi sopivanväriseksi verhoksi:)
VastaaPoistaOlen ennenkin käyttänyt isoja liinoja verhoina, meillä kun on niin pienet ikkunat, että voi laittaa verhoiksi mitä milloinkin :)
Poista