Lunta ja väsymystä

Valvoin yöllä jonkun aikaa ja aamulla sitten nousinkin vasta lähempänä 9:ää. Yöllä oli mielessäni soinut laulu: "Maailmaan pimeään valo kirkas loistaa, rakkauden voima vielä vaikuttaa. Aamua ja iltaa, aikaa tulevaa ympäröidä Kristus saa armollaan.
Jälkeen taisteluiden, jälkeen pimeän uusi aamu peittää kaipuun kipeän. Sanasta saan suuntaa, voimaa jaksaa taas matkan suunnattomuus kun uuvuttaa".
Ja kertosäe: "Jeesus tahdon kiittää, rakkautesi riittää, ristin voimaan saanhan luottaa tänäänkin. Jeesus tahdon kiittää, rakkautesi riittää, vaikka miten kauas kulkisin."



Tuota laulua harjoittelimme kuoroharkoissa uutena lauluna keskiviikkona.





Yöllä oli satanut lunta, niinkuin sää-ennustettiinkin. Kävin Elmon kanssa vain ihan tuossa "kulmlla". Kun mies oli jo aamulla käyttänyt sen pissalla, mutta se halusi kuitenkin ulos ja hyvä oli, että vein koska oli "isompi tarvis" sillä.















Tänään oli taas ihan voimaton olo, enkä jaksanut ruveta siivoamaan sen kummemmin. Lakaisin vain lattian: puunroskia, hiekkaa, leivän muruja ja koiran karvoja...
Sunnuntaina on tulossa yksi vieras, joten täytyy huomenna katsoa pitääkö jotain enemmän siivota, ainakin tavaroita järjestellä.
Laitoin ruokaa ja söin ja nyt väsyttää.





Vintistä kävin etsimässä pääsiäis-koristeita ja ajattelin, että pitäisi kuistikin siivota, vaan ei huvittanut, kun siellä oli niin kylmä. Joten vein pääsiäis-koristeet toistaiseksi ylä-aulan sohvalle laatikossa, on kivempi ne laittaa paikalleen sitten vasta kun on siivottu muutenkin.
Löysin sieltä tällaisen tekemäni kevät-kranssin, en tuota edes muistanut...















Mutta pinkki pääsiäiskukkoni oli kadoksissa, se on tämän keltaisen pullero-kanan kaveri. (Hyllyllä päädyssä).


















Eipä tässä muuta.