Toissapäivänä ostin kevättä kotiin, euron kappale :)
Vielä ne odottavat pussissa kuistilla, ihanat pikku auringot.
Ulkonakin oli tänään aurinkoista, vaikka tuuli olikin vähän viileä. Käytiin Elmon kanssa lenkillä ja Elmo tapasi myös parhaan kaverinsa :)
Eilen tuli taas kauheet ahdistukset sen jälkeen kun työ-ja elinkeinotoimistosta soitettiin ja haastateltiin. Neuvoja ja käskyjä sain taas työllistymiseen, ja pelko omasta jaksamisesta ja pärjäämisestä hyökkäsi taas kimppuuni. Päivä meinasi mennä itkemiseksi, mutta sitten tuli vieraita ja oli pakko ryhdistyä. Onneksi vieraalle itselleenkin on masennus tuttua, joten ei se niin haitannut...
Sen verran kuitenkin piristyin vieraiden aikaan, että jaksoin sitten illalla lähteä lauluharkkoihin . Meillä on siellä laulujen välissä kahvi/rukoushetki, ja taas muistettiin monien asioita rukouksin. Myös minun asiaani, itku tuli kyllä sielläkin, mutta "siskot" on niin ymmärtäväisiä. Tuo on niin hoitava ryhmä!
Tänään sain yhden työkkärin määräämän asian tehtyä, eli netti CV:n. Kaksi viikkoa sain siihen aikaa, mutta päätin yrittää heti tehdä, ettei tarvii sitä miettiä, tai kenties unohtaa koko asiaa...
Onneksi sain nettiin ohjeet siihen ja tulostin ne itselleni.
Kohta lähdemme kylään tuttaville, jossa ei olla koskaan vielä oltu vieraisilla. Pitää vielä vaihtaa vaatteet. Kirjoittelemisiin!
Voimia! On hienoa, että ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät eivätkä kauhistele. Upea juttu, että sait cv:n jo tehtyä, noihin voi upota paljon aikaa.
VastaaPoistaKiitos Saila <3
PoistaJärkyttävää että tässä iässä pitää vielä aatella työllistyä ei voi olla totta, kamalaa, voimia Sesse sulle siihen nyt.
VastaaPoistaOlen sulle varannut nyt säkin kankaanpaloja ja sitten mulla on hiukan kärsineitä maatuskoja jos vaan huolit ja sitten ne nastakengät ensi talveksi.
Kiitos Minttuliini <3 Huolin kyllä:)
PoistaMinuakin ahdistaisi moinen. Voimia sulle joka päivään! Onneksi sulla on tuollainen "tukiryhmä":) joka voi muistaa asioita rukouksin. Onneksi koko päivä ei aina mene sillä ikävällä kaavalla loppuun asti, vaikka ikävien aatosten alkaessa niin yleensä luuleekin...
VastaaPoistaKiitos Metsäntyttö <3 Niinpä,ja onneksi se raju ahdistus kuitenkin muuttuu pienemmäksi ahdistukseksi joka on vaan mielen pohjalla, ikäänkuin piilossa...
Poista