Lunta ja väsymystä

Valvoin yöllä jonkun aikaa ja aamulla sitten nousinkin vasta lähempänä 9:ää. Yöllä oli mielessäni soinut laulu: "Maailmaan pimeään valo kirkas loistaa, rakkauden voima vielä vaikuttaa. Aamua ja iltaa, aikaa tulevaa ympäröidä Kristus saa armollaan.
Jälkeen taisteluiden, jälkeen pimeän uusi aamu peittää kaipuun kipeän. Sanasta saan suuntaa, voimaa jaksaa taas matkan suunnattomuus kun uuvuttaa".
Ja kertosäe: "Jeesus tahdon kiittää, rakkautesi riittää, ristin voimaan saanhan luottaa tänäänkin. Jeesus tahdon kiittää, rakkautesi riittää, vaikka miten kauas kulkisin."



Tuota laulua harjoittelimme kuoroharkoissa uutena lauluna keskiviikkona.





Yöllä oli satanut lunta, niinkuin sää-ennustettiinkin. Kävin Elmon kanssa vain ihan tuossa "kulmlla". Kun mies oli jo aamulla käyttänyt sen pissalla, mutta se halusi kuitenkin ulos ja hyvä oli, että vein koska oli "isompi tarvis" sillä.















Tänään oli taas ihan voimaton olo, enkä jaksanut ruveta siivoamaan sen kummemmin. Lakaisin vain lattian: puunroskia, hiekkaa, leivän muruja ja koiran karvoja...
Sunnuntaina on tulossa yksi vieras, joten täytyy huomenna katsoa pitääkö jotain enemmän siivota, ainakin tavaroita järjestellä.
Laitoin ruokaa ja söin ja nyt väsyttää.





Vintistä kävin etsimässä pääsiäis-koristeita ja ajattelin, että pitäisi kuistikin siivota, vaan ei huvittanut, kun siellä oli niin kylmä. Joten vein pääsiäis-koristeet toistaiseksi ylä-aulan sohvalle laatikossa, on kivempi ne laittaa paikalleen sitten vasta kun on siivottu muutenkin.
Löysin sieltä tällaisen tekemäni kevät-kranssin, en tuota edes muistanut...















Mutta pinkki pääsiäiskukkoni oli kadoksissa, se on tämän keltaisen pullero-kanan kaveri. (Hyllyllä päädyssä).


















Eipä tässä muuta.

Kevättä ja ahdistuksia

Toissapäivänä ostin kevättä kotiin, euron kappale :)













Vielä ne odottavat pussissa kuistilla, ihanat pikku auringot.






Ulkonakin oli tänään aurinkoista, vaikka tuuli olikin vähän viileä. Käytiin Elmon kanssa lenkillä ja Elmo tapasi myös parhaan kaverinsa :)














Eilen tuli taas kauheet ahdistukset sen jälkeen kun työ-ja elinkeinotoimistosta soitettiin ja haastateltiin. Neuvoja ja käskyjä sain taas työllistymiseen, ja pelko omasta jaksamisesta ja pärjäämisestä hyökkäsi taas kimppuuni. Päivä meinasi mennä itkemiseksi, mutta sitten tuli vieraita ja oli pakko ryhdistyä. Onneksi vieraalle itselleenkin on masennus tuttua, joten ei se niin haitannut...
Sen verran kuitenkin piristyin vieraiden aikaan, että jaksoin sitten illalla lähteä lauluharkkoihin . Meillä on siellä laulujen välissä kahvi/rukoushetki, ja taas muistettiin monien asioita rukouksin. Myös minun asiaani, itku tuli kyllä sielläkin, mutta "siskot" on niin ymmärtäväisiä. Tuo on niin hoitava ryhmä!





Tänään sain yhden työkkärin määräämän asian tehtyä, eli netti CV:n. Kaksi viikkoa sain siihen aikaa, mutta päätin yrittää heti tehdä, ettei tarvii sitä miettiä, tai kenties unohtaa koko asiaa...
Onneksi sain nettiin ohjeet siihen ja tulostin ne itselleni.





Kohta lähdemme kylään tuttaville, jossa ei olla koskaan vielä oltu vieraisilla. Pitää vielä vaihtaa vaatteet. Kirjoittelemisiin!

Nuken uusi hame

Miehen paidasta oli hajonnut toinen hiha. Hän ei halunnut, että sitä korjataan, vaan että teen paidasta lyhyt-hihaisen. Niinhän sitä piti sitten tehdä. Ehjää hihan osaa tarkastelin ja se alkoi muistuttaa silmissäni hametta. Niinpä nukke yläaulan sohvalta esiin ja kokeilemaan. Lyhensin sopivaksi, pienensin takasaumaa, käänsin hihan mansetin kaksinkerroin (tuli kapeammaksi) ja vaihdoin nappi-kiinnityksen tarra-kiinnitykseen. Koristeeksi vanhaa pitsiä.
Tällainen siitä tuli :)





















Nuken vaatteet ovat pienessä matkalaukussa.




















Kevään jatkoja!











Kotimatkalla-blogissa myös päivän sanaa.

Risat farkut hyödyksi

Saatuani laatikollisen kankaita ja tilkkuja pois Roskalava-ryhmän kautta, rupesin pähkäilemään mitä tekisin pyykki-korillisella vanhoja, risoja farkkuja ja farkun palasia ja jämiä entisistä farkkutöistä. Jotain tarttis tehdä...
Ensin ajattelin tarjota niitäkin Roskalava-ryhmässä ainakin osan, mutta sitten kuitenkin aloin miettimään josko tekisin jotain itse. Ensin ajatuksissa oli istuma-tyyny, vaan sitten päädyin kuitenkin kassiin.






Siellä oli valmiina joitakin pienempiä farkkupaloja, niin leikkasin niitä lisää ja tein kassin etupuolen tilkuista. Koristeeksi tasku, sen reuna oli vähän rispaantunut niin peitin sen reunan rikkinäisen vetoketjun pätkällä. Vielä koristeeksi kukka jostain vanhasta pöytäliinan palasesta. Tasku meni vähän ryppyyn, mutten viitsinyt sitä ruveta purkamaan, kun menee omaan käyttöön. Kädensijat tein myös farkkupaloista, olis muuten kannattanut tehdä ihan vaan farkkukankaasta, ne tilkkujen saumat ottivat niin kiinni, että oli tosi vaikea saada niitä "hihna-putkia" käännettyä. Meinas mennä loputkin kynnet. Piti hakea nokkapihdit avuksi ennenkuin ne kääntyi :)















Takapuolta en jaksanut tehdä tilkuista vaan tein sen valmiista farkku-palasta ja yläreunaksi farkkuliivin nappilista, syystä että farkkupala oli hieman liian pieni, ja onhan nuo napit ihan kivat.














Vuori saadusta sinisestä kankaasta.













Aikaa siinä meni noin 2-3 tuntia alusta (pähkäilystä ja suunnittelusta) lähtien. Ja selkä oli ihan "jäykkkä jöpökkä" kun lopetin, join kahvit ja läksin Elmon kanssa ulkoilemaan. Kyllä se siitä vertyi :)




Ulkona näimme kolme peuraa, ihania. Ja joku isompi lintu, olisko ollut naaras-fasaani tai joku vastaava... en kerinnyt tarkemmin katsoa kun Elmo haukahti ja lintu pelästyi. Pihassa seikkaili taas tämä herra varis, vai rouvako lie, en tunne varisten elämää. Meidän pihassa ei yleensä ole ollut variksia, vain pikku-lintuja ja mustarastaita.


















Nyt se tuuli on kerennyt tännekin. Mutta kiva kun on myös alkanut aurinko paistaa...kyllä oli kuuma lenkin jälkeen. Oli pakko jo avata toppis tulomatkalla. Olen koko talven ollut niin viluinen, että vieläkin puen liikaa päälle kävely-lenkillekin, vaikka tiedän että sitten tulee kuuma.

Siirryimme kesä-aikaan, vettä tihkuu ja harmaata

No niin, nyt ollaan jo sunnuntaissa ja kesä-ajassa. Onneksi tuo aamu herääminen kävi kuitenkin kivuttomasti :) Automaattisesti heräsin noin tuntia aikaisemmin. Nyt kello on 9,35 ja olen jo kerinnyt syödä aamupalan, pukea ja käyttää Elmon ulkona.
Koiran aamupissalla törmäsin tällaiseen puuhun, jota en ole ennen huomannutkaan.
















Sain sentään eilen imuroitua yläkerran ja vaihdettua lakanat, vaikka eilen ei ollutkaan mikään pirteä päivä. Kankaitani (osaa niistä) kävin läpi ja pistin Roskalava-ryhmään tällaisen laatikon. Se haettiinkin melkein saman tien :)

















Hyvä, että jotain sain aikaiseksi!






Hipsu oli mennyt ulkovaate-komeroni pipo/hanska koriin ja oli jäänyt joksikin aikaa oven taakse, vaan siellä oli tyytyväisenä köllinyt.

















Askartelu-kaappiani aloin myös järjestää eilen, siellä on niin paljon romua, että hermot menee...








Mies on vielä näytelmä-harkoissa ja tulee vasta illalla sählypelin jälkeen. On ottanut pelivehkeet mukaan, ettei tarvii edestakaisin turhaan ajella.
Tänään on luvattu tuulista päivää, vaan ei siellä vielä ainakaan pahemmin tuullut. Oho, kun ISO varis kävelee tuossa meidän nurmikolla....huomio ikkunasta :)
















Mukavaa sunnuntai-päivää toivottelee Sesse, Elmo, Hipsu ja Rasmus :)

Aurinkoista perjantaita :)

Tänä aamuna heräsin kerrankin valmiiksi hyvillä mielin ja pirteänä. Ja päässä alkoi taas laulu soida. Tällä kertaa laulu, jota en ole pitkään aikaan kuullut, puhumattakaan laulamisesta...tosin nyt aamun olen sitä sen jälkeen lauleskellut :)
"Anna elämän iloa Herra, anna syömmeni palaa myös. Anna elämän iloa Herra, anna loistaa kunnes päättyy yö. Hoosianna, hoosianna, hoosianna kuninkaallemme. Hoosianna, hoosianna, hoosianna Herralle!"






Hyvä mieli johtui varmaan paljolti eilisestä hyvästä kylätalon tilaisuudesta, (jota me pää-asiassa vedämme). Siis hengellisestä tilaisuudesta. Olimme saaneet kaupungista lisävahvistusta,kaksi nuorta "veljeä" joista toinen piti saarnan ja kaksi miestä kitaran kanssa lauluun ja soittoon avuksi. Yksi paikallinen ystävä kertoi siellä myös oman kertomuksensa uskosta omalla kohdallaan.
Sitä emme tietenkään tienneet minkä verran ihmisiä tulee kun se vaihtelee. Sen tiesimme, että "vakkari-käviöistä" ainakin pari puuttuisi. Joten jännityksellä odotimme kuinka porukkaa tulee. Yleensä on ollut nykyisin noin 10-13 välillä. No nyt oli sen verran kaupunkilaisia mukana, että meitä oli 17. Mies sanoikin, että "tuli iso jytky" :)















Ja mikä parasta, yksi joka ei ollut uskossa, halusi lähteä seuraamaan Jeesusta ja toinen teki parannusta. Ja sydäntä ilahduttaa nuoret "veljet", jotka on niin innokkaita, olivat heti järjestämässä kyytejä näille miehille tuleviin tilaisuuksiin.. ja oli siinä yksi vanhempikin kyydin tarjoaja. Nuo miehet kun asuvat eri suunnassa kuin me, eikä kummallakaan ole autoa. (Mies haki heidät tilaisuuteen ja eräät ystävät veivät kotiin). Tänä iltanahan meillä on srk:n tilaisuus ja sunnuntaina on seurakunnan toisessa päässä, eli naapuri-paikkakunnalla.







Meillä mies menee taas Vivamoon näytelmä harkkoihin viikon lopuksi. Ja sydämessäni elää toive, että pirteä olo jatkuisi ja saisin vähän siivottua ja raivattua tavaraa pois viikonloppuna. Ahdistaa tämä ahtaus... Mutta nautitaan kauniista kevät päivistä!





Ps. Kuva alunperin netistä, on ollut aikaisemmin läppärin näyttö-kuvana. Ihanat joutsenet,olen iloinnut joutsenista jotka ovat joka päivä lentäneet ylitsemme paluumatkallaan (?) ja muutenkin. Eilen aamulla oli kaksi joutsenta viereisellä pellollamme, on ne komeita lintuja <3

Outolintu

Eilen luin, Kaarina Davisin blogista, kirjasta Outolintu, erilainen. Taas se kolahti, kun olen aina tuntenut olevani vähän erilainen ja huonompi kuin muut ihmiset. Olen enemmän introvertti, ujokin edelleenkin, vaikka iän mukana siitä on päässyt vähän irti, koen kaikki ihmisten eleet ja ilmeet voimaakkammin kuin moni muu ja tunnen tunteet niin vahvoina, vaikkakin tuo masennus-lääkitys on niitä tasannut. Ja testienkin mukaan olen erityisherkkä.
Niinpä kun luin tuon Kaarina Davisin postauksen, kuinka hänelle oli tullut eräässä seurassa pitkästä aikaa eräänlainen paniikkihäiriö-tunne, niin tutulta kuulosti... Kaarina kertoi Sylvi-Sanni Mannisen kirjasta Outolintu, erilainen, niinpä piti kurkistaa kirjaston sivuille löytyykö sitä sieltä. Ei löytynyt, mutta on näköjään tilauksessa ja yksi varaus oli jo, niimpä liityin itsekin varausjonoon.
Itselläni on omana Kaarina Davisin kirjat: Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirja. Monenlaisia tuttuja tunteita olen niistäkin löytänyt






Aamulla olin vielä nukkumassa, kun puhelin soi ja mies soitti jo kaupungista eräistä asioista, niin jo masennus/ahdistus meinasi hyökätä päälle. Onneksi alkoi taas soimaan päässä laulu: ... "sä kuorman kannat, kun mä yksin kuljen niin heikkona ja usein uupuen".
Monesti kyllä harmittaa kun on niin "heikko" ihminen ja joutuu usein väärin ymmärretyksi, kun kukaan toinen ei voi tietää niitä ahdistuksia...no, korkeintaan toinen samanlainen.
Ei suurensuuri asia tarvitse olla, kun se jo saa aikaan ahdistuksen ja/tai jonkinlaisen "paniikki-reaktion".







Ulkona tihuuttaa vettä. Rasmus-rakas ottaa rennosti :)

Reppanat

Toiset kasvit ovat kevään tullessa vaan tulleet nuutuneen näköisiksi. Yksi viime keväänä saatu krysanteemi on huonosta ulkonäöstään huolimatta pukannut yhden aika surkean näköisen kukan ja kaksi nuppua. Hyvä kuitenkin, että selvisi hengissä talvesta ikkunalla.












Kivan piristävältä näyttää kyllä tuokin harmaana päivänä :)

Jäätä ja taivasta

Tämän päivän metsä käynnillä kuvasin jääputousta joka on aika jyrkässä rinteessä. (Ja jota en ole aiemmin kuvannut). Huomasin sinne kiivetessäni, että pari isoa jää lohkaretta oli irronnut sieltä ja vierinut (tai paremminkin liukunut) rinteeseen. Sempä vuoksi varmuuden vuoksi vähän kiersimme Elmon kanssa ja jätin Elmon alemmaksi puuhun kiinni.
Eipä sieltä nyt mitään irronnut, vesi vaan tippui putouksen ohuempien "puikkojen" päistä. En osaa kuviin tallentaa sitä oikeata näkymää sieltä, mutta yritin.



























































Kukahan tämän kannon alla asuu?















Joki virtaa jo vapaana polveillen.















Hipsu oli taas meidän kanssa lenkillä, mutta jäi jälkeen ja mihin lie mennyt seikkailemaan, kun ei enää naun´taa kuulunut. Ihana aurinkoinen sää oli.
Loppumatkan jouduin tulemaan pellon reunaa, kun metsätiellä oli lumen alla jäätä ja lensin pyrstölleni. Taisi tulla lonkkaan mustelma...







Vielä eilis illan ihania taivaskuvia, ikkunasta kuvattuna.






























Huomiseksi se kai on luvannut sadetta, höh! Ei olisi väliksi.

Lunta!

Aamulla kun heräsin ja avasin makkarin verhot luonto oli taas talven valkoinen. Mutta uusi lumi on vanhan lumen surma, niinkuin vanha sanonta sanoo, joten en jäänyt moista murehtimaan :)
















Ikkunalta löytyy sentään vihreää :)
















Poikani oli tullut meille eilen ja ollut yötä, tänään hän oli lähdössä kaupunkiin veljensä luokse. Me olimme menossa seurakuntaan, niin heitimme hänet lähelle veljen kerrostaloa ja haimme sitten "kyytiläiset" matkaamme. Tänään meitä olikin täysi lasti seurakuntaan menijöitä eli viisi henkeä, siksi olimme joutuneet pojan viedä ensin, vaikka se olikin matkan varrella.








Seurakunnassa oli puhumassa iranilainen uskoon tullut mies, samalla siellä oli myös Marttyyrien ääni-järjestöstä Juhani Huotari, joka toimi samalla tulkkina.
Meidän kyytiläisistäkin yksi oli pakistanilainen.
Tavallista pitempään meni sillä reissulla, sillä jotkut pitivät palaveria, johon kaksi meidän kyytiläisistäkin osallistui, joten odottelimme heitä.
Sen jälkeen veimme heidät kotiin ja samalla saimme itsellemme ruuan jakelusta vähän "evästä".








Kotiin tultua olikin jo ruoka-aika mennyt monella tunnilla ohi, joten piti vähän hiukopalaa ottaa. Ja Elmoa käytin pikku lenkillä. Miehellä on vielä sählyyn lähtö kohta puoleen.













Tällaisen kukkaisan pikku valoketjun tuunasin eilen. Paristo-ledvalot ja silkkikukkien osia, kangaskukkia ja vihreätä ohutta päällystettyä rautalankaa aineksina. Ripustin ne toistaiseksi kynttilälampetin ja seinäkoukun koristeeksi.













Hyvää sunnuntai-iltaa!

Aamu ajatuksia

Tänä aamuna heräsin ja kuulin miehenkin olevan alhaalla, kello oli vähän yli 8. Nousin noin 15 yli ja kun pääsin alas näin miehen lähtevän juuri pihasta autolla, oli menossa kaupunkiin. Oli käyttänyt Elmon ulkona, se oli helppo tarkistaa, kun ulkona satoi ja Elmon turkki oli märkä :)
Rupesin miettimään mihinköhän aikaan ihmiset yleensä herää, nimittäin ne jotka eivät työn takia tarvitse herätä kukon laulun aikaan... Mihinkä aikaan te heräätte?














Meillä on miehen kanssa ihan erilaiset unen tarpeet. Miehelle riittää kuuden tunnin unet, itselle on sopivin noin 9 tuntia, silloin herään itsestään, jos ei ole tarvinnut muuten herätä aiemmin.
Yläkertaan lähden yleensä 21-22 aikoihin, riippuen siitä onko telkkarista tullut jotain katsottavaa tai haluanko mennä aiemmin lukemaan jotain hyvää kirjaa sängyssä. Tai sitten olen vaan niin väsynyt, etten jaksa haukotella sohvalla...
Välillä luen sängyssä, 23:nkin asti, jos on mielenkiintoinen kirja. Toisinaan taas menen makkariin 9:n maissa niin väsyneenä, että rupean heti "nukkumaan", tosin en aina kuitenkaan heti nukahda.















Mies tulee nukkumaan yleensä sen mukaan, jos katsoo tv:tä myöhempään tai tulee jo aikaisemmin lukemaan. Aamulla sitten mies nousee kuuden maissa ja minä yleensä 8-9 välillä. Meillä se kyllä toimiikin hyvin, koska mies(kin) haluaa rauhallisia aamuja, ei juttelua vaan Raamatun lukua ja rauhassa aamu-palaa. Itsekin varsinkin välillä en aamulla jaksaisi mitään hössötystä tai muuta "hulinaa". Ja itse luen myös aamulla Raamattua. "Vakka kantensa valitsee" :)
















Usein aamulla soi jo valmiiksi päässä joku hengellinen laulu. Tänään se oli: ..."Suo mun nähdä kasvojasi Jeesus, sun kirkkauttas katson riemuiten, kuormani sä kannat kun mä kuljen täällä usein yksin uupuen..." En tuotakaan sen enempää muista mistä laulusta se on tai onko laulu tai virsi, enkä sanojakaan kunnolla, mutta tuo kohta soi koko ajan mielessäni, päässäni ja sydämessäni, ja sävelkin oli selvä. Minusta se on niin ihanaa kun joku hengellinen laulu soi pässä heti herättyä ja saan sitä hyräillä pitkin päivää :)















Ulkona on ankea sateinen, harmaa päivä. Tosin lumet saa kyytiä. Päivän väri-pilkuksi voisin laittaa tänne väleihin kauniita kesä kuvia...sinne päin ollaan kuitenkin menossa :) Illalla mennään taas seurakuntaan ja vanhin poika tulee huomenna kylään.

Eilistä päivää

Aurinkoista päivää! Eilenkin oli aurinkoista ja miehen ehdotuksesta mentiin keittämään pannukahvit nuotiolla saunarannassa. Joesta oli lähtenyt jäät sitten viime näkemän.



















Lunta kyllä siellä vielä on, kun se on varjoisampaa paikkaa. Ja on sitä vielä muuallakin, paitsi tuo vastapäinen "sänkipelto" alkaa olla jo lumeton.
Ihan kiva oli kyllä istua lähellä saunan seinustaa (valitsin aurinkoisimman paikan) ja juoda pannukahvia pullan kera ja nauttia kevät-auringon lämmöstä.
Pihallakin tein kesää, eli hajottelin petkeleellä jäätä.





Mua harmittaa, kun en saa kaikkia askartelutavaroita ja ompelutavaroita samaan paikkaan, olis paljon helpompaa jos olisivat samassa huoneessa. Nyt on pikkuhuoneessa askartelu-nurkkaus ja yläkerran makkarissa ompelupaikka ja nukketalon rakennuspuuhat. Askartelutavara-kaappi on olkkarin puolella. Vaan kun ei tila riitä ja toisaalta ompelu hommien on parempi olla ylhäällä, koska pikkuhuoneessa en voisi ommella jos mies katsoo tv:tä.




Toisaalta askarteluja teen alhaalla usein silloin, kun mies menee ylös esim. päivä-nokosille. Tällaiselta näytti askartelupöytäni eilen kaikessa kauheudessaan.














Onneksi sain sen siivottua eilen...pakko se on aina välillä :)


























Kun askartelu- ja käsityöimmeisellä pitää olla niin paljon tavaraa ja materiaalia ja välineitä, ainainen sekasotku niissä paikoissa.
Vaan ei voi mitään. Näillä mennään. Nyt jos saisin sen pidettyä siistinä viikonloppuun, kun poikani tulee kylään ja nukkuu sitten pikku-huoneessa.




Yöllä taas valvoin kun heräsin ennen neljää ja ahdistus hyökkäsi kimppuun...onneksi mielessäni alkoi soida laulu : "Lohtuni, turvani, suojani ja kilpeni...sua aina saan vain ylistää, rakkautesi ihmeitä" ja rohkaisevia Raamatun jakeita tuli myös mieleen. Mieskin oli herännyt ja sain hänen kanssaan myös jutella ja kävin syömässä leipä-palan ja onneksi sitten sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Muuten olisi ihan pöpperöinen koko päivän.
Kotimatkalla blogissakin uusi postaus.




Hyvää torstaita!

Talon rakennusta ja keräilyä...

Mulla on ollut lainassa kirjastolta pari nukkekoti-kirjaa ja arvata saattaa, että innostuin rakentamaan pahvilaatikosta nukkekotia. Piti ensin tehdä sellainen "tila-ihme" pikkutalo, johon Eerika-nukke saisi muuttaa.














Vaan kuinkas sitten kävikään...kun talo on ollut vielä kesken eräinen jonkun verran, niin innostuin jo tuunaamaan entisiä ja rakentamaan uusia huonekaluja sinne. (Tämä kun on kuitenkin vähän isommassa mittasuhteessa kuin Lunbyn nukkis). Sitten iskikin tilanpuute talossa, joten joudun ruveta rakentamaan siihen toisen kerroksen, että saan taloon tarpeeksi tilaa :) Huomaatteko muuten, että talosta tulee samanvärinen kuin meidänkin talo. Valkoista ja vihreää.














Tekemistäni huonekaluista esittelen sängyn, jonka tein Eerikalle. Tämä on tehty sytytyspala laatikosta ja päällystetty ,päältä ja päädystä, saaduista pikkuisista korupusseista saatavalla mokan/sametin tuntuisella "kankaalla". Patja on tehty kuplamuovista ja kankaasta.Lakana ja tyynyliina ovat kuitukangas servettiä ja vähän pitsiä. Päädyssä on pehmusteena vanua ja koristeena pikku-helmiä. Sängyn jalat on puuhelmet.













Enkelipeiton alla Eerika saa hyvät unet. Se on tehty huonekalu-kankaan palasesta, pitsistä ja pikkuisesta enkeli-ristipisto-työstä, joka on löytynyt alunperin kierrätyksen ilmais-tavaroista.














Tämä talo-projekti siis jatkuu pikkuhiljaa. Mutta asiasta toiseen. Tänään kun olin kaupungissa, käväisin tietysti taas kirppiksellä.







Löysin kahdella eurolla nätin purkin entisen kaveriksi. Tykkään varsinkin noista kansikuvista :) Vasemman puoleinen on vanha, oikean puoleinen uusi.






















Näitä toisiakin purkkeja sattuu olemaan tuplat. Nämä on ostettu joskus kierrätyskeskuksesta, vuosia sitten.














Elmokin tuli parturoitua eilen, sillä olikin valtavan pitkäksi kasvanut talviturkki. Nyt on silläkin kevyempi "kevät-luukki".






Mukavaa viikon jatkoa!