Viimeksi minä....

Törmäsin eräässä blogissa tällaisen kyselyyn:





Viimeksi minä....






Ilahduin






Kun nuorin tyttö oli alkanut Konmarittaa, hänellä kun on tosi pieni asunto ja paljon tavaraa ja siksi(kin) vaikea pitää siisteyttä yllä. Ja tietysti myös omasta kaulan ultra-äänen hyvistä tuloksista :)














Nauroin






Miksiköhän aikuisena ja varsinkin vanhempana niin harvoin nauraa sydämensä kyllyydestä...kyllähän sitä voi naurahtaa jollekin asialle, mutta kunnolla nauraa...varmaan jollekin Facebookin "lääkärien sanelut"-jutulle, ne on hauskoja :)







Itkin







Ainakin Uutena vuotena kun masensi.







Suutuin







Mä en helposti suutu,kun olen muutenkin tasainen luonteeltani, ärsyynnyn kyllä, mutta en muista koska olisin kunnolla suuttunut...







Harmistuin






Kun koira oli oksentanut matolle...







Häkellyin






Kun minua pyydettiin tekemään Lähetys-aiheinen runo Naisten iltaan, johon tulee joku Lähetystyön-tekijä vierailemaan. Lupasin kyllä yrittää...







Kokeilin jotain uutta






Kun sain älypuhelimen.






Urheilin






Lasketaanko sauvakävely? :)







Luin






Mulla on luvun alla uusi kirja Taivaan rajalla (kertoo kuolemanraja-kokemuksista Raamatun valossa). Aamulla luin Raamattua.













Söin






Aamulla kaurapuuroa kera hunajan ja maidon sekä näkkäriä.







Herkuttelin






Eilen pullakahvilla kahvilassa ja äsken palalla suklaapatukasta, jonka sain mieheltä toissapäivänä :)









Ostin






Askarteluliimoja ja linnuille siemeniä.















Tapasin






Tutun seurakunnastamme ultra-ääni käynnillä sairaalassa.








Päätin






...elää hetkessä, päivä kerrallaan. Koska olen aikamoinen huolehtija ja murehtija tulevistakin asioista.







Inspiroiduin






Kirppikseltä löytyneestä käsityö-lehdestä. Ihan uusi numero.













Olisi kiva jos joku muukin jaksaisi tehdä tämän :)