Eilen illalla, kun läksimme seurakuntaan tuossa ennen kuutta illalla, niin huomasin, että oli jo yllättävän valoisaa. Sellainen sininen hämärä oli, mutta ihan hyvin vielä näki.
Tämä iso kuun mollukka paisteli puiden takaa. Vaikea kuvattava tosin.
Tänä aamuna mies lähti näytelmä-harjoituksiin viikonlopuksi. Ensin tuntui, etten saa mitään aikaan, en jaksanut imuriakaan kaivaa eteiskomerosta vaan lattia-harjaa vain heiluttelin. Sitten kuitenkin innostuin siivoamaan laatikostoa, jossa on ruokailuvälineet, leivinpaperit, foliot, tuorekelmut, kauhat ym. Ja vielä keittiön komeron, jossa on astioita ja ruokatavaraa, eläinten ruuat ym.
Potkukelkkailemassa kävin pienen lenkin ja kiipesin sitten yläkertaan ompeluhommat mielessä. Mieli teki ommella...mutta mitä... kaivelin kangasvarastojani ja siellä oli vanhojen lakanoiden pitsi-päitä, jotka olin säästänyt, kun lakanat olivat hajonneet. Siitäpä se ajatus sitten lähti ja ompelin kesäksi tällaisen romanttisen tyynyn. Pitsin alle laitoin kellertävää kangasta, jotta kuviot erottuvat paremmin. Takaosa luonnon valkoisesta kankaasta.
Tällainen pikku lintukin syntyi kevät-mielessäni.
Keskimmäinen tyttönikin kävi kylässä. Kiva oli häntäkin nähdä. Ja sitä ennen puhuttiin kaverin kanssa puhelimessa.
Alunperin minun piti lämmittää sauna itselleni illaksi, mutta en sitten jaksanutkaan, joten lämmitän sen vasta huomen illalla. Onneksi nää hommat ei ole niin vimpan päälle :) Huomen illallahan se mieskin tulee kotiin... pääsee sitten hänkin saunaan jos haluaa.
Mukavaa viikonloppua!
Päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. Tosi mukavaa.
VastaaPoistaEikö ole kummallista, että välillä tuntuu, ettei saa mitään hommaa alulle. Ja sitten huomaakin siivonneensa ja touhunneensa yli odotusten.