Jo oli aikakin...

...nimittäin tehdä tämä työ...joka tuli mieleeni,kun aamulla oli 12-13 astetta pakkasta. Eli tyhjentää ja sulattaa pakastin, joka on isossa (ja kylmässä) eteiskomerossa. Pakkasin tavarat sieltä laatikkoihin, jotka nostin kuistille pakkaseen.












Tyhjään pakastimeen laitettiin kuumavesi-kattila sisälle ja kansi kiinni, itse lähdettiin käymään naapuri-kylässä. Takaisin tultuamme oli pakastin melkein sula, ja sai pestä ja kuivata sen sekä pistää rasiat ym pakastimeen takaisin. Tuli enemmän tilaakin sinne, kun rasiat tuli järjestyksen.















Samalla otin sieltä lounasta varten kaksi muusi-jauhelihalaatikko-rasiaa sekä muutaman rasiallisen omenaviipaleita. Laitoin eturuoka rasiat hetkeksi kuumaan veteen ja sitten kumosin ne uunivuokaan ja uuniin sulamaan (ja lämpenemään samalla kun uunikin lämpeni). Sillä aikaa tein jäisistä omenalohkoista omenahyvettä ja laitoin senkin uuniin.
Eturuokaa sekoittelin aina välillä, että se suli ja lämpeni tasaisesti.
Sillä välin tein vielä kaali-tomaatti-salaattia ja paloittelin miehen tuoman ison suolakurkun.







Hyvin ruoka valmistui maukkaaksi vaikka oli ollutkin jäässä sinne joutuessaan. Mies oli tuonut myös pienen vaniljakastike purkin, johon lisäsin joukkoon jääkaapissa olleen ruokakerman lopun.Hyvin sekin sopi siihen, kun oli ihan maustamatonta. Oli ihan hyvä lounas :)




Hyvää lounasta saimme eilen myös diakonia-lounaalla, jossa kävimme. Siellä oli kirjolohi-kiusausta, hyvää salaattia ja jälkiruoaksi omenahyvettä vaniljakastikkeen kera. Siitä sainkin, vai mieskö siitä ensin puhui, idean laittaa omenahyvettä kotonakin.




Samalla tietysti eilen taas kävin kirjastossa ja kirppiksellä. Kirppikseltä ostin pussillisen PMK:n näytetilkkuja. Vaikka mulla kankaita onkin, teki mieli saada jotain erilaisia. Kaksi euroa niistä köyhdyin.













Enpä ole esitellyt aiemmin neulomaani pupuakaan. Joskus vuosia sitten neuloin samalla ohjeella pupuneiti Peppi Kirjavaisen, jonka annoin myöhemmin lapsenlapselleni, pikkuneidille. Nyt tuli mieleen yrittää neuloa samanlainen, mutta erilainen. Eli tässä Pepin pikkusisko Nelli kirjavainen.












Neuloin hänelle myös mekon. Kaulassa hänellä oli pieni arpi (neulontavirhe) niin sitä peittämään tein hänelle helmet. Ne on tehty ohuen putken muotoisesta luistimen tai monon nauhasta, johon on pujotettu helmiä ja välit solmittu kultalangalla.





Löysin muuten blogi-arkistosta jonkunlaisen kuvan siitä iso-sisko Pepistäkin. Tosin tuossa kuvassa hänellä ei ollut vielä vaatteita, hänellekin kun tein sitten mekon myös.












Ulkona alkoi pyryttää...sellaistahan se säässä lupasikin. Ja nyt on päiväkahvin vuoro, se odottaa termarissa. Heissan!