Tunteet pinnassa

Niinkuin aiemmin kerroinkin olen lopettamassa mieliala-lääkkeiden käyttöä, olen jo päässyt siihen vaiheeseen, että otan enää tabletin noin viiden päivän välein. Aika hyvin on vieroitusoireet pysynyt kurissa, kun hitaasti hoidan tuon lopetuksen. Mutta sen huomaa, että tunteet on pinnassa...ei paljon tunteellista juttua tarvii kun on jo pala kurkussa ja kyyneleet tulee silmiin. No johan tuossa oli vuosia suurin piirtein itkemättä, niin täytyyhän sitä iloita, kun tunteet palaa takaisin. :) Jossain vaiheessa koinkin sen kauheana, kun joskus oli sellainen olo, että olisi halunnut itkeä...vaan ei millään pystynyt... Kun itku kuitenkin olisi joissain tilanteissa helpottanut.





Tänään katsotiin miehen kanssa dvd (suomennettuna) "Yhdeksänkymmentä minuuttia taivaassa." Oli hieman pitkästyttäväkin välillä , mutta loppu oli hyvä. Se on tositapaukseen perustuva filmi, kertoo pastorista, joka "kuoli" auto-onnettomuudessa ja kävi taivaassa, heräsi sitten kuitenkin elämään takaisin...joutui kärsimään kovista tuskista ja masentui ja kaipasi takaisin taivaaseen, kun siellä oli ollut niin hyvä. No, ajan kuluessa kuitenkin pikku hiljaa kuntoutui ja alkoi puhumaan ihmisille kokemuksestaan. Kyllä sitäkin katsoessa oli välillä "pala kurkussa".











Tänään myös aloin lukemaan uudestaan vuosien jälkeen Maija Nymannin kirjaa "Sydämellä, Yhdeksän kuukauden päiväkirjasta." Saatiin yhdeltä tutulta kirjoja, niin tuo oli siinä mukana. Muistan kun luin sen odottaessani keskimmäistä tytärtäni <3 Nyt hänkin on jo pian 28 v ,ja tuo vauva tuossa kirjan kannessa on ilmeisesti Matias Nyman, joka on ohjaajana Vivamon näytelmissä :)Tuli vähän ikävä raskausaikoja ja niitä aikoja kun lapset olivat pieniä...






Ei tässä kuitenkaan pelkästään ole istuttu lukemassa tai dvd:tä katselemassa. Kaalilaatikkoa tein, tai se oli ohjeessa nimella Kaalihauduke, mutta kaalilaatikon tapaista ja erittäin hyvää oli. Ulkonakin tuli oltua. Sää oli hyvä, mutta tuuli niin viileä, ettei viitsinyt kahviakaan ulkona juoda.
Kolme uutta krookusta oli puhjennut tänään entisen kaveriksi. Ja Elmon kanssa taas lenkkeilin metsässä, ihan uudella reitillä. Mutta ensin menin vanhaan metsään ja ihmettelin kun polulla oli tämmöinen iso jäälohkare.











Tulin siihen tulokseen, että sen on täytynyt irrota tuolta "jääputouksesta" ja liukua mäkeä alas polulle...en muutakaan syytä keksinyt.










Sitten menimme tielle, jossa vaiheessa oli jo sukat märkänä, kun sattui olemaan vaan rikkinäiset "pihasaappaat" jalassa. Polulla kun oli niin märkiä paikkoja. Läksimme
Elmon kanssa pellon poikki toisen metsän reunaan ja siitä ylämäkeä sisemmälle metsään. Sieltä löytyikin hyvä kapea polku, jota en ole koskaan muistaakseni kulkenut. Läksimme seuraamaan sitä. Oli erilailla karua maastoa. Polku kulki kallioden päällä ja jäkälää oli paljon.



























Elmo meni ihan innoissaan haistellen eteenpäin ja ajattelin polun menevän sen koirakaverin asuinpaikan lähelle ja sinnehän me päädyimmekin. Eli tulimme taas tielle ja tien kautta kotiin. Sinivuokot kukkivat pientareella ja ensimmäiset valkovuokotkin näin :)












Näin tänään. Huomenna sitten kierrätykseen ja ystävälle käymään ja illalla tietysti seurakuntaan.