Oltiin jonain päivänä Elmon kanssa taas kahdestaan lenkillä. Aloitettiin ihan tietä pitkin, josta mentiin joen varteen ja "meidän metsään" (Lue: naapurin metsään, joka on ihan meidän vieressä). Kiva tunnelma oli siellä.
Elmo halusi kuitenkin jatkaa entiselle tienpohjalle, vaikka minä olisin ollut jo menossa pihalle. Onneksi en mennytkään, sillä päädyin kuvaamaan uusia kallioita. Näitä olen katsellut kauempaa ennenkin, vaan nyt tuli mieleen, että poiketaampas katsomaan lähempää. Vaikka niiden edessä on tiheää koivikkoa ja muuta puustoa. Komeita, isoja kallioita ovat! Kesällä voisi vaikka yrittää kiipeillä ylemmäs, nyt kalliot olivat märkiä ja liukkaita. Pystyisihän ne tietysti kauempaa kiertämällä saavuttamaan, mutta tosiaan aika ryteikköistä metsä niiden ympärillä on.
Tämä viime kuva on vain jostain kivasta mättäästä.
Eihän ne kuvassa näytä niin suurilta kuin oikeasti...valitettavasti ette saa oikeaa käsitystä niistä. Mutta kallioita täällä päin kyllä riittää ja erämaa tyyppistä metsääkin, jos esimerkiksi lähtisi metsää pitkin noille kallioille ylempää kiertämään.
Tänään käytiinkin lähikaupungissa ja siellä vietiin eräälle tutulle pikku-pussi nahkaisia juttuja: vanhoja vöitä, nahkakoristeita ja solkia...hän oli ne Roskalava-ryhmän kautta varannut. Hän pyysi meidät sitten sisäänkin ja saimme kahvit ja hyvää mansikkarahkan/jäätelön tapaista herkkua, jonka hän sanoi olevan kevyttäkin. Namia!
Ja arvatkaapas mikä minulla oli kainalossa, kun pois läksimme. Tällainen iso ihana Enkelinsiipi :) Hän lahjoitti sen minulle! En vielä ole sille paikkaa kerinnyt laittamaan, mutta ihana se on! Tulee äiti mieleen, kun lapsuuskodissani oli Enkelinsiipiä ja itsellänikin on joskus ennen ollut, kun olin äidiltä saanut.
Heissan!
Komean kukkasen saitkin:) On se muuten mainiota miten samankaltaisissa maisemissa me kuljemme, vaikka ihan eri puolella suomea. Minä voin kyllä kuvitella ne kalliot kun samanoloisia täälläkin on ja olen samaan juttuun törmännyt, että valokuvissa ne ei näytä ollenkaan siltä, mitä oikeasti ovat. Kaikki jylhyys katoaa kuvissa.
VastaaPoistaNiinpä, olet aivan oikeassa!
VastaaPoistaUpeat kalliot, vau jo nyt, vaikka ei edes tajua niiden oikeaa kokoa! Mullekin tulee enkelinsiivestä lapsuus mieleen. Sain äitini työkaverilta, jonka työhuone oli täynnä viherkasveja, joitakin alkuja ja tuo oli yksi niistä. Olin lapsena jo hirveä viherpeukalo nimittäin. Valitettavasti se kuivui kaupunkiasunnossani joitakin vuosia sitten, kun en ollut paikalla kastelemassa.
VastaaPoistaNo voi harmi, kun kuivui! Minä en kyllä ollut lapsena viherpeukalo...varmaan päin vastoin,kun tuhosin äidin Amarylliksen joskus 6-7 vuotiaana :( Nyt kyllä tykkään kukista ja äidillä oli paljon kukkia ja paremmin kasvoivat kuin minulla..
PoistaMetsässä sielu lepää:)Koirien kanssa onkin mukavampi samoilla siellä.Tarpeeksi pitkälle kun samoaa,niin voivat vapaanakin juosta:)
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle Sesse!
Olet aivan oikeassa, siellä on rauha! Me asutaan niin maalla, että Elmo on pihallakin vapaana, mutta kun lenkille lähdetään laitan sen kiinni...joskus tosin ei ole antautunut pihassa kiinni (tekee kiusaa), vaan kun metsään mennään niin sitten kyllä antaa kiinni :) Samoin sinulle Jaana Kristiina!
Poista