Sain juuri siivottua ja nyt flunssan jälkeisessä euforiassa sinistä löytyy muualtakin kuin taivaalta :) Ulkona alkoi juuri paistaa aurinko armas!
Kukkia tuli vähän sumuteltua ja pölyjä pyyhittyä niidenkin lehdiltä, pikkuhiljaa joulukukat on alkaneet huonontua ja veinkin ne nyt makkarin ikkunalle pitsiverhon taakse piiloon :) Ja pari joulukukan sipulia päsee odottamaan kevättä, jolloin istutan ne puutarhaan....hmm...kevät <3 Tilalle pääsi kaksi pelargoniaa sieltä makkarista, jossa ovat olleet talvehtimassa. En tänä vuonna enää vienyt niitä saunan pukuhuoneeseen, vaikka siellä on viileämpää, niin siellä on myös melko hämärää ja viime talven jälkeen pelargoniat olivat aika ankeassa kunnossa. Verhotkin vaihtuivat pikku ikkunaan, kun iso amaryllis oli sotkenut unikko-verhot siitepölyynsä.
Kukkapöytien lisäksi siivosin muutenkin, kun mies oli (ja on vieläkin) kaupungissa. Värityskin muuttui jo keväiseempään suuntaan. Totaalisesti tänään tuntui, että en hetkeäkään kestä tuota joulun jälkeistä punaista ja oranssia.
Löysin nämä kuvat tän blogin arkistosta ja näyttävät suht kivalta kuvissa kun on siistiä, mutta nyt oli vielä sotkuistakin :(
Tässä siis uusia kuvia, sinistä ja vihreää, mun lempivärejä. Olkkarissa.
(Älkää välittäkö tuosta koiran ruokakupista, mies haluaa että se on vesikupin kanssa olkkarissa, kun keittiössä on niin vähän lattiatilaa, niin se olis siellä kuulemma hänen tiellään, miehet...(huoh!)
Ruskea on mun inhokkiväri sisustuksessa, syystä, että meillä on sitä todella paljon huonekaluissa...niinpä vein ruskean sohvapöydän ullakolle ja toin tilalle sieltä vaihteeksi valkoisen pikkupöydän. Ja ruskeankirjavan sohvankin peitin turkoosilla kukkatäkillä. Ullakolta sekin, niinkuin myös nämä Ikean maljakot, jotka pääsivät olkkarin ikkunan väliin piristämään minua.
Olkkarin isosta (vai muka, tän talon ikkunat ei oo isoa nähnytkään :) otin myös pinkit verhot pois ja jätin vain pitsi"kapan", se saa kyllä samanlaiset verhot jossain välissä kuin pikku ikkunakin, jouduin vaan laittamaan ne pesuun ensin...kun laiskana en ollut niitä pessyt pois ottaessani ja toisessa verhossa oli likaa :( Ja sit pitää tietysti myös silittää.
Mukavaa torstaita, torstai on toivoa täynnä, toivottavasti, liian paljon kaikenlaista pikku ikävyyttä onkin ollut. Muutenkin huomasin eilen illalla
lukiessani sellasta psykologista "toivokirjaa", että ei mulla enää pitkiin aikoihin ole ollut esim. mitään unelmia. Kai se johtuu siitäkin, että jos olen jotain toivonut ja unelmoinut ei se ole toteutunut kuitenkaan. Siis sen jälkeen kun saimme omakotitalon, kun sehän oli vuosia mun unelma ja sitten täyttyikin. Tosin eihän täyttynyt unelma ole enää unelma, vaan sitten huomaa ne huonot puoletkin :)
Ja kun musta tuntuu, että olen jo niin vanha, ettei voi olla mitään erikoisia unelmia, että niinkuin elämä olis nyt tässä...loppuelämä tätä samaa vaan. Eikä silti tässäkään elämässä ole isompaa vikaa, mutta mistä sitä voisi unelmoida...paitsi että lapsilla menis hyvin ja tulisivat uskoon, niin että saisimme olla yhdessä iankaikkisessa tulevaisuudessakin :)
Kylläpäs meni sisustusjuttu syvälliseksi pohdinnaksi. Koittakaa jaksaa mua :)
ps. saattaa tietysti olla, että tämä "näköalattomuus" elämässä johtuu monestakin syystä, taloudellisista, talviajasta ja ehkä siitäkin kun yritän pikkuhiljaa lopettaa masennusläkkeet, joita olen syönyt jo monta vuotta ja ovat mulla hyvin toimineetkin...vaan ei kai niitäkään voi loppuelämää syödä...
Minusta masennuslääkkeet toivat juuri tuollaista tasaisuutta, ettei ollut oikein niitä ilonhetkiäkään, mutta pääasia oli kuitenkin, ettei ollut myöskään epätoivon hetkiä. Sitten kun olet lopettanut, niin uskon, että elämänilosi palaa, jonakin päivänä sen huomaat :-)
VastaaPoistaSe on kyllä totta, että kun joku unelma toteutuu, minullakin se oli oma talo, niin sen jälkeen putoaa herkästi tyhjiöön - entä sitten, mitä nyt, ei tämä ollutkaan niin ihanaa, että olisi vaan onnellinen koko ajan...? Sitten kun siitä pääsee yli, niin kuin olet jo varmaan matkalla, niin tulee uusia unelmia ja suunnitelmia. Ihan varmasti tulee :-)
Kiitos Saila, ihanasti sanottu tuo "Ihan varmasti tulee" :)Totta, että masennuslääkkeet tasaa tunteita, varsinkin pitemmän päälle se alun hyvä olo vähenee ja olo tuntuu tosi tasaiselta...ei masennusta, mutta ei myöskään suuria onnen hetkiä...
PoistaEn usko että olet koskaan niin vanha ettei unelmia ole! Kaikkea kivaa olet saanut aikaan ja tuonut kevättä kotiin, minulla se on vasta aluillaan, hyvät suunnitelmat kyllä. Unelmia, sellaisia isoja ei ole mullakaan ollut aikoihin, elän kai unelmaa ihanuusmiehen rinnalla arkea talossa jonka yhdessä olemme rakentaneet ja pysyneet silti yhdessä kaikkien koettelemusten keskellä, rakesimme siis kodin eikä taloa sanoi yksi tuttava. Nyt unelmoin kesästä, kukista, siitä että kanat pääsevät kesäkotiin kuopsuttamaan, siitä että voin mennä ulos ilman toppavarustusta...pienistä helmistä siis. Isojen unelmoinneista voi tulla isoja pettymyksiä, joten siihen en ole ryhtynyt ollenkaan. Suurimpia unelmiani ovat kauan etsimäni ihanuuskukat ja puut...
VastaaPoistaLoppuelämän unelma on että saisimme kaksin miehen kanssa viettää vanhuutta mahdollisimman terveenä ja iloisina!
Toivottavasti auringonsäteet lämmittävät ja unelmoit jostain kauniista ja mukavasta!
Sinulla on ihania pieniä unelmia! Minäkin olen unelmoinut esim. olkkarin lattiaremontista ja miettinyt kesälampaita tai -kanoja, mutta en raaskisi niistä kuitenkaan syksyn myötä luopua :) Mulla tuo lattiaremonttikin on varmaan vienyt uskon siihen, että se koskaan toteutuu, kun niin monena kesänä on sitä "lupailtu", mutta kuitenkaan ei ole ollut rahaa tai aikaa tai kumpaakaan :) Sama juttu kesäloma-reissun kanssa, sekin on jo muutamana kesänä jäänyt..Mutta ihanaa kuitenkin, että ollaan kevättä kohti menossa :)
PoistaIhminen ei elä missään tyhjiössä ja tule onnelliseksi yhden toiveen toteutumisen johdosta. Väkisinkin taloudelliset ja monet muut asiat vaikuttavat olotilaan. Myös tämän päivän globaali ilmapiiri on aika masentava ja saa ihmiset tuntemaan olonsa epävarmaksi.
VastaaPoistaMasennuslääkkeet vievät usein tunnemaailmasta ne ääripäät ja elämä tuntuu tasapaksulta. Pahimmassa masennusvaiheessa lääkkeet kuitenkin antavat aikaa voinnin kohentumiselle ja helpottavat oloa. Mielestäni kannattaa antaa masennuslääkkeille ja masennukselle aikaa, välttää ajatusta, että tämän pitää parantua oitis ja lääkityksen loppua juuri nyt. Yllättäen sitä huomaa, että minähän pärjäänkin. Alkuun pienemmällä annoksella, myöhemmin mahdollisesti kokonaan ilman. Miksiköhän ihmiset ajattelevat, että masennuslääkkeistä pitäisi päästä eroon niin pian kuin mahdollista? Joillekin ne voivat olla lopun elämää yhtä tärkeitä, kuin verenpaine- tai diabeteslääkkeet jollekin toiselle.
Masentuneessa mielessä tunnelin päässä ei näy valoa, mutta voin vakuuttaa sinulle, että siellä se valo on ja sinullekin vielä loistaa. On ollut aikoja, jolloin sinun laillasi ajattelin, että elämä on nyt tässä ja voi minun osaltani päättyä. Vaikka kaikki näytti mustalta ja toivottomalta, olen nyt onnellinen, että jaksoin siinä suossa rämpiä. Valo ilmestyi vähitellen tunnelin päähän ja tänä päivänä uskon tunnelin pimeyden olevan kokonaan takana.
Elämme niin valtaisassa yltäkylläisyydessä, että välillä tuntuu, ettei mikään riitä. Kun yhden toiveen saat toteutettua, se ei enää tunnukaan miltään. Ainakin itse huomaan, että harva se päivä täytyy itseään muistuttaa siitä, kuinka monia hienoja asioita olen elämässäni kuitenkin saanut. Ja kuinka usein ne arkisetkin asiat ovat monille täysin saavuttamattomia.
Kivipellon Sailan tavoin en usko, että ihminen on koskaan liian vanha unelmoimaan. Et sinäkään. Unelmia voi olla kaikenlaisia. Toiset sellaisia, joista tietää, etteivät ne koskaan edes tule toteutumaan. Siksi kuljetan isojen unelmien rinnalla pieniä unelmia, jotka helpommin toteutuvat. Suuri unelmani on voittaa lotossa sellainen summa, että voisin teettää talossamme keittiöremontin ja kunnostaa monia pienempiäkin asioita. Ilman lottovoittoa se ei taida olla mahdollista. Koska lottovoitto on aika epätodennäköinen, tyydyn kohentelemaan kotia pienillä asioilla; verhoilla, tyynyillä, maalaamalla välillä kuluneita seiniä.
Minunkin unelmani on saada elää Ukkokullan kanssa elämä loppuun kohtalaisen terveenä. Unelmoin siitä, että pystyisimme elämään ja asumaan tässä talossamme mahdollisimman pitkään. Unelmoin, että lapsillani olisi hyvä elämä ja poikani saisi puhtaat paperit vakavasta sairaudestaan. Unelmoin keväästä, lämpimästä kesästä ja yhteisistä iltapäiväkahvihetkistä pihamaalla Ukkokullan kanssa.Pienistä unelmista meidän arkemme rakentuu.
Hienoa, että jaksat laittaa pieniä sisustusjuttuja kotiisi ja luoda viihtyisyyttä ympärillesi. Usein tosiaankin verhojen tai tyynynpäällisten vaihto riittää piristämään.
Toivon sinulle paljon iloa ja valoa ja runsaasti toivoa!
Kiitos! Sinullakin on hyviä pieniä unelmia :)
PoistaKeväästä ja kesästä minäkin unelmoin. Ja onneksi sitä kohti ollaankin menossa.
Sesse, kuulostaa jo paljon paremmalta. Itse asiassa keväästä ja kesästä unelmoiminen on minulle nykyisin tosi suuri unelma. Mustimpina vuosina ajatus kesästä tuntui ihan karmealta. Se merkitsi liikaa valoa ja paljon töitä. Jokainen pienikin työrupeama tuntui isolta taakalta ja aiheutti valtavasti paineita. Nyt tuntuu aivan ihanalta ajatella, että kevät ja kesä sekä valo ja kaikki kesään liittyvä on pelkästään positiivista. Elämä kantaa ja masennus väistyy. Tiedän, että siihen on vaikea uskoa ja toisen sanomana se tuntuu suorastaan pilkkaamiselta. Siellä tunnelin päässä on valoa ja sitä kohti sinäkin kuljet. Siihen kannattaa luottaa ja kun niin tekee, sen valon löytää.
PoistaMukavaa Runebergin päivää sinulle!
Hmm... tuntuupa tutulta tuommoiset ajatukset, ettei osaa unelmoida enää mistään.
VastaaPoistaMietitään me vaan itsellemme vaikka pieniä unelmia, ei lannistuta...onneksi kaikki käsillä tekeminen piristää ja pian tulee kevät :)
PoistaAinakin sitä odotan, että kesä ja lämpö tulee:) Eilen mun piti kehua noita sun upeita nojatuolin päällä olevia peittoja. Se unohtui ihan kun rupesin miettimään näitä masennusjuttuja. Kaikki pieni tekeminen tosiaan piristää, sen olen huomannut ja välillä sitä aamupuolella suorastaan etsii jotain sellaista puuhaa.
PoistaUnelmia, pitää olla vaikka kuinka pieniä.
VastaaPoistamasennus on tuttua ajalta kun jäin pois työstä pitkälle sairaslomalle, tunsin itseni turhaksi ja hyödyttömäksi, vei vuosia löytää ilo elämään.
Kaikkea hyvää siulle ja Jumalan siunausta, olet Hänen kämmeneellä.
Kiitos Kosotäti :)
VastaaPoistaEnpä ollut ennen ehtinyt tänne lukemaan...Ihan samoja tunteita täälläkin. Vielä muutama vuosi sitten mullakin oli unelmia, toiveita tai tavoitteita elämässä, kirjoitin niitä päiväkirjaan. Nyt ei ole enää tullut sinne mitään unelmia! Tietysti lottovoitto tms, mutta ei enää työpaikkaunelmia tai sellaisia. Olen jo luovuttanut ajatuksen muuta kuin ehkä lyhyisiin töihin pääsystä, enkä enää jaksaisikaan koko aikaista.
VastaaPoistaSinä sentään jaksat laittaa kotiisi kaunista. Minä en, vaan yritän vähentää liikoja tavaroita :)
En minäkään jaksaisi enää vakituista kokopäivä työtä, siltä ainakin tuntuu...olis niin väsynyt aina, ettei jaksaisi mitään muuta..
PoistaTeillä on todella kodikasta! Ihanaa, että jaksat laittaa ja muutella. Olen yllättynyt, että kirjoitit muista tuntemuksistasi. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Töissä sinnittelen, eläkettä odotan, lapsenlapsia ei kai koskaan tule, leskenä yksin ja talo ei mene kaupaksi...
VastaaPoistaEi anneta periksi. Ehkä tässä iässä parasta onkin, että osaa nauttia jokaisesta päivästä, kun huomisesta ei tiedä. Tsemppiä sinulle ja koirankupin paikka on juuri siellä, missä mies sanoo : D
No onneks mies määrää vaan koirankupin paikan, eikä kaapin paikkaa :) Tsemppiä sinullekin Mayo!
Poista