"Kyllä minä niin mieleni pahoitin" kun olimme aamulla menossa Helsinkiin lääkäriin ja olimme jo aika lähellä Helsinkiä, niin puhelin soi... Hoitaja siellä soitteli, että lääkäri on sairastunut vatsatautiin ja lääkäriaika joudutaan perumaan.Uusi aika tulee kuulemma mahdollisimman pian.(Toivottavasti ei kuitenkaan sitten tällä viikolla enää, koska nyt tuli taas loppuviikoksi töitä).
Mielensä pahoitti myös mies, koska kävimme vielä ensi kertaa varten valmiiksi katsomassa lääkäri-paikkaa ja sen jälkeen piti lähteä käymään yhdellä tutulla, niin laitoimme navigaattoriin hänen osoitteen... läksimme siis ajelemaan Espooseen päin, niin kaveri soittikin, että hänelle ei tänään sovikkaan...laitoimme siis navikkaan koti-osoitteemme...vaan mistä lie navigaattori mielensä pahoittanut, kun oli ihan sekaisin...tai sitten sekaisin olimme me...ota tuosta nyt selvää...joka tapauksessa saimme pyöriä pitkän aikaa edestakaisin, ennen kuin sammutimme navigaattorin ja seurasimme vain viittoja. Lopulta siis löysimme tielle, josta pääsi tännepäin, vaikkakin eri tietä mitä normaalisti olisimme käyttäneet. Miehellä oli jo tuossa vaiheessa pinna kireällä. Bensavalokin alkoi palaa (kun bensaa oli mennyt ylimääräistä pitkin poikin pyöriessämme). Loppujen lopuksi huoltoasema tuli vastaan, saatiin bensaa ja päästiin vessaan. Siitä se päivä rupesi paremmaksi muuttumaan, onneksi :)
Soittelimme tutulle pariskunnalle, jotka asuivat sen matkan varrella ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Niinpä pääsimme sinne toiselle aamukahville. Ja saimme samalla jutella kaikenlaista. Tosiaan oli vielä aamu,kun olimme jo siellä. Vaikka noin paljon kaikkea oli jo tapahtunut. :)Saimme myös ihastella oravia heiän lintulaudalla.
Kaupungissa kävimme Lidlissä ja kotikylällä postissa ja pikkukaupassa. Ostin sieltä samalla uuden Unelmien talo ja koti-lehden, niinkuin miehelle sanoin, että nyt on varaa ostaa se, kun tuli muutama päivä töitä.
Sumppuinen, sumuinen, sateinen päivä on ollut tänäänkin.Sitä kai se on luvannut tälle viikolle muutenkin.
Töissä ei vaan kauhean kiva ole olla ulkona tällä säällä. Menen pienten lasten puolelle, se on sitten kovaa kurahousun pukemista...
Eipä tässä muuta, mielensä pahoittaja lopettaa raporttinsa tähän. Tavataan taas!
Se tii tii tii on sukupuuttoon kuolemassa oleva hömötiainen mun lempilintu tinteistä, mulla kun käy myöskin katoamassa olevia töyhtötiaisia, olenpa nähnyt pari kertaa myöskin veikeitä pyrstötiaisia.
VastaaPoistaNuo lääkärien peruutusajat ovat hankalia kun tulevat aina viime tinkassa.
Joo, mulla käykin hömötiaisia, sinitiaisia, yks töyhtötiainen, talitiaisia ja kuusitiaisia...eipä paljon muita lintuja käykkään kuin tinttejä joka lähtöön :)
VastaaPoistaVoi mikä reissu! Olisin minäkin kyllä mieleni pahoittanut... Ja sitten taas uusi jännitys kun uusi aika tulee. Tai enhän minä tiedä kuinka sinä noita jännität, mutta itselleni olisi kyllä sitä.
VastaaPoistaAika hassukin reissu, kun näin jälkeenpäin ajattelee..En mä tuota lääkärireissua osannut muuten jännittää, kuin tuon Helsingissä pyörimisen suhteen...se ei nimittäin ole mitään herkkua "maalaisille"...no nyt ainakin tiedetään paikka valmiiksi missä se on.
PoistaEi tullut turhasta mielen pahoitus. Kivestä pitäisi olla rakennettu jos ei miltään tuntuisi. Ja se taas on kauhea ajatus, kivi-ihmiset.
VastaaPoistaKaikki sujui lopuksi hyvin.
Kyllähän loppujen lopuksi kotiin selvittiin vähän viisaampina ja ystäviäkin oltiin saatu tavata samalla reissulla :)
Poista