Äidin muistoja

Äidin kuoleman jälkeen, josta on jo 11 vuotta, sain jotain äidin vanhoja tavaroita. Eräs jonka mielellään otin oli äidin Muisto-kirja.Tykkäsin jo lapsena/nuorena sitä katsella ja lueskella. Sinä on äidin nuoruuden ystävien kirjoittamia muistoja. Luultavasti kosmos-kynällä tai lyijykynällä kirjoitettuja pääasiassa, niin aika himmeätä tekstiä. Tässä sanotaan:



Hellille


Uhraa intosi isänmaalle
uhraa voimasi viimeinen.
Anna sydän Jumalalle
nuori, puhdas, lämpöinen.


Kuusjärvellä 20.6.-50 (äiti on ollut silloin 20-vuotias, mutta silloin muisto-kirjat taisivatkin olla enemmän aikuisten juttu.)



Kirjoittajan nimestä en saanut selvää.













....sekä äidin itse kirjoittamia, että muistiin merkitsemiä tarinoita, runoja ja laulun sanoja.












Myös kuuluisuuksien kuvia sinne oli liimattu, tässä ihana Armi Kuusela...











Kirjassa on myös äidin erilaisia piirustuksia vuosien varrelta. Tässä on sekä äidin piirustus ja aiheeseen liittyvä runo, 21.1.1967.
Kuvassa äiti, minä ja pikkusisko pihalla. Minä luultavasti laskin mäkeä suksilla, kun tuosta alkoi alamäki. Olin 10-vuotias ja muistan hyvin nuo vaatteet, ruosteenruskea toppis, sinapin keltaiset hiihtohousut ja ruskeat talvisaappaat. Pipot oli äiti tehnyt meille siskon kanssa melkein samanlaiset. Sisko oli 2-vuotias ja taisi opetella hiihtämään. Siskolla oli punainen tikkipuku.
Äidillä on hame, talvi-pusakka ja huivi, sen ajan mukaan. Takana talo, jossa asuimme silloin vuokralla. Ikkuna on meidän olohuoneen ikkuna. Yläkerrassa asui toinen vuokralainen, yksinäinen mies.











Ja tässä äidin kirjoittama runo päivästä.






Talvisunnuntai



On tänään päivä sumuinen
ja talvisunnuntai.
Me laskettihin mäkeä
ja myöskin kelkkailtiin.


On nyt jo ilta ehtinyt
pian käymme nukkumaan.
Mutta yön jälkeen heräämme
taas aamulla uudestaan.


Oli tänään sävelradion listalla
Tauno Palo kärjessä.
Aikamiehet toisena
"pinkaisivat" perässä.


Hyvin on aika kulunut
tänäkin päivänä.
On puuro syöty, kahvit juotu
ja oltu ulkona.


Kun katselemme vielä
vähän televisiota
niin onkin tältä päivältä
pian touhut lopussa.


Siis kiittäkäämme Jumalaa
tästäkin päivästä.
Kun on Hän meitä suojellut
ja varjellut vaaroilta.



Ahmo 21.1.1967 Kirj. H.V.



Siinä runo kokonaisuudessaan. Ihana muisto ja ajan kuva.





Ja loppuun vielä ihanat kisut, jonka kuvan yhteyteen äiti oli kirjoittanut (en tiedä mistä ovat alunperin) mukavan kuvaan sopivan tekstin.










"Keimailijakos tuo Mirri onkin, ensin surraa ja hurraa niin lupaavasti ja sitten katselee hajamielisesti muualle.
Luulempa, - olempa melko varma siitä, että rupean vanhaksi pojaksi."




Toivottavasti nämä vanhat muistot olivat teistäkin mielenkiintoisia...mennyttä maailmaa.