Kauheassa puutteessa...

...olin muutaman päivän, kun, kiitos oman mokani, läppäri sekosi totaalisesti ja oli poissa pelistä. Netti ei toiminut eikä juuri mikään muukaan. Onneksi sain erään korjaajan katsomaan sitä ja hän sai tähän netin toimimaan. Ja kun netti toimi sain jotain muutakin ladattua. Eilen illalla pelasin tällä pasianssin tapaista peliä, kun juuri mikään ei toiminut, niin löysinpäs pelin, jota en ollut aikaisemmin edes huomannut (enkä itse asiassa ole tällä aiemmin mitään muutakaan pelannut). Kyllähän sitä tietysti sai jonkun verran maksaa, ett kone tuli kuntoon, mutta ei onneksi niin paljoa, että olisi konkurssiin mennyt :) ja saipahan kaupan päällisiksi rapsutella hänen ihanan kilttiä koiraa! Aamulla vietiin kone sinne ja päivällä hän toi sen mukanaan keskustaan jossa olin.









Ei ole tänä viikonloppuna tullut edes siivottua, kun torstaina olin töissä ja kylätalolla, eilen kaupungissa ja tänäänkin piti sinne koneen takia mennä.
Nyt olis mahdollisuus siivota vaan eipä huvita, kun väsyttää vaan. Mies lähti Sittenkin toivoa-tilaisuuteen, joka on siis TV 7 eli kristillisen TV-kanavan järjestämä. Minä lupasin lämmittää saunan illaksi.
Eilenkin väsytti niin, että pitkästä aikaa jätin menemättä oman srk:n tilaisuuteen. Joko se syys-väsymys on iskenyt... Pelargoniat tosin vielä kukkivat kuistilla :)














Salossa käytiin yhtenä päivänä, kun käytiin siellä katsastuksessa, kun siellä on halvempaa. Tosin auto ei mennyt läpi, kun siinä palaa joku sähkövian valo, se jäi siitä kiinni. Ens viikolla viedään se sellaselle autosähkö-miehelle.
Mutta saatiimpa samalla käydä Aarresaari-kirppiksellä. Jotain mä sieltä ostinkin, hmmm... pienen vanhan pullon 0,60 e, 80-lukusen kirjan, jonka päähenkilö on kissa 1 e ja uuden veroisen tunikan 3 e. Joka kyllä näyttää paremmalta luonnossa kuin tässä hengarilla.









Loppuun vielä kuva Hipsusta metsälenkiltä, jossa kävimme yhtenä päivänä Elmon ja Hipsun kanssa pitkästä aikaa.







Hipsun huilitauko :)



Mukavaa lauantaita!



Ps. Laitanpa tähän vielä loppukevennyksen. Nimittäin torstaina kun olin yhdessä piväkodissa, niin yks 4-5 vuotias tyttö sanoi mulle, että hänestä tulee isona balettitanssija. Johon minä totesin, että minäkin sanoin lapsena, että minusta tulee isona balettitanssija. (Ja tämä on aivan totta, kirj.huomautus). Mutta ei tullut, totesin. Johon tyttö myötätuntoisesti: Niin,susta tuli vaan Seija.