...ja viljakin on vaalennut leikattavaksi.
Tänään oltiin jakamassa huomiseen kylätalon tilaisuuteen kutsuja postilaatikkoihin, niin nähtiinkin yksi leikkuupuimuri työssä. Ei kuitenkaan tässä lähipellolla vielä, kun näkyi tuossa pellossa olevan vielä vähän vihreääkin...
Eilisellä kävelylenkillä poimin viimeiset lupiinit maljakkoon.
Mutta juhannusruusu on puhjennut nuppuihin ja kukkimaankin. Kukat ovat täynnä pieniä ötököitä imemässä mettä :)
Joimme päiväkahvit ulkona aurinkoisella "terassilla" eli kulmauksessa olevalla suojaisella paikalla, yritin imeä silmien kautta kesän viimeisiä säteitä, että jaksaisi taas tulevan syksypimeän ja talven. Taas muistaa sen miten kurjaa talvella on kun ei ole katuvaloja, ei mitään muuta kuin oma himmeä pihavalo.
Huokaus :( , mutta vielä hetki saadaan nauttia valosta ja auringosta.
Jos olen huomenna päivällä kotona, pitäisi varmaan siivota, koska perjantaina olen töissä ja illalla on pyhäkoulu-vuoro silloin. Lauantaina on jo tulossa vieraita. Koirasta lähtee aina vaan mustia tupsukoita, jotka tarttuvat mattoihin :(
Mutta eipä tässä mitään, palaillaan !
Kyllä viljapellot on kauniita tuossa keltaisessa värissään. Minäkin toivoin tässä taannoin, että näkisin leikkuupuimurin pitkästä aikaa. Lapsena niitä näin ihan työssään, mutta aikuisena harvemmin olen nähnyt puimureita ollenkaan. Viime sunnuntaina sitten sellaisen näinkin Vuonislahdessa pellolla, tosin oli työt jo siltä päivältä loppuneet. Meilläkin näkyy vielä yksi sininen lupiini innostuneen kukkimaan, muuten ruman pehkon reunalla. Hyvää viikonloppua sinulle:)
VastaaPoista