Vinttikammari...

....askarteluhuone, ompeluhuone, työhuone, vierashuone, yläkerran huone...rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toisaalta ihana paikka, toisaalta kamala.. Ihana siksi kun saa rauhassa levitellä sinne askartelut ja ompelut ja sen kääntöpuoli on se kamaluus: se on aina ihan kaaoksessa kun on niin täynnä tavaraa.



Tänään, sunnuntaista huolimatta, päätin vähän raivata tavaroita kasaan siellä, että saan sen imuroitua.Nyt on taas kankaat kasassa, paperit paikoillaan, langat laatikossa, tapetit tallella, työkalut tyrkyllä ja koneet kohdillaan :) Lattia imuroitu, matto, sängynpeite ja huopa ravisteltu ja pahimmat pölyt pyyhitty...kyllä nyt kelpaa. Vielä siellä hienosäätöä olis ja toisaalta vois mennä sinne jotain tekemään, kun siellä on sentään kohtalaisen siistiä....vaan jos sinne menis jotakin väsäämään niin ei kauaa olisi, huoh!
Jouluverhotkin laitoin sinne, ihan huvin vuoksi,kun jo pitkään oli olleet ne keltaiset pitsiverhot siellä.Siellä tuskin miekkonen sauvojen kanssa käy vähään aikaan (vrt. edellinen postaus jouluhössötyksestä :)



















Nyt siis sängylle mahtuu, mutta työskentelypuoli on yhtä täynnä kuin ennenkin, vähän paremmassa järjestyksessä vaan.







Pesunurkkaukseen olin jo aiemmin laittanut rottinkihyllyn ja pienen peilin lisäpeiliksi.









Kerroin aiemmin, että teen siitä virkkauskirjasta, tai siis sen ohjeesta, tossuja. Ei ihan onnistuneet, mutta kyllä ne itselle kelpaa :) Pohjista tuli vähän liian naftit ja sivuista taas vähän väljät, mutta ompelin suuta soukemmalle tuosta ruusu-koristeen alta.Sininen lankakin oli niin vähissä, että piti pari ruutua tehdä tummemmalla sinisellä.
Vaan ei haittaa.









Lämpimät ovat!




Äsken olin koiran kanssa ulkona ja metsässä jossa alkoi jo hämärtää. Näin ihan lähellä meitä peuran jäljet. Eilenkin käytiin pikku lenkki tekemässä, silloin käytiin joen yhessä mutkassa , jossa kesällä on jonkinlainen uimapaikka. Nyt luonto oli ihan mustavalkoista.










Eilen kuvasin myös tämän lammen, kun tuli mieleen siitä lapsuusmuisto. Oltiin parhaan kaverin kanssa sellaisella suo lammella, kaveri luisteli ja minä(jolla ei ollut luistimia) opettelin kaverin veljen hokkareilla luistelemaan. Oli ihan kivaa. Samalla lammella joskus olimme soutelemassa jonkun tekemällä lautalla, se oli kanssa kivaa :)Lapsuusmuistot aika kultaa ja lapsena olikin usein kivaa oikeastikin.











Lisää lapsuusmuistoja tuli mieleen kun muistaakseni Hyvä mieli-blogissa oli kirpparilta löytynyt samanlainen huuliharppu jonkalaisen sain joululahjaksi 1967 tai -68. Mulla on se vieläkin tallella, se on kyllä ihan äidin ansiota,kun hän oli säästänyt sen.Äiti säästi melkein kaiken ja hältä olen sen ominaisuuden perinyt, vaikka olen kyllä sitä yrittänyt rajoittaa. Kyllä mua silti harmittaa, kun äidillä oli vielä 70-luvulla ihania 50-luvun leninkejä ja kenkiä, mutta ne oli jossain vaiheessa sitten hävitetty, ehkä silloin kun äiti meni uusiin naimisiin ja muutti kauemmaksi....(me saimme kaverin kanssa niitä sovitella joskus aiemmin .Äidille itselleen ne eivät enää mahtuneet.)






Itse olis kyllä pakko tuota tavaran säilyttämistä rajoittaa, kun on vaan noin 60 neliötä asuin pinta-alaa, niin tila on todellakin rajallista. Onneksi on vintti :D hah-haa!

Näihin mietteisiin tänään, huomenna miehen pitäisi päästä sairaalasta kotiin.Ystävät ovat luvanneet tuoda hänet kotiin ja tulevat samalla kylään.