Unen horteesta herään....

...ja otsaani lyön, mikä kirkkaus taivaan rantain.
Olit lävitse sieluni viluisen yön.
syystumman ja tuulien haroman yön
sinä kulkenut lyhtyä kantain!



Jos en väärin muista runo on Kaarlo Sarkiaa. Tuli vaan tuo otsikko mieleen, kun olin päikkäreillä ja unen rajamailla ja kun siitä horteesta heräsin, niin oli kylmä ja väsytti ja piti haukotella, vaikka leuka muutenkin on tainnut mennä "sijoiltaan" kun tekee kipeää pureminen ja haukottelu. Onneksi olo parani kun keitin ja join kahvia kera keksin, pistin villatakin päälle ja mies laittoi tulen uuniin :)
Monet ihmiset heräävät tyytyväisinä päikkäreiltä, mutta mulla välillä tulee sellainen olo, että edelleen väsyttää ja palelee ym, ettei ole kunnolla nukkunutkaan vaan ollut vähän horroksessa. Unen rajamailla.








No nyt kerkisin jo varata miekkoselle labra ajan. Oltiin poliklinikalla tänään ja mies pääsee pian vihdoinkin sinne polvileikkaukseen ! Ensiviikolla. Käytiin jo kyynärsauvatkin hakemassa valmiiksi. Samalla käytiin Lidlissä ja lounas-ravintolassa syömässä. (Perunaa, porkkanakuutioita, salattia. porsaskastiketta ja jälkkäriksi lättyjä hillon ja kermavaahdon kera + kahvia). Hyviä olivat, varsinkin noi lätyt lisukkeineen, nams! Lidlistä ostin värikartonki lehtiön.









Ja huomenna vaihteeksi päiväksi töihin. Eli ei huomenna kissanpäiviä.









Taas tuo äiti on tuon kännykkä-kameransa kanssa...ei voi rauhassa katsoa lintujakaan...tuumiiko Rasmus näin... :)
Vaan kun ihania ovat <3 Kello on 15,15 ja sisällä on ihan hämärää. Laitoin muutamat joulu/sisustusvalot palamaan, vaan ei ne juuri valaise. Nyt taidan lähteä laittamaan vinttikammarinkin kakluuniin tulet, sää on kylmenemään päin. Olen nyt muutamana päivänä ollut siellä ompelemassa, siellä on ollut 15 astetta lämmintä, mutta ihme kyllä se on riittänyt ihan hyvin, kun on viileään tottunut .Olen ommellut muutamia jouluisia sisustussydämiä ja yhden pannulapun.Nyt taas on tehnyt kovasti mieli ommella koneella. Se on vaan sen verran aikaa vievää, että on pitänyt jättää 1-2 tuntiin päivässä. Miksiköhän ompelu, askartelu ym sellainen vie niin aikaa (ja tietty suunnittelu kanssa), et tuntuu aika menevän pikavauhtia. Olen odotellut pientä pakettia eräältä henkilöltä, mutta ei ole postihenkilö vielä mua muistanut....vaan toivossa eletään. Toivottavasti eivät ole hukanneet koko pakettia :) Tänään nousin jo seitsemältä miehen lääkärin vuoksi, kun toivottiin, että siellä olisi puoliso mukana, huomenna aamulla täytyy nousta jo 6,15, että kerkii 8ksi töihin. Mukavaa tulevaa viikonloppua! Pirteyttä päivään harmaudesta huolimatta. Tähän loppuun vielä kuva vinttikamarin vitriinistä, sinne on kertynyt kaikenlaista väkeä :)