Hämärää marraskuuta

"Ohi syyskuun, läpi repaileisen lokakuun...marraskuu...yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu..."
Mä olen aina ihaillut sananikkareita, niinkuin tuossakin laulussa...Tuota laulua kuulin usein radiosta vuonna -87, olin muuttanut ex-miehestäni erilleen toiselle paikkakunnalle kahden lapseni kanssa, jotka olivat silloin 10 ja 7.Ex-mies laitteli minulle kirjepostia ja lupasi parantaa tapansa (hällä kun oli alkoholi-ongelma), kävi myös kylässä ja puhui minua pyörryksiin...kuinka hällä on minua niin kova ikävä ja lapsia, kuinka kaikki muuttuisi paremmaksi kun muuttaisin takaisin kotiin...Itsekin tunsin itseni yksinäiseksi vieraalla paikkakunnalla, oli loka-marraskuu ja paikkakunta, joka kesällä oli ollut vilkas, hiljeni, satoi, hämärsi, illat pimenivät...radiossa soi tuo laulu ja siinäkin sanottiin: "mikset baby palaa takaisin, etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuu..." Ihmekös tuo, että muutin takaisin :)
Sen jälkeen olimme yhdessä vielä yhdeksän vuotta ja saimme kolme lasta lisää, joista saan olla kiitollinen.




Syksy on ollut minulle muutenkin kohtalokasta aikaa, olen esimerkiksi ihastunut kumpaankin mieheeni syksyllä :)
Vuosia syys oli myös aikaa jolloin masennuin...


Kuinkahan monella oli tänään siivouspäivä niinkuin minulla, vaikka olikin pyhä. Onneksi selvisin siitä melko pikaisesti aamupäivällä, sen jälkeen siivottiin vielä koira...Nuorempi koirista kun oli saanut turkkinsa ihan takkuun ja täyteen takiaisia ja risunpätkiä! Haiskahtikin vähän omituiselta. Niinpä harjasin sen, ja kävimme saunassa pesemässä sen eläinshampoolla ja myöhemmin mies harjasi sen uudestaan puolikuivana ja minä parturoin sen häntää, joka oli mahdottomassa takussa.Koira on aina pelännyt turkin hoitoa, jo silloin kun tuli meille pari vuotta sitten, joten siinä hommassa pitää olla aina kaksi, mies pitää kiinni ja minä teen sen mitä voin turkille.




Kävimme myös ruuan jälkeen pullakahvilla halpiskaupan kahviossa ja laittamassa ilmoitustauluille ilmoituksia ensi torstain tilaisuudesta.


Tuossa joku aika sitten olimme "grillikodassa" eli vanhassa rantasaunassa keittämässä ja juomassa pannukahvia.




Mun känny-kamerassa ei ole ollenkaan salamaa, niinkuin miehen kännykkäkamerassa, kuten huomaatte pimeästä kuvasta.


Meidän kesäinen pieni purosemme on taas "mahtava" kurainen virta...





Aika ankeita nuo kuvatkin syksyisenä pilvi-päivänä. Mutta mukavaa lämmintä vapaapäivää ja Pyhäinpäivää sinullekin, toivottelee Sesse <3