torstai 8. marraskuuta 2012
Tyhjää...
Tänään neitonen muutti omaan asuntoon, tai itse asiassa me (mies, minä ja yksi ystävämme joka oli kuskina) muutimme tytön tavarat päivällä. Tyttö itse oli koulussa. Puolityhjyys jäi hänen vanhaan huoneeseen, josta lähiaikoina pitäisi tulla mun työhuone/vierashuone. Pari kaappia jätti mulle.
Ihan mukavan asunnon tyttö sai, pikkuisen yksiön keskeltä kaupunkia, jossa kaikki on lähellä...koulu, kirjasto, muut palvelut, ruokakauppa kadun toisella puolella ja sisaruksetkin (vanhinta lukuunottamatta) samassa kaupungissa.Eikä meiltäkään ole kuin 30 km matkaa...useamman kerran viikossa kuitenkin tulee usein käytyä itsekin vanhassa kotikaupungissa.
Lisää kuulumisia seuraa piakkoin :)Mukavaa torstaita!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnee tytölle ensimmäiseen omaan kotiin! Mää muistan miten jännää se oli kun muutti pois kotoo. Mut siinä taitaa olla vanhemmilla enemmän totuttelemista kuin tytöllä. :-)
VastaaPoistaKuulostaa aivan ihanteelliselta, kun on sisaruksia ja koti kumminkin noin lähellä, tulee nähtyä usein. Tuohan on aivan ihana tapa itsenäistyä, tavallaan tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, silti omaa elämää eläen. Tsemppiä sinulle, kyllä siitä työhuoneestakin on paljon iloa!
VastaaPoistaNäin ne lapset kasvat ja lentävät pois kotoa.
VastaaPoistaOnnea ja siunauta tytölle uuteen kotiin!
Voi Sesse, tiedän tarkkaan miltä Sinusta nyt tuntuu mutta elämä jatkuu, Sinulla on nyt enemmän elintilaa myös.
VastaaPoistaEihän se ole kuin ½ tunnin ajomatka ja hyvä että itsenäistyy nuorena, oppii tietämään mitä on kun oma jalka on pöydän alla.
Tsemppiä ja kirjoitellaan?
Minttuliini
Elämän kiertokulkua. Iteltä lähtenyt jo kaksi maailmalle ja harmittaa tuo 250 kilometrin etäisyys... Harvoin nähdään mutta hyvän yön viestit kulkee
VastaaPoistaKiitos teille kommentoijat!Niin se vaan on, että "lapset kasvaa ja kokemus karttuu" :)
VastaaPoistaMulla kun on 35 vuotta ollut lapsia kotona ainakin joku, niin onhan se outoa...mutta nyt on sisustettu työhuonetta :)