Jutustelua

Mietin tässä yhtenä yönä nykyistä elämänmenoa, mitä teknillisemmäksi kaikki menee niin toisaalta sitä hankalammaksi.

Ja kaikilla on aina kiire...ja stressi.

Ilmankos moni kaipaa yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa elämää.Vaikka vanhoihin aikoihin ei voi palata, niin jotain houkuttelevaa on vanhassa elämänmenossa. Laulun sanoin:


Nytpä tahdon olla ma
pienen mökin laittaja.
Seinät kun saan valmihiksi
toisen pään teen kammariksi.
Päähän toiseen pirttisen,
pienen, hauskan, puhtoisen.

Sitten vielä rakennan
tallin, aitan, ometan (navetan).
Hyv on olla myöskin sauna,
jossa kylven lauantaina,
riihi metsän reunassa,
nuottakota rannassa.

Tallis oiva hevonen,
panna auran etehen.
Viisi lehmää navetassa,
pieni porsas karsinassa,
lampahia vuonineen
määrällensä kymmenen.

Luultavasti tämä laulu jatkuu vielä, mutta muisti teki tepposet, miten.

Tuosta vanhojen aikojen muistoista lie johtunee eräs harrastuksistani, nimittäin korttien keräily. Vaikka kerään myös esim. erilaisia eläinkortteja tai suojelusenkeli-teemaa ja tuulimylly ja majakka kortteja, niin jotenkin erityisen ihania ovat esim.vanhat lapsikortit, vai mitä?

Tuosta haukottelevasta vauvasta tulen aina hyvälle tuulelle :)

Tiedän, että monet pitävät vielä vanhemmista korteista ja näköispainoksista ja on niitä mullakin jokunen, mutta itse asiassa pidän enemmän noista 40-60-luvun korteista.Tässä niitä toisia.

Vanhat maisemakortit (piirretyt) ovat myös kauniita :)

Nyt lähden kahville keittiöön ja illalla on taas pyhäkoulu vuoro, jota olen valmistellut.


Mukavaa perjantai-iltaa!