Niin se vaan on , että "lapset kasvaa ja kokemus karttuu"...mutta onhan se pikkuisen outoa, kun kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ei ole yhtään lasta kotona.
Kaksikymppisenä aloitin omien lasten hoidon ja kasvatuksen (ja sitä ennen jo 17-vuotiaana vieraiden lasten hoidon) ja nyt on se rupeama ohi :)
Kun nyt saisi jonkun inspiroivan työn, tuo osa-aika työ ei sitä ole, vaan siihen kuuluu monta stressaavaa asiaa, joita ilman mielellään olisin :(
En sen enempää asiasta halua näin julkisesti puhua, mutta harmittaa kun ylipäänsä sitä hainkaan...ja sainkaan...
Tytön torstaisen muuton jälkeen, olen jo alkanut sisustaa "työhuonettani" ja tänään oli muutenkin siivouspäivä. Mies on näytelmä harkoissa, joten olen saanut rauhassa touhuta :)
Tein olohuoneeseen valokuvaseinän kehystetyistä kuvista ja työhuoneeseen kehystämättömistä, jotka laitoin vaan sinitarralla kiinni.
Kehystetyille piti tietysti laittaa pikku naulat. Nyt on rakkaiden kuvia seinällä ja historiaakin.
Kiva kun sain nyt ompelu-ja askartelutavarani suurinpiirtein samaan paikkaan.Tässä jokunen kuva vielä kesken eräisestä huoneesta.
Älkää välittäkö tuosta työpöydän sotkusta, siinä on vielä ylimääräistä rompetta.
Tässä lähi otoksia.
Hyvää lauantai-iltaa sinne! Harmillista, että työ osoittautui stressaavaksi. Toivottavasti tilanne paranee ja saat toisen työn.
VastaaPoistaNiin se aika vaan kuluu..Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaMinä aikoinaan jätin työpaikkani..en jaksanut olin burn out pisteessä, silloin laitoin elämän arvot uuteen uskoon siitä on jo yli ainakin 15 vuotta...mutta en ole katunut..tällä en tarkoita että muidenkin pitäisi näin tehdä..kerroin vain oman kohtaloni..
VastaaPoistaMutta asiaan ihanaa kun on oikeasti oma ompelu ja askartelu paikka..sitä arvostaa sellaisia joilla oikeasti on isompi tila missä tehdä ompeluksia..mie ompelen vaatehuoneessa..ja välillä on tuskallista kun joutuu hyppimään sinne tänne ompelusten kanssa..ja ne langanpätkät seuraa aina olkkariin asti jaloissa..
Voimia sinulle :)
Uusi elämänvaihe varmasti, kun lapset lähtevät pesästä. Minulla on vielä tyttö toinen jalka oven välissä. Dr Phil, tuo tv-psykiatri, sanoi, että he suorastaan työnsivät pojat maailmalle, joten täytyy uskoa, että se kuuluu asiaan : ) Ihmisen pitääkin saada omaa aikaa vanhetessaan, mutta yritä ratkaista se työjuttu jotenkin : )
VastaaPoistaNiin olen minäkin lukenut riviesi välistä ettet oikein tykkää uudestä työkuviostasi, sr vaan on meidän ikäsillä vaikeaa löytää parasta, mutta ainahan kannattaa yrittää.
VastaaPoistaToivon Sinulle kaikkea hyvää ja onnea uuteen hakuun, siunattua loppuvuotta Sesselle, ystävyydellä Minttuliini.
Saila: Kiitos, sitä minäkin toivon :)
VastaaPoistaRiittaSinikka: Kiitos :)
Hannele: Niin mieskin sanoi, että kannattako tuollaisessa paikassa olla, jos vaan stressaa...ja hän tietää mistä pulmat johtuvat.
Minäkin olen joskus aikoinaan ommellut vaatehuoneessa ja polkukoneella siihen aikaan :)
Kiitos :)
Mayo: Niinhän se kuuluu ja tyttö on "ylpeä" kun hän on sisarussarjan nuorimpana lähtenyt omaan asuntoon.
Joo, toivottavasti joku ratkaisu tulee tuohon työjuttuun.
Minttuliini: Kiitos ystäväiseni :)Siunattua loppuvuotta sinullekin.