Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kaunista aamuhämärässä



Eilen ja yöllä on satanut lunta, ja niin kauniilta näytti aamulla, kun katsoi ulos.













Valot pensaassa ovat niin tunnelmalliset lumen keskellä.






Tuo lumisade kyllä teettää lumitöitä ja ehkä meikäläisen on mentävä niitä tekemäänkin, kun miehellä on leipäkeikkaa ym. kaupungissa.











Mutta sitä ennen kirjoittelen Kotimatkalla-blogiin tämän päivän sanaa Jumala puhuu-kirjasta, se oli taas niin sopiva minulle :) Ja pesukonekin täytyy laittaa hurisemaan. Mukavaa talvipäivää!





Ps.Tulin lisäämään vielä tähän, että nyt sain sen uuden ajan,kun entinen peruuntui, mangneetti-kuvaukseen, se on 29.1.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Kiva löytö ajelun päätteeksi



Tänään läksimme miehen kanssa hakemaan bensaa ja samalla ajelimme vähän kauemmas kahvilaan. Mies osti itselleen ison sokeripullan, niin uskalsin ottaa siitä vajaan puoliskon, vaikka vatsan takia olen vehnää yrittänyt välttää/käyttää vain pienessä määrin. Hyvältähän se maistui. Nyt on vatsa ollut paremmassa kunnossa, niin voi vähän lipsuakkin :)




Takaisin tulimme toista kautta ja poikkesimme Kasvihuoneilmiöön. Siellähän sitä katseltavaa riittää. Menin katselemaan kortteja ja aioin kääntyä siitä normaalireittiä, mutta ajattelin, että käydään nyt katsomassa mitä tuolla takana on. Ja siellä olikin käsityö-kirjoja puoleen hintaan!






Tällaisen ihanan kauniin kirjan ostin neljällä eurolla, en kahdeksaa euroa olisi raaskinutkaan maksaa.













Takakansi oli myös niin kaunis!
















Ja kirjassa kaikkia lahjoiksi sopivia, tai muutenkin, käsityöohjeita/vinkkejä.














Kuten huomaatte on pikku joulukuusikin vielä paikallaan, samoin kuin muut joulutavarat. Kunhan tässä kerkiän...voi tapahtua vaikka tänään niiden raivaus, kun mies on menossa illaksi Saloon erään toisen miehen kanssa. Tänään piti tulla soitto uudesta ajasta mangneettikuvaukseen, kun se entinen peruuntui. Ei vielä ole kuulunut.Onhan tässä vielä päivää...







Kaktukseni on alkanut taas kukkia :)












Eilen mies sanoi, että talvi on puolivälissä! Enpä itse ole niin ajatellutkaan. Helpolla olemme päässeet tähän mennessä:) Mukavaa maanantai-päivää teille <3

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Menneen muistelua




Olin viisi-vuotias kun muutimme Pohjois-Karjalasta Karkkilaan, Ahmoolle, äidin ja isäpuolen kanssa. He olivat vasta menneet naimisiin. Ensimmäiset 1-2 yötä olimme Hotelli Rautaruukissa yötä, koska meillä ei ollut asuntoa tiedossa, vain isäpuolen tuleva työmaa.














Kuva hotelli Rautaruukista juuri 60-luvulta, me v.1962 muutimme.






Isäpuoli oli saanut työpaikan Höggforssin tehtaalta Karkkilasta. Hän lähti kyselemään asuntoa ja saatinkin siinä parissa päivässä hellahuone vuokralle. Jossa aloitimme elämämme. Hyvinhän me siihen mahduimme, kolme henkeä, kun P-Karjalassa oli sitä ennen ollut kahdessa pienessä huoneessa 5 henkeä: Ukki, mummi, eno, äiti ja minä. Että olimme vaatimattomaan asumiseen totuttu, niinkuin monet siihen aikaan. Entisessä kodissa ei ollut sähköjäkään, tuossa hellahuoneessa oli :)
Muistelen, että minusta oli hienoa, kun oli niin valoisaa :)






Kun parin vuoden päästä aloitin koulun Ahmoon kansakoulussa, niin silloin olimme jo muuttaneet samassa talossa olevaan kahden huoneen asuntoon, jossa oli tilava tupa ja pienempi kammari. En löytänyt eka- ja tokaluokan koulu rakennuksesta kuvaa, mutta tässä rakennuksessa kävin kolmannen ja neljännen luokan.
















Yläasteella eli silloisessa kansalaiskoulussa olin 7-9:n luokan täällä Karkkilan keskustan koulussa. Eli noin 4 km:n päässä Ahmoolta.
















Keskustasta on myös monia mukavia muistoja. Linja-auto asemalla odotettiin linja-autoa ja katseltiin vähän poikiakin :)




















Yleensä kuljin koulumatkan kyllä pyörällä, mutta huonon sään sattuessa pääsin välillä bussilla toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan kävelin.







Kesällä kävimme joskus kaupungin (tosin se oli silloin kauppala) uimarannalla pyörillä kaverien kanssa. Tämä kuva on otettu v.72, joten se oli juuri sitä aikaa.(Kuva kirjasta).















Tuolla ranta-kahviossa varmaan limut juotiin tai jäätelöt syötiin.







Ripille pääsin Karkkilan kirkossa vuonna-72 muistaakseni.















16-vuotiaana menin ensimmäiseen työpaikkaani, ompelimoon/vaatetehtaaseen, joka sijaitsi entisessä työväentalossa.
















Silloin olimme jo kaksi kertaa vaihtaneet asuntoa, mutta pysyneet kuitenkin samalla kylällä. Ja asuin edelleen kotona.







19-vuotiaana muutin pois Karkkilasta Vihdin Nummelaan, mutta myöhemmin kävin vielä vuoden asumassa Karkkilassa.







Sain tytöltäni joululahjaksi Karkkila-kirjan ja se taas herätti kaikki muistot :) Ja tyttökin oli kiinnostunut vanhoista ajoista. Tämän postauksen kuvat ovat Karkkila-kirjasta, Ahmoonkylä-kirjasta ja postikortista. Yritin kyllä katsoa, ettei niissä kielletä kuvien julkaisemista.





lauantai 5. tammikuuta 2019

Sängyn alta kaivettua




Mulla on makuuhuoneen sängyn alla laatikko, jossa on omia ja muilta saatuja osin rikkinäisiä lakanoita ja jotain muuta, joita voisi käyttää vielä johonkin. Esim. pussilakanoista oli vain toinen pää rikki/ohueksi kulunut. Siellä oli myös kaksi sohvatyynyn-päällistä, josta oli vetoketjut rikki. En jaksanut ruveta purkamaan ja ompelemaan uusia vetoketjuja, vaan leikkasin päärmeosan vetoketjuneen pois ja ompelin vain uuden päärmeen reunaan...niin sitä voi käyttää taas niin että ompelee käsin sen sauman, kun laittaa sen sohvatyynyksi. Ennenhän meillä oli aina sellaisia sohvatyynyjä, joissa ei ollut vetoketjua.(Ensin kyllä meinasin tehdä niistä kangaskassit, olisin ommellut päärmeen ja väriin sopivat kannin-nauhat, mutta en sitten viitsinyt siihen ruveta.






Tässä nuo tyynyn päälliset ja pussilakana, jota mallailin sänkypeitoksi...















Tuosta hurjan isosta kahden hengen pussilakanasta (kaksinkertaisesta) teinkin sitten sänkypeiton meidän sänkyyn. Meidän parisänky on sen verran vanhan ajan sänky, että tuo Ikean pussilakana (tytöltä saatu) riitti hyvin sängynpeitoksi .Eikä siitä tarvinnut kuin leikata rikkinäinen pääty pois ja ommella uusi päärme. Ihan kiva vaihteeksi noin värikäs.








Tässä sänky ennen, aneemisen vaalea:

















Ja tässä nyt:















Siellä voi pysyä ehjänä noin ohutkin sänkypeitto, kun Elmo ei paljoakaan ole yläkerran sängyssä kynsineen kuopimassa.






perjantai 4. tammikuuta 2019

Eilistä ja väsymystä


Joko olette purkaneet joulun pois? Minä en, vaikka kyllä pitäisi ja alunperin ajattelinkin tänään raivata joulun pois ja siivota...hmm...en tiedä jaksanko, kun niin huonosti nukuin. Elmo halusi yöllä ulos ja unenpöpperössä päästin sen vaan ovesta, mutta kuinka ollakkaan taas meni aikaa ennenkuin se tuli takaisin. Minä istuin sohvalla peittoon kääriytyneenä ja palelin hirvittävästi. Vaikka lämpökin on päällä. Olin jättänyt ulko-oven selälleen, että Elmo pääsee kuistille, (väliovet tietysti kiinni) ja kallistuin itse sohvalle makuuasentoon, taisin torkahtaa ja sitten Elmo vinkuikin kuistilla ja tuuli oli puhaltanut oven kiinni. Siitä se sitten tulikin sisälle.
Ja minä pääsin ylös omaan sänkyyn peiton alle. Mieskin valvoi jonkin verran yöllä,ja laittoi alhaalla käydessään oman takkinsa peitokseni :) Aamulla oli kuulemma nukkunut puolikahdeksaan, hän joka yleensä kuudelta nousee. No, se oli taas tällainen yö vaihteeksi.














(Hyasintti on reppana, kun kaksi poikasta on vaan jäljellä, kun kaatunut kukinto piti laittaa pulloon.)









Aamulla vielä huomasin, että jompikumpi koirista oli pissannut pikkumatolle. No, onneksi sen saa koneeseen. Yöllä Hipsu naukui ylhäällä ja menin päästämään sen ulos, ulko-ovella se kääntyi takaisin, se oli siinä vaiheessa kun olin juuri pääsemässä nukkumaan... "et kyllä enää tule ylös naukumaan" ajattelin ja työnsin sen vaan ulos. Sen verran oli hermot kireällä. Nyt kissat on molemmat ulkona ja pakkanenkin on laskenut nollaan.





Minullahan piti olla se pään mangneettikuvaus tänään, vaan pari päivää sitten soitettiin, että heillä on kone rikki, soittavat sitten uuden ajan. No niin, nyt Hipsukin tuli sisään ja meni ylös. Ulkona on sumuinen, harmaa päivä, yöllä on satanut vähän lunta lisää.
Eilen olimme ensin kaupungissa, kävimme katsomassa autoja, kun mies haaveilee sen vaihtamisesta, kun entinen meinaa hajota käsiin. Kirjastosta lainasin postikortti-kirjoja, kun kortteja itsekin kerään.
















Ja taskukalenterikin tuli ostettua, samanlainen kuin ennenkin, halpa ja hyvä. Monena vuonna ollaan jo ostettu miehen kanssa tuollaiset kalenterit, eri väriset kummallekin ja vaihdetaan väriä. Tällä kertaa minulla on turkoosi, viime vuonna oli punainen. Myyjä yritti myydä mulle sen seuraksi "pyyhittävää mustekynää", se on kai joku uutuus, mutta en langennut siihen :)


















Väsyttää vielä ja pää on kuin Haminan kaupunki.Täytyy varmaan juoda lisää kahvi-kaakaota. Tällaisia ostin eilen kaupasta. Oletteko maistaneet? Vaikka onhan tuota suklaata tullut muutenkin syötyä jouluna... yhden suklaalevyn lahjoitin eteenkin päin. Eilen kaupungissa tuli vaan niin nälkä ennen soppakirkoa, että piti jotain saada suuhun :) Soppakirkossa saimmekin sitten hyvää jauhelihakeittoa ja kahvit.














Illalla oli Kylätalon Ilosanoman ilta, olikin hyvin väkeä, 18 henkeä laskin. Mukavaa päivää sinne teille!






keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Alakuloa




Miten selvisitte talvimyrskystä, tuulesta ja lumentulosta? Täällä ei juuri muuta ollut kuin tuulen ulvontaa kuului ulkoa yöllä. Edelleenkin tuulee ja pyryttää lunta. Koirien kanssa kävin vähän aikaa sitten lenkillä. Moona on vielä ainakin pari päivää meillä. Kissat on olleet yläkerrassa "evakossa" ja välillä ulkona.


















Muuten minua on vaan jotenkin ahdistanut uuden vuoden alkaminen, ei mitään iloisia toiveita ole siitä. Onneksi heti uudenvuoden alkaessa on ollut nyt parina aamuna mielessä säe Raamatusta, tein siitä itselleni "huoneentaulun" yöpöydän yläpuolelle muistutukseksi. Kuva otettu puolipimeässä huoneessa.


















Hyasintti oli tänä aamuna melkein kumollaan, piti leikata se poikki ja pistää pulloon.


















Mies on taas "leipäkeikalla" huomista soppakirkkoa varten. Huomenna pitäisi mennä itsekin kaupunkiin, taskukalenterikin on vielä ostamatta tälle vuodelle.
Ja kylätalo-tilaisuuskin on huomenna myös.





Nyt lähden katsomaan postin, kun postiauto näkyi pysähtyvän. Heippa!






















maanantai 31. joulukuuta 2018

Uuden vuoden kynnyksellä...vuosikatsaus











... voisi vaikka muistella mennyttä vuotta...ehkä kuvien muodosssa, kun ei tässä kauheasti muisteltavaa ole.







Tammikuu, lumitilanne taisi olla aika samanlainen, kuin nyt.















Helmikuu, heleää helmikuuta.












Maaliskuu, kevättä kohti.















Huhtikuu, kotiin kevät värejä.













Toukokuu, nautitaan kevät auringosta.














Kesäkuu, kuistilla viihdyttiin, jos ei ollut liian kuuma.















Heinäkuu, hengellinen telttakokous Karkkilassa.














Elokuu, paljon omenoita ja omenamehun tekoa.
















Syyskuu, kaunis sää on ollut. Omenasouvi jatkui.


















Lokakuu, aloitin tekemään pehmoeläimiä srk:n joulu-myyjäisiin.




















Marraskuu, kaktus kukki komeasti ja joulu jo siinteli ajatuksissa.

















Joulukuu ja kuusipuu (tosin teko-sellainen.















Siinähän se vuosi meni. Kaikenlaista pientä harmia ja vaivaa on siihen sisältynyt, jos pieniä ilonhetkiäkin. Jatketaan yhdessä ensi vuonna, jos Luoja suo :)
"Oi ,jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama".