Leppäkerttuja ja muita kevät ajatuksia

*


Harmaa, sumuinen päivä. Liukastakin on ollut, joten en ole kävellen mennyt lintulautaa pitemmälle. Sinne vein siemeniä, kun joku lintu huusi "tii, tii, tii", joku vanha tuttu joka ennenkin mulle huudellut, vastasin sille ja laitoin lisää siemeniä :)

-*


Eläimet on niin ihania,linnutkin <3 Tuossa aamulla jo mietinkin, miten kiva olisi olla kesä-lampaita tai -kanoja...mutta niinkuin sanoin, en raaskisi niistä syksyn tullen luopua ja sitten pitäisi olla lämmin tila ja muutenkin tulisi lisää kuluja...ja ylimääräisiin kuluihin ei ole varaa. Eilen olin Elmon kanssa ulkona, ensin vähän käveltiin ja takaisin tultuani rupesin lumitöihin, mies oli flunssassa. Samalla kävin etsimässä vähän kiviä, kun olen niitä maalaillut. Mulla on ulkovarastossa ämpärillinen kiviä, vaan ne olivat liian isoja, ainakin päällimmäiset, joten en viitsinyt ruveta sitä kaivelemaan. Sen verran on ollut kiviä, että muutaman leppäkertun olen kevääksi maalannut :) Nämä on ihan pieniä.




Kierrätys-ideoista olen löytänyt kauniita isommista kivistä ja rikkinäisistä tiilistä tehtyjä, siis maalattuja, "taloja", joita voi laittaa esim. puutarhaan koristeeksi. Yhden pienen teinkin kokeeksi... vetoketju-ideoista olen myös kokeillut tehdä korua.
Huomenna reissu Helsinkiin lääkäriin, aamulla aikaisin jo pitää lähteä.
Viime vuotisia siemeniäkin katsoin, ihmeen paljon niitä olikin jäänyt, joten se helpottaa tämän kevään siemen ostoksia. Ja melkein kaikki olivat sellaisia, ettei tarvitse esikasvattaa. Mieshän on talven aikana väkertänyt mulle "kasvihuoneen" kehikkoa, joten toivottavasti saan kasvit paremmin kasvamaan ensi kesänä :) Mies on tehnyt sitä vanhan paviljongin raudoista ym. raudoista...ja päällimmäiseksi on tullut verkko, jonka päälle tulee sitten muovi. Katsotaan nyt miten se onnistuu.




Laskiais-kahvilla ja -pullalla kävimme ja samalla poikkesimme lähikaupassamme, josta on nyt tullut Sale, aiemminhan se oli S-Market. Eipä tässä sen kummempaa, toivottavasti siellä huomisella reissulla löytää parkkipaikan, kun niitä on rajallisesti ja se on usein ongelma Hesan lääkärireissuilla.
Hyvää alkavaa viikkoa teille!



ps. tulin vielä laittamaan uusimman väkerryksen kuvan, sukka-apinan, jonka olin jo aikaa sitten leikannut, mutta nyt vasta ompelin. Netistä tietysti tuonkin ohje :)

Aamun mietteitä

Tänä aamuna mietteeni ovat kulkeneet Raamatun asioissa,käykääpäs kurkkamassa Kotimatkalla-blogiani! Lammas oli siellä aiheena, ja samalla ajattelin taas, että olisipa kiva saada pari kesälammasta tai kesäkanaa, mutta itseni tuntien en raaskisi niistä luopua kuitenkaan talven tullen ja mistäs sitten lämpimät tilat niille...





Kohta pitää ruveta laittamaan ruokaa, ehkä kirjoitan pitemmin illemmalla. Mies on ollut flunssassa, mutta tuntee olonsa jo niin hyväksi, että vakaasti aikoo mennä illalla pelaamaan sählyä...no kaipa hän vointinsa tietää...




Lammasterveisin: Sesse Bäää... Terkut myös Rasmukselta :)

Sinistä!

Sain juuri siivottua ja nyt flunssan jälkeisessä euforiassa sinistä löytyy muualtakin kuin taivaalta :) Ulkona alkoi juuri paistaa aurinko armas!





Kukkia tuli vähän sumuteltua ja pölyjä pyyhittyä niidenkin lehdiltä, pikkuhiljaa joulukukat on alkaneet huonontua ja veinkin ne nyt makkarin ikkunalle pitsiverhon taakse piiloon :) Ja pari joulukukan sipulia päsee odottamaan kevättä, jolloin istutan ne puutarhaan....hmm...kevät <3 Tilalle pääsi kaksi pelargoniaa sieltä makkarista, jossa ovat olleet talvehtimassa. En tänä vuonna enää vienyt niitä saunan pukuhuoneeseen, vaikka siellä on viileämpää, niin siellä on myös melko hämärää ja viime talven jälkeen pelargoniat olivat aika ankeassa kunnossa. Verhotkin vaihtuivat pikku ikkunaan, kun iso amaryllis oli sotkenut unikko-verhot siitepölyynsä.









Kukkapöytien lisäksi siivosin muutenkin, kun mies oli (ja on vieläkin) kaupungissa. Värityskin muuttui jo keväiseempään suuntaan. Totaalisesti tänään tuntui, että en hetkeäkään kestä tuota joulun jälkeistä punaista ja oranssia.












Löysin nämä kuvat tän blogin arkistosta ja näyttävät suht kivalta kuvissa kun on siistiä, mutta nyt oli vielä sotkuistakin :(



Tässä siis uusia kuvia, sinistä ja vihreää, mun lempivärejä. Olkkarissa.

(Älkää välittäkö tuosta koiran ruokakupista, mies haluaa että se on vesikupin kanssa olkkarissa, kun keittiössä on niin vähän lattiatilaa, niin se olis siellä kuulemma hänen tiellään, miehet...(huoh!)





















Ruskea on mun inhokkiväri sisustuksessa, syystä, että meillä on sitä todella paljon huonekaluissa...niinpä vein ruskean sohvapöydän ullakolle ja toin tilalle sieltä vaihteeksi valkoisen pikkupöydän. Ja ruskeankirjavan sohvankin peitin turkoosilla kukkatäkillä. Ullakolta sekin, niinkuin myös nämä Ikean maljakot, jotka pääsivät olkkarin ikkunan väliin piristämään minua.














Olkkarin isosta (vai muka, tän talon ikkunat ei oo isoa nähnytkään :) otin myös pinkit verhot pois ja jätin vain pitsi"kapan", se saa kyllä samanlaiset verhot jossain välissä kuin pikku ikkunakin, jouduin vaan laittamaan ne pesuun ensin...kun laiskana en ollut niitä pessyt pois ottaessani ja toisessa verhossa oli likaa :( Ja sit pitää tietysti myös silittää.


Mukavaa torstaita, torstai on toivoa täynnä, toivottavasti, liian paljon kaikenlaista pikku ikävyyttä onkin ollut. Muutenkin huomasin eilen illalla
lukiessani sellasta psykologista "toivokirjaa", että ei mulla enää pitkiin aikoihin ole ollut esim. mitään unelmia. Kai se johtuu siitäkin, että jos olen jotain toivonut ja unelmoinut ei se ole toteutunut kuitenkaan. Siis sen jälkeen kun saimme omakotitalon, kun sehän oli vuosia mun unelma ja sitten täyttyikin. Tosin eihän täyttynyt unelma ole enää unelma, vaan sitten huomaa ne huonot puoletkin :)
Ja kun musta tuntuu, että olen jo niin vanha, ettei voi olla mitään erikoisia unelmia, että niinkuin elämä olis nyt tässä...loppuelämä tätä samaa vaan. Eikä silti tässäkään elämässä ole isompaa vikaa, mutta mistä sitä voisi unelmoida...paitsi että lapsilla menis hyvin ja tulisivat uskoon, niin että saisimme olla yhdessä iankaikkisessa tulevaisuudessakin :)




Kylläpäs meni sisustusjuttu syvälliseksi pohdinnaksi. Koittakaa jaksaa mua :)



ps. saattaa tietysti olla, että tämä "näköalattomuus" elämässä johtuu monestakin syystä, taloudellisista, talviajasta ja ehkä siitäkin kun yritän pikkuhiljaa lopettaa masennusläkkeet, joita olen syönyt jo monta vuotta ja ovat mulla hyvin toimineetkin...vaan ei kai niitäkään voi loppuelämää syödä...

Talvi saapui takaisin ja näperryksiä

Tänä aamuna oli jo parempi olo ja luulin, että kyllä flunssa alkaa olla voitettu, mutta kun olen aamupäivän ollut ylhäällä, niin nyt iski jo väsy...
Mies toi mulle eilen flunssaläkettä apteekista, sellasta flunssa-juomaa, kyllä se auttoi. Enimmäkseen ole kyllä tehnyt viime päivinä vaan näitä istuma hommia :) Ja oikaissut sohvalle välillä.
Neulonut ja virkannut, täyttänyt ristikkoa,lukenut ja tietysti ollut koneella. Tykkään kirjoittamisesta, harmi kun siitä ei saa palkkaa :)




Tässä viime aikojen näperryksiä...olin jostain tarjouksesta ostanut joskus halpaa lankaa ja mietin mitä siitä tekisin...no mitäs muuta kuin neulepannan taas.
Väri on violettiin vivahtava sininen ja kun mulla on saadut violetti kaulahuivi ja violetit pöllö-lapaset, niin ajattelin pannan sopivan niiden kanssa. Koristelin sen huopuneesta neuleesta leikatuilla kukilla ja violeteilla helmillä.


















Tuossa viimeisessä kuvassa väri näyttää ihan violetilta, mutta kahdessa ensimmäisessä kuvassa väri on lähempänä oikeaa.





Tämä nalle-pariskunta on jo aikaisemmin tehty, ihan omasta päästä, ilman mitään ohjeita ja sen se on näköinenkin...Aikani kuluksi sen joskus tein. Napit heiän vaatteisiin ompelin vasta eilen.









Kerrankin kävi hyvä tuuri, meidän vanhasta "lämpö(sähkö)tyynystä" oli tyynyliina likaantunut ja "riisuin" sen pyykkiin, niin huomasin, että kun olin kerran rikki menneestä tyynyliinasta tehnyt pienen tyynyliinan (ja ajatellut, että vien sen vaikka kiertsiin joskus, se käy lasten tyynyihin), niin se olikin just sopiva tuohon lämpötyynyyn. Tuolla tyynyllä on muuten hyvä lämmittää kylmää petiä, vaikka ei sitä ole juuri tullut siihen tarkoitukseen käytettyä, paitsi ennen mökillä talvisin. Tarpeen olisi joskus täälläkin, vaan ei ole tullut käytettyä.









Sen verran tein, että vaihdoin pikkuhuoneen laverisohvaan peiton ja tyynyt ja laitoin lattialle tytöltä saadun maton. Vähän vaaleampaa väritystä, kuin jouluna. Heti piristi :)





















Päätä särkee taas, pitäsköhän mennä huilaamaan... hyvää tiistaipäivää teille!

Kesä tunnelmia :)

Katselin koneelta vanhempia kuvia. Laitan tähän muutaman kesäisen kuvan, että jaksamme odottaa kevättä.





















































Viimeisessä kuvassa on edesmennyt Busse koirakin vielä nauttimassa kesästä.

Lumet lähti

Ainakin suurinpiirtein. En ole kyllä ulkona ollut, kun sain flunssan. No siinäpä selvisi sitten tuo työjuttukin. Tuohon liittyy kyllä kummallinen asia. Nauratte varmaan jos sen kerron, mutta silläkin uhalla...
Perjantaina kun mietin sitä työjuttua, (ei ollut tietoakaan flunssasta), niin yht´äkkiä tuli mieleen entisen vuokraemäntämme kirjoittama kirja "Ihmeitä ilman määrää", saimme sen asuessamme vuokralla heidän omistamassa omakoti-talossa. No niin, kirja siis tuli yht´äkkiä mieleeni ja sieltä kohta, jossa hän kertoo kuinka sai karenssia, kun hänelle oli tarjottu työpaikkaa 10 km päästä, jonne olisi pitänyt mennä pyörällä (kun sinnepäin ei bussit kulkenut, eikä hänellä ollut autoa käytössä) ja nuorin lapsi kyydissä (viedä hoitoon). No sen karenssin jälkeen hänelle oli tarjottu toista paikkaa jossa oli myös omat hankaluutensa (näin käsitin) ja olivat rukoilleet puhelimessa asian puolesta (että onko hänen tarkoitus mennä sinne) ystävän kanssa. Ja Jumala vastaa joskus hassullakin tavalla...muistankin kuinka siellä asunnossa oli iso uuninmuuri, jonka päällä oli tyhjää tilaa. Hän oli alkanut putsailemaan sitä uunin päällystää ja horjahtanut jakkaralta lattialle ja loukannut selkänsä....siispä tuli sairaslomaa eikä karenssia... Tuli siinä mieleeni, ettei kannata miettiä tuota työtä, kun voihan sitä vaikka tulla kipeeksi ja tulla syy peruuttaa se homma. Ja niin kävi! No niin, mitäs minä sanoin, nyt te pidätte mua ihan hulluna! Mutta niinhän sitä sanotaan, että hulluna on hyvä olla.




Mutta tosiaan niin vaan kävi, että jo perjantai-iltana seurakunnassa aivastelin ja eilen ja tänään on ollut kipeä olo. Ja laitoin viestiä sinne työjuttuun, että laittavat sen uudelleen hakuun. En tosiaankaan tässä olossa jaksaisi olla jonkun villikon erityis-avustajana...ja tartuttaa samalla muutkin. Aamupäivän makailin ja luin sitä vuokraemännän kirjaa, tuli itsellekin kaikkia muistoja sieltä asunnosta. Vaikka se olikin niin korvessa, että sekä minä että vanhin kotona oleva tyttöni ihan masennuttiin siellä,mies ja nuoremmat lapset kyllä tykkäsivät. Muutimme sitten seuraavana kesänä takaisin kotiseudulle.:)




Ylhäällä oleva kuva tältä päivältä, alla oleva Elmon kuva eiliseltä, molemmat ikkunasta otettu.

Raskaita mietteitä

Tänään näytti tältä.




Mulle tuli ensi viikon alkuun kolme päivää töitä, kerkisin jo olla iloinen siitä, kunnes johtajalta kuulin, että se onkin erityisavustajan työ, joita olen yrittänyt välttää, koska ne usein ovat niin haasteellisia. Nyt oli vaan tullut virhe siinä viestissä, millä se tuli hakuun, että siinä luki lastenhoitaja...no lupasin sen kuitenkin ottaa...mutta nyt sitten mietin tietysti koko viikonlopun miten se menee....hmm.. ei kiva. Heti kun suljin puhelimen tuli mieleen, että olisi pitänyt kieltäytyä.




Muutenkin on elämä muutaman päivän vieritellyt kiviä mun tielle....katon vuotaminen ja lapseni ongelmat...




En tänään ollutkaan tytöntyttöä hoitamassa, kun hänen flussa parantuikin, niin että pääsikin jo tänään päiväkotiin. Eli sain eilen siivottua muuten ja tänään siivosin makkarin, lakanan vaihtoineen. Tuo yläkerta on sellainen, joka tulee aina harvemmin siivottua, kuin keskikerros, joka on vieraiden silmillekin avoin.
Miehelle piti tulla huomenna kavereita puu-hommiin, katsotaan nyt minkälainen sää huomenna on, että onnistuuko se.




Vähän painaa mieltä nuo kaikki asiat, toivotaan, että se tästä taas kirkastuu.