Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lumet lähti






Ainakin suurinpiirtein. En ole kyllä ulkona ollut, kun sain flunssan. No siinäpä selvisi sitten tuo työjuttukin. Tuohon liittyy kyllä kummallinen asia. Nauratte varmaan jos sen kerron, mutta silläkin uhalla...
Perjantaina kun mietin sitä työjuttua, (ei ollut tietoakaan flunssasta), niin yht´äkkiä tuli mieleen entisen vuokraemäntämme kirjoittama kirja "Ihmeitä ilman määrää", saimme sen asuessamme vuokralla heidän omistamassa omakoti-talossa. No niin, kirja siis tuli yht´äkkiä mieleeni ja sieltä kohta, jossa hän kertoo kuinka sai karenssia, kun hänelle oli tarjottu työpaikkaa 10 km päästä, jonne olisi pitänyt mennä pyörällä (kun sinnepäin ei bussit kulkenut, eikä hänellä ollut autoa käytössä) ja nuorin lapsi kyydissä (viedä hoitoon). No sen karenssin jälkeen hänelle oli tarjottu toista paikkaa jossa oli myös omat hankaluutensa (näin käsitin) ja olivat rukoilleet puhelimessa asian puolesta (että onko hänen tarkoitus mennä sinne) ystävän kanssa. Ja Jumala vastaa joskus hassullakin tavalla...muistankin kuinka siellä asunnossa oli iso uuninmuuri, jonka päällä oli tyhjää tilaa. Hän oli alkanut putsailemaan sitä uunin päällystää ja horjahtanut jakkaralta lattialle ja loukannut selkänsä....siispä tuli sairaslomaa eikä karenssia... Tuli siinä mieleeni, ettei kannata miettiä tuota työtä, kun voihan sitä vaikka tulla kipeeksi ja tulla syy peruuttaa se homma. Ja niin kävi! No niin, mitäs minä sanoin, nyt te pidätte mua ihan hulluna! Mutta niinhän sitä sanotaan, että hulluna on hyvä olla.




Mutta tosiaan niin vaan kävi, että jo perjantai-iltana seurakunnassa aivastelin ja eilen ja tänään on ollut kipeä olo. Ja laitoin viestiä sinne työjuttuun, että laittavat sen uudelleen hakuun. En tosiaankaan tässä olossa jaksaisi olla jonkun villikon erityis-avustajana...ja tartuttaa samalla muutkin. Aamupäivän makailin ja luin sitä vuokraemännän kirjaa, tuli itsellekin kaikkia muistoja sieltä asunnosta. Vaikka se olikin niin korvessa, että sekä minä että vanhin kotona oleva tyttöni ihan masennuttiin siellä,mies ja nuoremmat lapset kyllä tykkäsivät. Muutimme sitten seuraavana kesänä takaisin kotiseudulle.:)




Ylhäällä oleva kuva tältä päivältä, alla oleva Elmon kuva eiliseltä, molemmat ikkunasta otettu.



3 kommenttia:

  1. Hyvä että työjuttu ratkesi.
    Flunssat kestävät pitkään, ainakin siten, että sitä joutuu olemaan kauan puolikuntoinen. Kotona tuntuu että jaksaisihan sitä tässä. Liikkeelle lähdettyä voimat onkin kulutettu hyvin nopeasti.

    VastaaPoista
  2. Onneksi työjuttusi ratkesi! Parempi on olla kotona ja hoitaa flunssa ettei tule mitään jälkitauteja tai ettei tartuta muita eikä puolikuntoisena jaksa muutenkaan, lepo paras lääke on kuten laulussa sanotaan! Teiltä on lumet jo melkein kaikki sulaneet pois!

    VastaaPoista
  3. Minusta oli hauskaa, että kerroit tuon:) Ja voi se Jumala tosiaan ihan yllättävälläkin tavalla järkätä näitä asioita. Jännä kuinka sullekin tuli jo ikäänkuin pikku "ennnakkotietoa" jotta ei ihan yllätyksenä tullut.

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)